Teini-ikäiset adhd nuoret

oma addu on vasta 10v... mutta kauhulla odotan tulevaa.

oma addu on vasta 10v... mutta kauhulla odotan tulevaa.

että adhd äiti????

oma addu on vasta 10v... mutta kauhulla odotan tulevaa.

että adhd äiti????

enkä tehnyt avaustakaan...

Oikeestaan en jännitä murrosikää..keskusteluyhteys löytyy..luottavaisin mielin olen.

Mitenkäs teillä murkkuus on menny?

eli se hyperaktiivisuus puuttuu. Lapsi viime syksynä aloittanut yläkoulussa. Sosiaalinen puoli on kehittynyt paljon ja kaveriongelmia ei kauheasti ole - niinpä sen assin alta alkaa tulla esiin ne add-piirteet. Alisuoriutuu siksi pahasti. Ei saa kokeita tehtyä. Ei ehdi tehdä tunnilla. Numerot pudonneet viimevuotisista pahasti.



Hoitotahon konsultaatiota haetaan, jono on pitkä. Lääkkeestä on ollut puhetta, muttei mitään varmaa. En tiedä, miten siihen suhtautua. Pelkään riippuvuuksia ja sivuaikutuksia, niitähän tuote-esitteen mukaan on psykoosista sydänpysähdyksiin asti. Pelkään, myös miten käy jos elämä jatkuu näin. Pelkään että jos lääket otetaan käyttöön, se ei ehkä edes auta.



Minä olen avuton, huolissani ja suren. Poika turhautuu. isä suunnittelee yrityksen perustamista, että poika pääsisi sitten edes johonkin oppisopimukselle, kun se aika tulee.

tulevaisuus pelottaa. Hän on todella impulsiivinen ja hakeutuu mielellään porukkaan misä tehdään kaikkea tyhmää,rakastaa extreme urheilulajeja ym. Vielä hän on tässä meidän näpeissämme,mutta kohta voi olla,että mopo karkaa käsistä :(

..meillä syödään lääkettä,syöty jo 7v asti (meillä siis se 11v)..Ja ilman sitä hän ei olisi pärjännyt edes näin hyvin..mutta sitä mietin että kun hän on syönyt niin pitkään lääkettä niin tottuuko hänen elimistönsä saamaan aina "lääkettä",jos lääke päätettäs joskus lopettaa pitäisikö hänen korvata se jollain muulla.

Sitten pelkään sitä,mikä on minusta se pahin asia adhdn kanssa..eli tappelu ja asioiden vaatiminen mm. hoitotaholta,opettajilta(nämä kun vaihtuu tiuhaan ja joka kerta selitetään,käydään kaikki läpi)

Olen kiinnostunut jakamaan kokemuksia, en muistelemaan omaa nuoruuttani, ellei se nyt jotakuta erityisesti kiinnosta :)



Meidän adhd poika on 16 ja hurmaava nuori mies.

Vielä 5 vuotta sitten odotin tulevaa kauhulla, eikä hoitotahonkaan ennuste ollut kovin valoisa.

Mutta nyt voimme kiittää, että jaksoimme puurtaa silloin kun poika oli pienempi, koska nyt ne työkalut on hyvin pakissa.

Toki lääkityksellä on myös iso merkitys (ilman ei koulussa selviä päivääkään) ja pitkä tie oli, että oikea lääke ja annostus löytyi, mutta kannatti.

Poika on vilkas, hukkaa lähes kaiken, mitä käsiinsä saa, eikä tahdo pysyä hiljaa/paikoillaan, mutta hän on myös toiset huomioiva, herkkä, rehellinen, hauska, nopea oppimaan, sosiaalinen ja omaa hyvän itsetunnon (mikä on yksi tärkeimmistä asioista).

..että meidänkin poika on herkkä ja rehellinen ja tunnollinen..jopa jpskus liikaakin.Sosiaaliset taidot kaipaavat vielä harjoitusta,koska hän on vasta lähiaikoina kunnolla ollut kiinostunut kavereista.

Minkäikaisena teillä alettiin syömään lääkettä? mitä lääkettä?

t.11vuotiaan äiti

Kai teillä ollut lääketaukoja? Meillä taukoa aina viikonloput ja kaikki lomat.



Veikkaisin et ritalinin kanssa tulee jotain "nousua" mitä voi kaivata mut esim concerta ei sitä aiheuta.



En usko että lääke altistaa päihteille. Uskon että ilman lääkitystä pyristely, jatkuva epäonnistuminen, alisuoriutuminen, silmätikkuna oleminen ym taas altistaa.

sen jälkeen kun se on auttanut ja on tultu (ja miten?) tilanteeseen, jossa sitä ei enää tarvita?



Kun yli 25-vuotiaiden kelakorvattavuuson poistettu ja uuteen tuoteselosteeseen on tullut maininta, että yli30-vuotiaille ei saisi käyttää niin pakkohan se josku son lopettaa. Tietääkö kukaan miten se käy?

epäillyt, että pojallani olisi adhd, mutta joka paikassa se on kyllä teilattu. Nyt olen taas alkanut lueskelemaan erilaisia juttuja, ja olen aika vahvasti vakuuttunut, että tuo add olisi. Ja uskon, että myös minulla olisi add.



Nyt sitten vaan pitäisi saada otettua itseään niskasta kiinni ja soitella jollekin lekurille, että alettaisiin tutkimaan tätä mahdollisuutta.

Ensimmäinen lääkekokeilu aloitettiin kun poika oli 7 ja alkuun näyttikin tosi lupaavalta (pystyi mm ensimmäisiä kertoja elämässään tekemään tehtäviä loppuun ja itsetunto kasvoi), lääke antoi sen sekunnin aikaa harkita mitä on tekemässä ja poikaan sai paremmin kontaktin. Siis edelleen sattui ja tapahtui, mutta tilanteisiin ehti joskus puuttua ajoissa ja niitä oli helpompi käsitellä (siis kymmeniä kertoja päivässä) jälkeenpäin.

Tämä pitkävaikutteinen lääke kuitenkin pahensi TS oireita ja siitä jouduttiin luopumaan, minkä jälkeen oli useita epäonnistuneita lääkekokeiluja. Nyt poika on syönyt useamman vuoden lyhytvaikutteista lääkettä, millä on omat hankaluutensa, mutta sivuvaikutuksia ei ole ja vkl ja lomat poika pärjää lääkkeittä tai puolella annostuksella.

nämähän on depot-kapseleissa (Vai onko teillä se perinteinen ritalin käytössä) joita ei saa rikkoa? Onko teillä sitten kaksi eri lääkepurkkia mistä otatte, vai miten se käy?

Ap on itse yli 40 ja käyttää lääkitystä edelleen! Välillä on kuukausienkin taukoja, mutta kyllä siitä uskomaton hyöty on :)

Eli jos painottunut ylivilkkauteen se helpottaa vanhemmiten. Hahmottamispainotteinen taas ei helpotu. Eli voi hyvinkin pärjätä ilman lääkettä isona

Ap on itse yli 40 ja käyttää lääkitystä edelleen! Välillä on kuukausienkin taukoja, mutta kyllä siitä uskomaton hyöty on :)

..Meillä oli lääkkettömiä jaksoja viikonloput ja lomat aikanaan.. mutta ne oli sellaista menoa että kehityksessä mentiin pahasti takapakkia. Ja lisäksi ma aamut lääkkeettömän viikonlopun jälkeen oli "zombina" olemista ja päänsärystä kärsimistä.Lisäksi lääkkeettömät ajanjaksot aiheutti sitten univaikeuksia taas kun lääke aloitettiin.. näin päätettiin ettei lääkkettömiä päiviä pidetä.

Minä uskon(toivon) että kaikkien onnistumisten kautta jotka hän lääkkeen kanssa saa auttaisi häntä joskus kokeilemaan olemista ilman lääkettä.. tätä ei vielä tiedä,mutta hiljaa mielessä toivon.

Lääkkeestä oli suuri apu opiskeluaikana. Tällä hetkellä en käytä lääkitystä.

epäillyt, että pojallani olisi adhd, mutta joka paikassa se on kyllä teilattu. Nyt olen taas alkanut lueskelemaan erilaisia juttuja, ja olen aika vahvasti vakuuttunut, että tuo add olisi. Ja uskon, että myös minulla olisi add.

Nyt sitten vaan pitäisi saada otettua itseään niskasta kiinni ja soitella jollekin lekurille, että alettaisiin tutkimaan tätä mahdollisuutta.

Minä olin myös joskus varma omasta addsta ja menin yksityiselle tämän asian tiimoilta.. mielenterveystoimistoon laittoivat..=) ei tämäkään mikään paha jutttu,mutta luovuin ajatuksesta..