Millaista on arki ala-asteikäisen AS-lapsen kanssa?

Asperger-lapsissa on niin monenlaisia, liitännäisdiagnoosien lisäksi vaikuttaa tietysti lapsen ihan ikioma luonne.



Yhteistä ovat kuitenkin sosiaaliset vaikeudet.

saatiin erityisluokkapaikka ja opettajat on olleet loistavia.



Kuudennella luokalla piti yksilöllistää kolme ainetta, muuten on menty ihan perusopetussuunnitelman mukaan.

millaisia muiden AS-lapset ovat kotioloissa. Miten elämä heidän kanssaan erooa elämästä ns. tavislapsen kanssa?

jos olisi AS-lapsen vanhempia paikalla.

että miten eroaa tavallisista lapsista, ei meidän tavallisetkaan lapset ole keskenenään samanlaisia



sitä vaan elellään ja on joissain asioissa erityisvaikeutta, esim, motivoitumisessa, ja orientoitumisessa, koulutyötä ja sosialaalisia suhteita täytyy tukea jne.



ihan tavallista arkea elellään

Luulin, että AS-lapsen erityisyys näkyisi jotenkin perheen arjessa. Tuolla meidän lapsella ei ole vielä mitään diagnoosia (enkä tietenkään tiedä, tuleeko sellaista saamaankaan), mutta elämä hänen kanssaan on aina ollut todella haastavaa. Tähän asti olenkin luullut, että on vaan todella haastava lapsi, mutta sen jälkeen kun aloin lukea Aspergerista, tajusin, että voi olla siitä kyse. En vaan tunne ketään AS-lapsia, joten en tiedä, miten heidän erityispiirteensä vaikuttavat kotioloissa.

vaikuttaa koko ajan normaalimmalta. Nuorempana näki selkeesti että on erityislapsi, nyt 11v on jo reipas, sosiaalinen ja kaverien kanssa hyvin toimeentuleva. Koulussa pärjää normaaliluokassa ilman avustajaa, tuo kotiin lähinnä ysejä ja kymppejä. Ryhmätöissä hankaluuksia.



Kotona on ihan niinkuin nuo toisetkin lapset. PIenempänä vaati 'valmisteluja' jos tuli arkirutiineihin poikkeuksia. Alle kouluikäsenä sai mm. raivareita jos laitoin ketsupin ja majoneesin lautaselle väärässä järjestyksessä. Nuorempana myös juuttui paljon omiin toimiin ja leikkiminen oli lähinnä mekaanista toistoa.

tutkimukset alkoivat jo pojan ollessa 3,5v., koska ei ollut puhetta ennen 3 v. As-diagnoosi 5v. Sai kuntoutusta päiväkodissa, puheterapiassa, toimintaterapiassa, meiltä vanhemmilta. Nyt menee arki hyvin. Kolmasluokkalainen, nyt saanut ekan kaverin, jota tapaa joskus koulun ulkopuolellakin. Ei nykyisin ehkä edes saisi diagnoosia. Ehkä lähinnä näkyy tuossa, että ei oikein kaveeraa tavallisten suomalaisten poikien kanssa. Jostain syystä ulkomaalainen lapsi tai toinen erityislapseksi nimetty ovat pojista niitä, joitten kanssa tämä ihka suomalainen poikamme kaveeraa. Tyttöjen kanssa helpommin, mutta tytöt tietty ovat paljon toistensa kanssa.

Luulin, että AS-lapsen erityisyys näkyisi jotenkin perheen arjessa. Tuolla meidän lapsella ei ole vielä mitään diagnoosia (enkä tietenkään tiedä, tuleeko sellaista saamaankaan), mutta elämä hänen kanssaan on aina ollut todella haastavaa. Tähän asti olenkin luullut, että on vaan todella haastava lapsi, mutta sen jälkeen kun aloin lukea Aspergerista, tajusin, että voi olla siitä kyse. En vaan tunne ketään AS-lapsia, joten en tiedä, miten heidän erityispiirteensä vaikuttavat kotioloissa.

vanhempien on sopeuduttava. Jos vanhemmat eivät sopeudu, sitä enemmän lapsen erityisyys vaikuttaa perheen arkeen. Mitä joustavammat ja toimivammat käytänteet on luotu, sitä vähemmän as lapsen erityisyys siinä vaikuttaa. Lasta ei kannata edes määritellä haastavaksi, koska hän on ainoastaan haastava silloin, kun hän reagoi johonkin. Jos oppii itse ennakoimaan ja opettaa lapsen itsensä ennakoimaan, ja antaa apua jäsentämiseen niin lapsi toimii kuten muutkin.

Vaikeinta on luopua siitä, että minä en ole se joka sanon miten tehdään, vaan tehdä se kaikki yhteistyössä lapsen kanssa. Se silti kannattaa, koska sen jälkeen ongelmia ei juuri ole.