Mikähän ihmeen kolmenkympin kriisi mullakin on...
Tunnen itseni ihan teiniksi. Viime kesästä lähtien olen "ihastunut" roolihahmoihin. Ensin sekosin Twilightistä (Edwardin ja Bellan riipaisevasta rakkaudesta), ja nyt sitten en tekisi muuta, kuin katsoisin uudestaan ja uudestaan Gossip Girliä! Kyllä, siis teinien draamasarjaa... Siinäkin eniten vetoaa Chuckin ja Blairin myrskyisä on/off-suhde.
Oma parisuhde on vakaa ja hyvä. Jotenkin vaan uppoudun näin päiväuniaikaan ihan toisiin maailmoihin, ja lähentelen jotain teinivuosien kaukorakkausjuttuja. Enkä todellakaan kehtaa kenellekään tästä kertoa, ystävät pitäis ihan hulluna, jos kertoisin olevani ihastunut roolihahmoihin.
Kaikkea sitä itsestään löytääkin. Onko ketään muuta yhtä höpsöä?