Onko kukaan arvellut jo kolme vuotiaasta lapsestaan, että hänellä on ADHD?

mutta päiväkodissa puhuivat ekat vuodet jatkuvasti, että on yliaktiivinen. Ei pystynyt keskittymään mihinkään, kun aina joku muu teki jotain mielenkiintoisempaa.



Toki itsekin tiesin, että pakko pitää tosi tiukat rajat ja ulkoilla säännöllisesti, muuten hyppii seinille.



Nyt 12v:na on edelleen ilman diagnoosia, koulussa menestyy hyvin, on edelleen hyvin innokas kaikessa (auttaa opettajaa, on oppilaskunnassa, on välituntiohjaajana, on hymytyttö jne.) Kouluun mennessä oli jo lähes jokaisen opettajan ihanneoppilas, hyvä kaikessa ja hyvin innokas kaikkeen. Alkuun meni häiriköinniksi, jos ei ole riittävästi järkevää tekemistä, mutta onneksi opettaja ymmärsi ja osasi ohjata oikein. Nyt vitosella opettaja sanoi suoraan, että on aivan opettajan ihanneoppilas :)



Mun veljeni oli aikanaan samanlainen, mutta diagnoosia vailla edelleen...

joo, epäilys on jo hiukan vajaa 2vuotiaalle adhd:ta. Mutta näemmä sitten tulevaisuudessa osiko oikeaan

Meillä on tuollainen touhukas pieni vipeltäjä, eli oppi ryömimään n. 3kk iässä, nousi tukea vasten ennen 6kk ikää ja kävelemään ilman tukea lähti ennen 8kk ikää. Ja on muutenkin ollut tosi liikkuvainen. Tästä syystä useampikin on ehdotellut että onkohan kyseessä adhd.. huoh. Kyllä ekalla kerralla katsoin että mitä ihmettä, että jo 8kk ikäiselle keittiöpsykologit rupeavat antamaan diagnooseja vaan sen takia että heidän lapsensa eivät ole yhtä liikkuvaisia. Älytöntä.



Nyt lapsi on 3v ja maailmankaikkeuden ihanin lapsi, ei mitään uhmaa, keskittyy tekemisiinsä hyvin, nauttii isompien kanssa leikkimisestä (koska oman ikäisten leikit ovat niin rauhallisia että ei ne kiinnosta), juoksemisesta, hyppimisestä, pomppimisesta kaikesta liikunnasta ylipäätään.



Silloin kun muut mammat ehdottelivat että pojalla olisi adhd otin vähän selvää asioista ja eihän adhd:tä pysty toteamaan ennen kuin kouluiässä, eli anna lapsesi vain kehittyä ihan rauhassa omaan tahtiinsa ja kanavoi sitä "häsläystä" tai muuten energisyyttä oikeisiin kohteisiin.

Poika täyttää 7v. ja ei ole enään vilkas ja tutkittu on. Ei ole diagnoosia.

Nyt kokeilussa adhd lääke ja auttaa selkeästi poikaa eskarissa.

Ymmärtää puhetta, rauhallien, hyväntuulinen ja rento.

Pojalla oli dysfasia dg, johon en uskonut hetkeekään. Sanoin aina, ettei poika pysty kuuntelemaan ryhmässä ja uppoutuu.

Näyttää siltä, että olen oikeassa.

Adhd on vaikea tutkia ja varsinkin, jos ei ole kauhean vilkas.

Ollaan siis perhekeskeinen perhe. Rakastetaan rauhaa ja menot on lasten huvituksia. Ei käytetä alkoholia ja vanhemmilla ei ole omia menoja.

Pojat aina etusijalla.

En tiedä onko suvussa adhd ihmisiä, koska koskaan ei ole ketään tutkittu.

Itse olen tarkkaamaton.

En itse epäillyt oikein mitään.Olin vain ihan loppu siihen vilkkauteen,karkailuun,yövalvomiseen,aina kuhmuilla ja mustelmilla kun joka paikkaan kiipesi vaikka kuinka vahti. Tutkimuksiin mentiin hitaan puheenkehityksen vuoksi. Neurologi joka erittäin kokenut,totesi eka käynnillä poikaa seurattuaan että ADHD on. Toki tutkittiin ja muutakin ongelmaa ilmeni. Tänä päivänä 12v. ja erittäin vaikea ADHD.

Lapsi nyt 7v. ja hänellä adhd sekä touretten syndrooma, kulkevat joskus käsikädessä nuo oireyhtymät.



Lapsi on impulsiivinen, äkkipikainen (mielestäni ei voi panna edes normaalin temperamentin piiriin), vaikea keskittyä, oppimisvaikeuksia jne. Touretteen liittyy sitten erilainen määrä eriasteisia tic-oireita (nykimistä, rykimistä, huutelua, nuuhkimista, raapimista jne), univaikeuksia jne. Meillä ei ole suvussa todettu kyseisiä oireyhtymiä kenelläkään joten onhan tämä ollut melkoista.



Epäilin adhd:ta jo kun poika oli reilu 2v. Hän vain kertakaikkiaan oli hyperaktiivinen koko ajan, esim. piirtelyyn, muovailuun tai palapeleihin ei kyennyt keskittymään kuin ½-1min. kerrallaan ja sitten siirtyi muihin puuhiin tai kävi ottamassa ns. vauhtimutkaa jossakin. Nyt meillä on 2½v. kuopus joka istuu kuin tatti esim. palapelien ääressä. Muita lapsia perheessä on 5 ja yksikään ei ole ollut lähellekään noin vilkas kuin tuo 7v., ei edes kaksi lasta yhdessä saa aikaan samanlaista hulinaa kuin yksi ihan itsekseen.

Meillä on tuollainen touhukas pieni vipeltäjä, eli oppi ryömimään n. 3kk iässä, nousi tukea vasten ennen 6kk ikää ja kävelemään ilman tukea lähti ennen 8kk ikää. Ja on muutenkin ollut tosi liikkuvainen. Tästä syystä useampikin on ehdotellut että onkohan kyseessä adhd.. huoh. Kyllä ekalla kerralla katsoin että mitä ihmettä, että jo 8kk ikäiselle keittiöpsykologit rupeavat antamaan diagnooseja vaan sen takia että heidän lapsensa eivät ole yhtä liikkuvaisia. Älytöntä.

Nyt lapsi on 3v ja maailmankaikkeuden ihanin lapsi, ei mitään uhmaa, keskittyy tekemisiinsä hyvin, nauttii isompien kanssa leikkimisestä (koska oman ikäisten leikit ovat niin rauhallisia että ei ne kiinnosta), juoksemisesta, hyppimisestä, pomppimisesta kaikesta liikunnasta ylipäätään.

Silloin kun muut mammat ehdottelivat että pojalla olisi adhd otin vähän selvää asioista ja eihän adhd:tä pysty toteamaan ennen kuin kouluiässä, eli anna lapsesi vain kehittyä ihan rauhassa omaan tahtiinsa ja kanavoi sitä "häsläystä" tai muuten energisyyttä oikeisiin kohteisiin.

Siksi että koulussa ja jo eskarissa opettajat ei jaksa sitä häsläystä ja sitten tarvitaan lääkitystä jotta keskittyy ja on rauhallinen. Ennen sitä kukaan ei ole kiinnostunut vaikka vanhemmat ovat väsyneitä siihen samaan häsläykseen ja keskittymisvaikeuksiin yms. Ei siitä välitetä ennenkuin alkaa häiriköidä koulumaailmaa käytöksellään ja vilkkaudellaan.

Mekin saatiin diagnoosi ensimmäisen koulukuukauden jälkeen ja lääkkeet pojalle vaikka itse olin puhunut jo 3-vuotisneuvolassa epänormaalusta vilkkaudesta ja tapaturma-alttiudesta yms. Kokemusta on monenlaisista lapsista jo työn kautta, mutta koskaan en ole tavannut noin vilkasta lasta. Erikoislääkäri totesi ensinäkemältä että selkeästi adhd.

No vuosien painostuksen jälkeen, lapsi pääsi tutkimuksiin 7.v ja silloin dg tuli + pari muuta dg:sia. Ei ole ollut suvussa. Ja ihan ok perhe.



Mutta mitäpä tuosta, nyt lääkityksellä, pienryhmässä yms ja hyvin menee.

mutta kaverini lapsi sai diagnoosin 3-vuotiaana ja hänellä aloitettiin heti lääkitys. Minusta vaan tuntuu hurjalta, että noin pienillä aloitetaan tuommoiset elinikäiset lääkitykset kun ei ole vielä tietoa, mitä niistä seuraa tulevaisuudessa. 3-vuotias on mielestäni hyvin pieni aloittamaan tuommoista lääkitystä. Kyllä pitäisi ihan ensin kokeilla kaikkia muita keinoja ja antaa lapsen kehittyä ja kasvaa ensin vielä lisää ja katsoa, mihin suuntaan homma etenee ilman lääkkeitä. Heilläkin kun kyse minun ymmärryksen mukaan oli siitä, että poika on vilkas ja touhukas... Toki en mene vannomaan, että kaiken tiedän, mutta avoimesti kaverini on kuitenkin asiasta puhunut minulle ja muillekin. Että olisi kai tuonut ilmi, jos olisi muitankin "ongelmia" pojan käytöksen suhteen...

adhd-lasta. Tiesitkö, että adhd on tosi kuluttavaa vanhemmille ja lapsi voi sivusairautena saada mm lapsuusiän masennuksen.



Jos lääkäri katsonut, että aloitetaan lääkitys siihen syynsä.



Meillä aloitettiin ensin 2 vkon kokeilu ja pienellä annoksella. Nyt ollut pitkään käytössä. Lapsi itse sanoo saaneensa avun, me huomattu tämä myös, samoin opettajat.

oli niin levoton ja kärtyisä, ja on edelleen 11 v.nä. Uhmakkuushäiriö on, mutta ei diagnoosia ADHD:stä, koska koulussa ei levottomuutta ole, muuta tarkkaavaisuushäiriötä kylläkin. Sitä on suvussa runsaastikin (esim. itselläni ja äidilläni).

Mutta si-häiriötä epäillään, kaikki klassiset oireet löytyy ja alkoivat näkymään jo 2-vuotiaana (osa vauvaiässä, mutta eihän niitä osannut ajatella silloin "siinä mielessä"). Uskon että 3-vuotiaalla voi hyvinkin näkyä neurologiset häiriöt/ongelmat.

Neuvolassa alusta asti joka kerta kirjoitettu lappuun tyylillä "vilkas" tai "eläväinen" lapsi, kaksivuotiaana alkoi muuttua siten että tuli aina mainintaa myös huonosta keskittymiskyvystä. 2,5-vuotisneuvolassa saatiin jo lähetteet neurologiselle (puhe todella rajusti jäljessä) mutta ne peruuntuivat muuton takia ja uudessa paikassa saikin tilalle puheterapialähetteet. Nyt säännöllinen puheterapia (jossa kuulemma keskittyy hyvin kun on ennalta tutut tehtävät ja tekevät kahdestaan ihan rauhassa. Uusissa tehtävissä menee ihan riehumiseksi). Päiväkodissa kaksipaikkaisuus. Poika ei keskity yhtään tai vastavuoroisesti uppoaa täysin esim palapeliin eikä huomaa mitään ympärillä tapahtuvaa. Jos häiritsen kesken tuollaisen uppoutumisen esim yritän saada lähtemään saa yleensä itkupotkuraivarin. Kun palapeli valmis, kaikki on taas normaalisti ja kiltisti menee vessaan ja pukemaan, mutta ei koskaan kesken.



En oikeastaan ole edes varma mitä pojalla epäilen, mutta vähän luulen ettei ole täysin terve. Ajattelin jo, että vain höösään, mutta nyt epäilyttää taas kun 3-vuotisneuvolassa terkkari yhtäkkiä totesi, ettei sillä ainakaan aspengeria ole kun on niin tunteikas ja huomioiva pikkuveljeä kohtaan (olisiko sitä voinut muuten epäillä?). Ja kun oli uusimassa kuulo- ja näkötestejä ja hermoilin syksyistä isojen ryhmään siirtymistä terkkari (eri) totesi että saa varmaan myös ensi vuodelle kaksipaikkaisuuden ja tarvittaessa sitten vaikka oman avustajan. Ei ollut tullut mieleenkään että sellainen olisi tarpeen. Mutta onhan hän ihan eri ihminen jos saa rauhallisessa tilassa keskittyä rauhassa yhden ihmisen seurassa ilman ympäröivää hälyä... Mutta jo pienessä ryhmässä tai jos on kiirettä tai hälyä niin alkaa riehuminen ja tuntuu etten saa häntä kunnolla edes huomaamaan minua. Minkä vika on varmasti osin auktoriteettikyvyissäni... Mutta pelottaa silti tuovatko vuodet rauhoittumista vai diagnooseja.

tutkimuksiin lähdettiin 3-vuotisneuvolasta. Ihan pienenä lapsi oli mahdoton menijä, kiipeili, pyöri paikoillaan, pomppi, huitoi ja häsläsi - ei ollut hetkeäkään paikoillaan. Käveli jopa yöt läpeensä. Oli perheemme kolmas lapsi,ja ihan erilainen kuin sisaruksensa samassa iässä. Kun ikää tuli, niin enemmän esille nousi tuo kyvyttömyys keskittyä mihinkään tekemiseen hetkeä kauempaa. Nyt 5-vuotiaana tilanne ei ole kauheasti muuttunut siltä osin,tosin jatkuvan sähläämisen sijasta on ruvennut ennemminkin vetäytymään ja vajoamaan omaan maailmaansa kun ei pysty keskittymään.Tarvitsee selkeät rajat, paljon ennakointia,arkeen selkeän struktuurin ja paljon kehuja onnistumisista. Näillä mennään sekä kotona että päiväkodissa (integroidussa erityisryhmässä). Aistisäätelynongelmia on, siihen on saatu ja saadaan koko ajan apua toimintaterapiasta.

Ei ole totta että adhd diagnosoitaisiin aina vasta kouluiässä. Ei ole myöskään totta että se olisi merkki jostain curling- vanhemmuudesta. Me ollaan panostettu nimenomaan valtavan paljon rajoihin,arjen selkeyteen, lapsen toiminnanohjauksen tukemiseen,yhteisiin leikkihetkiin joiden avulla lapsi harjoittelee keskittymistä sekä siihen onnistumisien palkitsemiseen. Olemme saaneet myös koko ajan tosi hyvää hoitoa.

Lääkityksen alaikäraja on 6v. ja lääkärit tätä noudattaa. Vain harva lääkäri saa adhd lääkettä määrätä.

Myös toiset aspergerit käyttää tätä lääkettä ja add lapset, sekä dysfasia lapset adhd piirteillä.

Diagnoosi annetaan yleensä kouluiässä, kun ollaan varmoja, että tarkkaavaisuus ongelma on. Näkyy parhaiten ryhmässä ja oppimisessa.

Mikäli omani saa diagnoosin joskus, niin aste on lievä.

Meillä vaikuttaa lääke suoraan puheen vastaanottamiseen ja parantaa kielellisiä ongelmia.

Kaikki näkyy pienenä, mutta ei kait kukaan voi erottaa onko kysesssä häiriö vai vaan tavallinen vilkas lapsi.

T.5

Vain vaikeat tapaukset saa diagnoosin kouluiässä.

Kaikki ei häslää ja sählää.

Myös vajoamiseen ja kuuntelemattomuuteen auttaa lääke.

Add piirteet jopa vaikeampia, koska sitä ei aina huomata ja se vaikuttaa tosi paljon oppimiseen.

Mun poika on sellanien ja nyt on lääkekokeilu.

Poika menee lähikouluun, koska lääkitys on. Nauttii nyt oppimisesta, kun pystyy kuuntelemaan.

On saanut kaiken avun ja kuntoutuksen, mutta liputan lääkehoidon puolesta. Ainoa keino mikä auttaa kunnolla. Eipä lapseni enään vajoa minnekkään. Kait huomaat ettei se terapia ole tuonut lapsesi tarkkaavaisuutta takaisin, mutta lääkettömyys on myös valinta, jota pitää kunnioittaa. Tosin meidän valinta se ei ole.

T.5

aikaisempi viestini olis siis numero 17. Mutta en ole sen kummemmin lääkemyönteinen kuin -kielteinenkään,meille ei olla sitä vielä ehdotettu, muutakuin että on sanottu että tulee joksu ajankohtaiseksi ehkä. Lapsi on tosiaan vasta 5. Voisin kuvitella että eskari-iässä tai kouluiässä voisi ollakin hyvä juttu. Nyt pärjää hyvin päivähoidossa kun ryhmä on pieni ja aikuisia paljon. Ja aistisäätelyongelmiin toimintaterapia on todella auttanut, keskittymisvaikeuksiin emme sitä saakaan. Toki vaikea näin pienellä aina sanoa mikä on syy ja mikä seuraus.