Kuuluuko japanilaiseen kulttuuriin tai uskontoon, ettei saisi näyttää tunteita?

Ite olin työharjoittelijana päiväkodissa ja siellä oli japsipoika.

Oli TODELLA isoista asioista kyse kun hän alkoi itkemään, viimeseen asti teki parhaansa ettei itke.



Ja oli vasta kolme vuotias.



Sellainen panee miettimään.

Muutoin käsittääkseni tunneilmaisua kontrolloidaan. Mutta ei meilläkään pidetä sopivana, että työpaikalla purskahdellaan itkuun. Japanissa vain ovat myös kielteiset tunteet hieman tarkemmin kontrolloituja kuin meillä. En tosin ole elänyt siinä kulttuurissa pidempää aikaa, joten en ole varsinainen tuntija.



Kyse lienee osittain siitä, että erittäin pienessä tilassa (vuoristoinen maa) asuu paljon ihmisiä. Ei yksinkertaisesti ole psyykkistä eikä fyysistä tilaa kaikkien jatkuvalle vapaalle tunneilmaisulle. Samasta syystä ei ole tapana esim. katsoa toisia kohti vaikkapa junassa. Kodeissa tunneilmaisu lienee hieman vapaampaa, mutta käsittääkseni jos japanilaisella naisella on huolia, hän ei välttämättä kerro niistä miehelleen.