Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon aviomiehen kanssa voi keskustella pettämisestään ja paljonko pitää antaa rauhaa?
25.02.2011 |
Miehellä oli vuosi sitten sivusuhde. Päätimme jatkaa yhdessä ja ajoittain on ollut ihan normaaliakin. Nyt taas viime aikoina hän on ollut etäinen ja samanlainen kuin viime vuonna. Olen tietysti peloissani, että toistuuko sama uudestaan ja asia ahdistaa minua paljon.
Olen jutellut ja kysellyt mieheltä, että mikä hänellä on, onko jotain taas meneillään ja kertonut, että pelkään taas jotain tapahtuvan. Olen mielestäni keskustellut rakentavassa hengessä ja omatkin vikani huomioiden. En ole syytellyt enkä vedonnut tapahtuneeseen, vaan kommentoinut, että mielestäni hän on samanlainen kuin edellisen suhteen aikoihin, ja hälytyskelloni soivat.
Ymmärrän, että miestä ahdistaa jos kyselen ja epäilen koko ajan. Mielestäni olisi kuitenkin hyvä, jos hän kertoisi tunteistaan myös oma-aloitteisesti. Jos hän haluaa liittomme toimivan, niin mielestäni hänenkin pitäisi puhua, jos hänellä on joku asia huonosti eikä minun pitäisi "ristikuulustella" häntä ja puristaa tietoa ulos, että mikä ahdistaa.
Annanko asian vain olla, vai yritänkö saada hänet puhumaan?
Kommentit (8)
Jos se ei halua puhua, se ei edes osaa puhua. Vaikka saisit aikaan jotain näennäiskommunikaatiota, se ei olis oikeata. Sen sijaan jankuttaminen voi viedä pahempaan tilanteeseen.
Jos haluat puhua, puhu sinä. Selitä KERRAN, miltä sinusta tuntuu. Älä enempää kuin kerran. Selitä selkeästi ja syyttelemättä (itseäsikään!) ja kiemuroimatta. Puhu siitä, mitä haluaisit, älä niinkään siitä, mitä vikaa missäkin on. Näin olet antanut miehelle tilaisuuden vastata toiveisiisi joko sanoilla tai teoilla.
Mut lopulta tässä on nyt käsillä se tilanne, jossa sä valitset, haluatko olla tässä avioliitossa sen pysyvistä vioista ja ongelmista huolimatta, vai lähdetkö etsimään jotain muuta. TÄydellisiä suhteita ei ole, eikä teidän avioliitostakaan tule sellaista, vaikka tekisit mitä ja vaikka miehesi tekisi mitä. VIkojen kanssa voi usein elää. Aina ei silti kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PITÄISI olla valmis keskustelemaan asiasta vaikka loputtomiin, jos petetty niin haluaa. On suuri myönnytys, että petetty haluaa jatkaa liittoa tuon jälkeen. Itse asiassa joku parisuhdeterapeutti tästä sanoi, että ne parit onnistuivat jatkamaan pettämisen jälkeen, joissa pettäjä suostui tällaiseen. Mutta toisaalta, jos toinen ei kerta kaikkiaan suostu niin...sitten sinun täytyy miettiä haluatko/pystytkö jatkamaan suhteessa, jossa et saa kaipaamaasi tukea.
Itse sanoo, että on väsynyt ym. Vainoharhaisena se kuulostaa minusta tietysti helpolta selitykseltä. Alkuvuosi on ollut kyllä haastava, ja väsymystä voi olla oikeastikin.
Pelottaa vain, että jos hän on kuitenkin tullut toisiin aatoksiin meidän yhteisen tulevaisuuden suhteen. Että ei ole onnellinen ja haluaa muuta. Toki mietin itsekin, että olenko onnellinen.. Kyllähän minäkin haluaisin paljon asioita, joita nyt ei ole mahdollista saada. Erossa pelottaa yksin jääminen, lasten tilanne, taloudelliset asiat.. Kaikki. Enkä tosiaan ensisijaisesti halua erota, vain jatkaa yhdessä. Tahdon rakastaa.
Jos se ei halua puhua, se ei edes osaa puhua. Vaikka saisit aikaan jotain näennäiskommunikaatiota, se ei olis oikeata. Sen sijaan jankuttaminen voi viedä pahempaan tilanteeseen.
Jos haluat puhua, puhu sinä. Selitä KERRAN, miltä sinusta tuntuu. Älä enempää kuin kerran. Selitä selkeästi ja syyttelemättä (itseäsikään!) ja kiemuroimatta. Puhu siitä, mitä haluaisit, älä niinkään siitä, mitä vikaa missäkin on. Näin olet antanut miehelle tilaisuuden vastata toiveisiisi joko sanoilla tai teoilla.
Mut lopulta tässä on nyt käsillä se tilanne, jossa sä valitset, haluatko olla tässä avioliitossa sen pysyvistä vioista ja ongelmista huolimatta, vai lähdetkö etsimään jotain muuta. TÄydellisiä suhteita ei ole, eikä teidän avioliitostakaan tule sellaista, vaikka tekisit mitä ja vaikka miehesi tekisi mitä. VIkojen kanssa voi usein elää. Aina ei silti kannata.
PITÄISI olla valmis keskustelemaan asiasta vaikka loputtomiin, jos petetty niin haluaa. On suuri myönnytys, että petetty haluaa jatkaa liittoa tuon jälkeen. Itse asiassa joku parisuhdeterapeutti tästä sanoi, että ne parit onnistuivat jatkamaan pettämisen jälkeen, joissa pettäjä suostui tällaiseen. Mutta toisaalta, jos toinen ei kerta kaikkiaan suostu niin...sitten sinun täytyy miettiä haluatko/pystytkö jatkamaan suhteessa, jossa et saa kaipaamaasi tukea.
koska muuten alat juuri itseäsi syyllistämään miehen mokista niin kuin naiset yleensäkin. sinulle on jäänyt arpia pettämisestä joten sinä tarvitset mieheltäsi extra tukea huomiota ja kunnollista asioiden läpikäyntiä. monesti se on niin ett kerran pettäjä, pettää uudestaan varsinkin kun ei menettänyt silloin "fyysisesti" mitään, kun et jättänyt ym, tietysti sinun luottamuksesi ja sinä menetit paljon kuten mielenrauhasi.
ulkopuolinen voisi auttaa miestäs näkemään sinun tunteesi helpommin ja myös näkisi suoremmin onko miehesi enää sitoutunut teidän perheeseen vai aikooko vaan itsekkäästi haalia kaikki edut itselleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos laittaisit ne taloudelliset asiat kuntoon ja irrottautuiset henkisesti tästä miehestä. Ei kannata pelkän rahan takia tällaista kestää. Lapsillekin parempi jos eroat. Suhde perustuu mielestäni valheelle, jos että pysty puhumaan siitä mistä haluaisitte. Ansaitset enemmän.
Kyllä mies jonkun verran puhuukin, mutta näen että asia on hänelle kiusallinen - niin kuin ymmärrettävää on. Olen miettinyt paljon sitä, että onko tämä tosiaan mitä haluan. Pelkään paljon sitä, että en koskaan löydä onnea ja ennen kaikkea haluan lapsille kuitenkin perheen. Mies on isänä hyvä. Vanhempi lapsi aisti selvästi taannoin, että että kaikki ei meidän välillä ollut hyvin ja murehti sitä puheissaan.
Joku kirjoitti syyllisyydestä, sitä tosiaan tunnen. Olenko ajanut miehen tähän pisteeseen, mitä voisin tehdä toisin, olenko riittävä kaikin puolin..? Jossain määrin on varmaan oikeinkin miettiä omaa osuuttaan tapahtumiin, ja mielestäni olen pyrkinyt muuttamaan käytöstäni tietyissä asioissa parempaan suuntaan. Liekö sitten onnistunut? Mutta missä menee raja, en kai voi täysin omia tunteitani tukahduttaa ja olla esim. sanomatta asioista, jotka minua vaivaa?
Ap
vaikka ymmärrän että ahdistaa. Olet kuitenkin ilmaissut halusi puhua miehelle, jos hän ei halua siihen tarttua, niin ei kai auta kuin katsella. Millään taioillahan miestä ei saa olemaan pettämättä, mielestäni olet tehnyt jo paljon ja toiminut hyvin. Pallo on nyt hänellä; joko hän avautuu sinulle, jos nyt jotain murheita oikeasti on, tai hän ohittaa sen käsitelläkseen asiansa itse.