Lue keskustelun säännöt.
Vihaan itseäni tämän takia...
25.02.2011 |
Olen armoton hölösuu kun innostun jostain asiasta puhumaan. Jopa naiivin avoin myös. Hävettää kun puhun jopa esimiehen päälle kehityskeskustelussa ja josta hän jopa mainitsee :-/ Tosin kuulemma tottunut osaltani siihen. Miksi olen tällainen? Miksen ole asiallinen ja hiljainen ihminen, vaitonainen ja puhuu vain jo kysytään? Alan oikeasti miettiä, että onko päässäni jotain vikaa. Hakeudunko hoitoon?
Kommentit (15)
Minäkään en osaa olla hiljaa.
Mua niin hävettää aika ajoin kun en osaa olla hiljaa ja välillä tulee puhuttua "mitä sattuu".
Olen tosin kokeillut pitää turpani soukemmalla ja sekään ei ilmeisesti sovi.
En mä enää edes tiedä miten olla kun mikään ei kelpaa. Mä nyt vaan olen tällainen hölöttäjä jolla ei olee minkäänlaista tilannetajua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en osaa olla hiljaa. Mua niin hävettää aika ajoin kun en osaa olla hiljaa ja välillä tulee puhuttua "mitä sattuu". Olen tosin kokeillut pitää turpani soukemmalla ja sekään ei ilmeisesti sovi. En mä enää edes tiedä miten olla kun mikään ei kelpaa. Mä nyt vaan olen tällainen hölöttäjä jolla ei olee minkäänlaista tilannetajua?
Väkisin pidän suuni kiinni kokouksissa yms. Mutta joskus "repeää" ja taas hävettää :( Onhan epäkohteliasta puhua muiden päälle ja keskeyttää. En vain onnistu parantamaan tapojani. ja tämä suomalainen kultuuri ei sekään ole minun puolellani. Tuli sellainen olo lähes että haen lääkeapua tai muuta. En kestä tätä itseinhoa ja häpeää
ap
ja aina inhonnut sitä. Pikkuhiljaa olen yrittänyt opetella hyväksymään sen, että olen impulsiivinen ja avoin persoona, ja nämä ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä, joita ei voi muuttaa. Mutta samalla yritän opetella myös kuuntelemaan. Mutta kun innostuu, innostuu, ja silloin tajuaa puhuvansa, kun puhetta jo tulee...
Jotain ihan täysin irrelevanttia ratkeatte selittämään kesken asian käsittelyn? Mä en nyt oikein äsitä miten se NOIN suuri ongelma on, jos sattuu olemaan puhelias...?
minusta se on tosi epäkohteliasta ja sillä ihminen ilmaisee, ettei arvosta sitä mitä toinen on sanomassa, sitä toisen mielipidettä. uskon että päällepuhumisesta voi kyllä opetella pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain ihan täysin irrelevanttia ratkeatte selittämään kesken asian käsittelyn? Mä en nyt oikein äsitä miten se NOIN suuri ongelma on, jos sattuu olemaan puhelias...?
suinkaan vaan pursuan ideoita joita esitän, vien keskustelua eteenpäin. Analysoimaan sorrun, siitä ei tykätä useinkaan.
ap
ja aina inhonnut sitä. Pikkuhiljaa olen yrittänyt opetella hyväksymään sen, että olen impulsiivinen ja avoin persoona, ja nämä ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä, joita ei voi muuttaa. Mutta samalla yritän opetella myös kuuntelemaan. Mutta kun innostuu, innostuu, ja silloin tajuaa puhuvansa, kun puhetta jo tulee...
Impulsiivinen ja voin minäkin olen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pakotin itseni hillitsemään suuni porukoissa, seurauksena tästä olen nykyään liian hiljainen ja vaikeasti myös lähestyttävä...
Ääripäästä toiseen :(
ihmisistä! Itse olen vastakohtasi ja mietin sanojani liian tarkkaan, pelkään vaikuttavani tyhmältä. Olen liian hiljainen ja estynyt ja minä taas inhoan tätä itsessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pakotin itseni hillitsemään suuni porukoissa, seurauksena tästä olen nykyään liian hiljainen ja vaikeasti myös lähestyttävä... Ääripäästä toiseen :(
laitan näkymättömän laastari suuni eteen. Kehityskesk. vastaan vain kun kysytään. En kritisoi, esitä uusia ideoita, kyseenalaista tms. Koska silloin väkisinkin innostun ja unohdan muut: "vaahtoan" asiaani julki.
ap
Olen viime aikoina yrittänyt hillitä puhetulvaani paremmin, koska olen menettänyt pari ystävää sen takia :(
Omalla kohdallani noita hölötystulvia ainakin pahentaa se, että olen paljon yksin lapsen kanssa; mies ei viihdy meidän kanssa (ei puheliaisuuteni takia vaan ei vain ole "perheihminen"). Sitten, kun vihdoin pääsen jonkun ihmisen seuraan, niin padot purkautuvat.
Minäkin olen sellainen ideoija ja analysoija, ja pohdiskelen paljon asioita keskenäni päivisin. Kaikki on siis "valmiina" ja odottaa vain muille kertomista, ja sitten kun sopiva uhri osuu kohdalle, niin hölöhölöhölö.
Toisaalta itseäni ärsyttää välillä se, että muut ovat niin hitaita ajatuksissaan - sillä aikaa kun he vasta pohtivat edellistä asiaa, niin minä olen keksinyt jo viisi uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaisessa italiailaistyyppisessä seurueessa, jossa aivan vapaasti (ilman hullun leimaa) saisi kiihtyä huutaa, puhua toisten päälle jne. Toisin kuin suomalaisessa "jurotuskulttuurissa". Kokisinko hetken aikaa olebano normaali..?
ap
Koko viikonlopun olen vihannut ja hävennyt itseäni ja sanomisiani. On sellainen tunne, että minua pidetään yleisesti ihan hölmönä suupalttina. Vaikka yleensä asiaa puhunkin. OIkeasti kärsin tästä olosta. Tuntuu etten "saa" olla oma itseni. Päätin, että töissä en enää avaa suutani palavereissa yms. Vastaan yksitavuisesti jos kysytään. Jos suuni avaan ajaudun analysoimaan, ideoimaan, kyseenalaistamaan jne. Parempi kai olla mykkä sitten. huoh.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kärsin juuri samasta ongelmasta! Jos ap vielä on langoilla niin kysyisin, että ootko onnistunut pysymään tavoitteissasi?
Mä taas toivoisin olevani kaltaisesi avoin ja spontaani höpöttäjä. :)