Kolmas lapsi vai ei ??

Itsekin mietin aikoinaan samaa. Tunne siitä, että joku puuttuu meidän perheestä vain voimistui, joten annettiin tulla. Ikinä en ole katunut. Nyt meidän perhe on "kokonainen".

Tuntui vahvasti siltä ettei perhe ole tätä kolmatta ennen täysin kasassa. Aina näin mielessäni kolmannen lapsen leikkimässä kahden aikaisemman lapsen kanssa.



Vaikea toisen puolesta sanoa miten tehdä. Ei kai auta muuta kuin rehellisesti tunnustella omia tunteita puolesta ja vastaan ja tehdä päätös, jonka kanssa pystyy elämään loppuelämän.

tuntuu että joku puuttuu..mutta jaksaako alusta ne ei vauva ajassa mitään, mutta taapero aikaa..tiedät että nykyiset olisivat maailman onnellisimmat..mutta toisaalta haluisin opiskelemaan uuttaa ammattia ja nytkin tuntuu että ikäero alkaa olla nuorempaan jo paljon (4,5 vähintään)..äh..elämän käsikirjotus on hankalaa..

Jos ois just nyt raskasta, niin ei vielä, mutta jos on elämä ok, niin siitä vaan. Saatat saada ihanan kultamurun elämääsi ilahduttamaan ja sitten ihan ihmettelet, miten edes viitsit pohtia hänen aikaansaamistaan. Kyllä kaikesta selviää kolmen kanssa ja kun ne isommat jo menee kouluun, on kotona vielä pieni lapsi ihmeineen. Ainakin itse olen niin ollut onnellinen, että huonoja puolia en ole nähnytkään. Ainut asia, mikä olisi voinut olla toisin, on se, että isommat menivät isän kanssa uimahalliin, en edes viitsinyt yrittää mukaan, vauva kiva syy minulle olla menemättä. Neljättä kyllä sitten mietin ja vielä raskausaikana, että olikohan tässä nyt sitten järkeä, kun kaikki elämässä oli ok. Nyt hän on tuossa 1kk ikäisenä ihmeellistä rakkauttaan tuomassa tai rakkautta herättämässä ja ihme kyllä taas sitä vaan ehtii ja jaksaa, vaikka en ole nuori enää.