Lue keskustelun säännöt.
Mies karjuu lapselle, mitä mieltä?
25.02.2011 |
Kuusivuotias poikamme on viime aikoina käyttäytynyt isottelevasti, eikä korvaansa lotkauta puheillemme. Olemme puuttuneet joka tilanteeseen ja käyneet läpi miten pitää sanoa, jos harmittaa jne. Tätä kiukuttelua ja harmittamista vaan tuntuu olevan lähes koko ajan. Nyt olimme saunaan lähdössä, minä jäin vahtimaan hetkeksi ruokaa. Sanoin, mene alakertaan ja riisu itsesi. Poika juoksenteli ympäriinsä. Isä sanoi, mene alakertaan ja riisu. Poika ryhtyi kiljumaan, emmä nyt voi mennä mul on nää housut tässä ja luuletsä että mä voin sinne mennä jne jne. Siinä sitten sisarukset ja isä menivät saunaan ja matkalla poika törmäili tahallaan siskoihinsa ja alakerrassa jo rääkyi kolmatta asiaa isälleen vastaan en voi laittaa likapyykkiin vaateita eihän siitä ollut mitään puhetta jne. Mies karjaisi lapselle nyt kita umpeen. Sinä tottelet ihan kaiken mitä äiti ja minä sulle sanotaan. Paita pois! Ota se! Ja nyt pistät sen tuonne likapyykkikoriin! Noin! Ja seuraavaksi otat kalsarit pois! Älä kiinnitä huomiota Liinaan! Anna sen olla rauhassa! Noin ja nyt tässä on sun oma kylpy ja lelut! Leiki siinä kohta voit tulla saunaan!
Kommentit (9)
minäkin jo huutaisin tuossa vaiheessa, jos ipana vaan vedättää muiden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä aikuisen pitää laittaa lapset järjestykseen. Täällä AVlla tosin saat vastaukseksi, että poikasi saa traumoja, ja sinun on otettava ero.
Eivät lapset päätä perheessä miten asiat tehdään.
kuin huutamalla. Lapsi oppii kuitenkin kommunikoimaan siitä, miten hänen kanssaan kommunikoidaan.
Minusta auktoriteetti on hyvä ilmaista muulla tavoin kuin huutamalla. Lapsi oppii kuitenkin kommunikoimaan siitä, miten hänen kanssaan kommunikoidaan.
Lapselle on kerrottu, selitetty, annetaan tilaa ja toivotaan parasta. Kyllä aikuinen saa ja pitääkin ärähtää, jos touhu on ihan älytöntä ja silkkaa toisten kiusaamista. Se, että ärähtää vaikkapa kerran viikossa ei tarkoita sitä, että kaikki kommunikaatio lapsen suuntaan on pelkkää ärinää.
Minun kokemukseni hyvin monesta tavallisesta perheestä on se, että nainen osoittaa sitä auktoriteettia niillä muilla tavoilla, kunnes poistuu paikalta kun se vaihtoehtoinen auktoriteetti ei pure, ja sitten mies komentaa ja tarvittaessa huutaa.
Ei ole epänormaalia, jos kitinään menee välillä maltti, vaikka ei se toivottavaakaan ole. Pidetäänpä realismi mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta auktoriteetti on hyvä ilmaista muulla tavoin kuin huutamalla. Lapsi oppii kuitenkin kommunikoimaan siitä, miten hänen kanssaan kommunikoidaan.
ilmaiset auktoriteettisi sen jälkeen kun lapselle on jo n. kymmeneen kertaa huomautettu asiasta ja pikku riiviö ei korvaa lotkauta?
Minun kokemukseni hyvin monesta tavallisesta perheestä on se, että nainen osoittaa sitä auktoriteettia niillä muilla tavoilla, kunnes poistuu paikalta kun se vaihtoehtoinen auktoriteetti ei pure, ja sitten mies komentaa ja tarvittaessa huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota minäkin periaatteessa kannatan, että asiat selvitetään puhumalla. Mutta entä jos se puhe vaan ei auta? Mitä tässä tilanteessa sellainen vanhempi tekee, joka ei ärise lapsilleen? Vai annatteko lapsen huutaa pää punaisena ja potkia seiniä ihan loputtomiin ajatuksella, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Minusta lapsen riehumiselle pitää pistää rajat kuitenkin. Miehen ajatus tässä kai meni jotenkin niin, että saunaan ollaan menossa, lapsia ei ole oikein jättää yksinään jonnekin kauas muista ja pesullakin pitäisi käydä. Joten kiljuminen seis ja nyt saunaan siitä.
Sen lisäksi olisin käynyt läpi litaniani siitä, että on epäkohteliasta pistää muut odottamaan ja että toisiin ei törmäillä ja kyllä lapsi tietää jo omat rutiininsa.