Huudetaanko teillä pienten lasten kuullen?

Mutta syljetä tmv. ei kyllä koskaan.

mutta sävy on "iloisempi". Kukaan ei menetä koskaan täysin hermojaan. Lapset eivät myöskään pelkää.

Mutta kyllä on huudettu (ei karjuttu) ja riidelty lasten kuullen, kun emme ole enkeleitä. On myös sovittu ja pyydetty anteeksi lasten kuullen. Toivottavasti lapset ovat oppineet, että erimielisyydet ja riidat kuuluvat elämään ja ettei maailma niihin kaadu.

Sylkeminen on niin syvän halveksunnan merkki, että se on melkein kuin lyönti.

Rasittavia tollaset vittuilevat vaimot

ja silloin sanotaan kun sanottavaa on.

En ymmärrä että mun pitäis olla aina hiljaa ja sivistyneesti vain sen takia että olen äiti. Sori nyt vaan mutta meillä lapset näkee ja kuulee että elämässä aikuisetkin ovat joskus eri mieltä keskenään.

huuda kukaan. Jos tarvii huutaa, on peli jo menetetty.

10 vuoden yhteiselon aikana vain ihan muutaman kerran homma on mennyt kunnon huutamiseksi. Riita on karannut käsistä silmänräpäyksessä ja volyymi on ollut sitä luokkaa, että lapset ovat olleet ihmeissään. Isompi lapsista (8 v.) reagoi tällaisiin tilanteisiin hyvin vahvasti. Hän ottaa suojelevan asenteen minua kohtaan ja syyttää isäänsä (vaikka riidan aloittaja olisin minä). Yritämme tällaisissa tilanteissa myös sopia lasten nähden, jottei tämä aikuisten riita jää heidän mieleensä kummittelemaan. Mitään sylkemisiä tai muuta ei meidän välisessä riitelyssä harrasteta. Ylipäätään millainen aikuinen ihminen sylkee toista kasvoille??! Ihmettelen täätä suuresti.