Käärme nimeltä nainen luikerteli puutarhaani...

Lasteni äiti otti ja häipyi toisen miehen mukaan, kun pienin piltti oli vielä alle vuoden ikäinen. Kyllästyi kai kotileikkeihin ja otti ja häipyi sen kummemmin selittämättä. Minä ymmärrän kyllä, että jättää miehen, mutta sitä en ymmärrä, että äiti hylkää aivan pienet lapsensa. Järkytyksestä toivuttuani päätin, että nyt riitti. Akat saavat pitää pillunsa. On aika lopettaa ajattelemasta alapäällään ja vaihteen vuoksi siirryttävä käyttämään sitä toista päätä. Kun katsoin elämääni taaksepäin, niin näin pelkkää kriisiä ja myllerrystä. Ja kun mietin miksi, niin mitä ilmeisin syyllinen löytyi: nainen. Parisuhde. Päätin tehdä elämänmuutoksen. Minä en enää tarvitse mitään naisia. Lapsia minulla on vähintäänkin riittävästi. Aivan hyvin voin elää selibaatissa. Miksi kerätä uusia ongelmia itselleen? Minä haluan viettää normaalia, hiljaista ja hyödyllistä elämää. Ja kun lapset ovat noin pieniä vieläkin, niin ei minulla oikeasti ole aikaakaan mihinkään parisuhteisiin. Olen jo iso poika ja pärjään ihan ite. Käyn töissä, hoidan lapsia ja seksin sijaan puran viettipaineet treenaamiseen. Yksinkertaista ja toimivaa. Luultavasti paras päätös, mitä elämässäni olen tehnyt. Ihan rauhassa olen on saanut olla, eipä ole tänne maalle mettän keskelle ilmestynyt ketään naista kyselemään, että pannaanks meneen?



Lapseni kuitenkin tarvitsevat leikkikavereita, vaikka sisaruksista on toki seuraa toisilleen. Lapseni tutustuivat uuteen lapseen, jonka kanssa leikit sujuivatkin hyvin. En tietenkään lähtenyt kaveeraamista estämään…. Äiti oli uraputkinaisia, lapsi aina hoidossa isovanhemmillaan. Hyvin nopeasti kuitenkin kävi sillä tavoin, että tämä lapsi suunnilleen muutti meille asumaan. Ja äiti seurasi perässä. Siis silloin kun ei sattunut olemaan töissä, mihin suurimman osan valveilloloajastaan käyttää.



Syntyi molempia osapuolia hyödyttävä vuorovaikutussuhde. Tämä naisen lapsi viettää meillä suurimman osan ajastaan leikkien minun lapsieni kanssa. Aamulla vien monesti hänet kouluun, joka on samassa pihapiirissä lastentarhan kanssa, jonne vien omat lapseni. Lapsen äiti voi näin mennä aamuyöstä töihin. Samalla kun haen lapseni tarhasta, koppaan pojan koulusta kyytiin. Äiti saapuu sitten jossain vaiheessa iltaa hakemaan lapsensa. Vastavuoroisesti äiti on ottanut lasteni vaatehuollon itselleen, laittelee ruokaa ja auttelee muutenkin yhdessä sun toisessa asiassa, silloin kun ei ole töissä. Minä vietän kyllä hänen lapsensa kanssa itse asiassa paljon enemmän aikaa kuin äiti itse (mihin ei kyllä vaadita kovin montaa tuntia per viikko!), mutta toisaalta lasten leikkiessä nätisti voin tehdä kotitöitä heti töistä tullessani ja ei tarvitse kaikkea tehdä saatuani lapset nukkumaan. Voin myös mennä myöhään illalla kellarikerrokseen treenaamaan ilman itkuhälytintä, äitinsä viettäessä ”laatuaikaa” lapsensa kanssa (omat pienet lapseni menevät koulukasta aiemmin nukkumaan) yläkerrassa. Oma lapsensa menee sitten nukkumaan ja kun tulen treenaamasta, niin äiti on nukahtanut sohvalle, josta jossain vaiheessa yötä sitten kömpii töihinsä. Välillä lapsi on sitten mummolassa hoidossa.



Tämä ei ole mikään suhde, en sellaisena sitä osaa pitää. Minä nukun omassa makuuhuoneessani lasteni kanssa. Muistona ajasta, jolloin ex-vaimoni asui vielä meidän kanssa, jolloin lapseni olivat suojassa äidiltään aina minun kanssani (avioliiton loppuajoista en edes antanut lasteni olla äitinsä kanssa ilman valvontaani).

Tämä taustaksi, vähän pitkä johdanto. Mutta asiaan. Tämä nainen päätti jokusen viikko sitten ryhtyä laihduttamaan ja alkoi käymään aina joskus lasten nukahdettua minun kanssani treenaamassa kellarissa, jossa on hyvin varustettu kuntosalini. Laadin hänelle oikein kuntosaliohjelmankin ja opastin laitteiden käytössä. Treenin jälkeen käyn tietysti suihkussa ja hyvin usein (jos jaksan ja kello ei ole liian paljon) myös ulkoporealtaassa (on mukavaa edistää palautumista treeneistä).



No, annas olla, yksi ilta nainen sitten kömpi kanssani ulkoporealtaaseen, mitä on tapahtunut monesti aiemminkin, ei sen puoleen. Sitten jotenkin tapahtui jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt tapahtua ja en edes oikein ymmärrä mitä tapahtui. Hän pyysi, että hieroisin hänen treenissä kipeytynyttä alaselkäänsä ja kuten aiemminkin, minä kun olen hyvä hieroja ilman mitään eroottisia latauksia. (minä ihan tietoisesti hieron ja silittelen lakkaamatta lapsiani, koska lapset tarvitsevat hellyyttä ja läheisyyttä ja tällä tavalla se sujuu luonnollisesti).



Jostain syystä tulin huomanneeksi altaan valojen loisteessa hänen vartalonsa ääriviivat ja jotenkin ja alkoi himottaan hirveesti. Tämä nainen tunsi, että kovetuin ja vastasi tähän yhtä himokkaasti (ihan eläimellisen jutun tasolla siis) ja kuvaavaa on, että olimme alkamassa melkein touhuilemaan ilman mitään ehkäisyä. Mutta juuri ennen kun olin menossa sisään, tämä nainen jähmettyi ja alkoi itkemään hillittömästi. Pyyteli sekavasti itkien anteeksi ja sanoi, että ei pysty. Hänen häntäluunsa ei ollut murtunut työtapataturmassa (kuten hän oli kertonut), vaan hän kertoi, että minunkin (tiedän nimen) tuntemani mies oli raiskannut hänet niin, että häntäluu murtui siinä yhteydessä. Ei siis töissä kaatuessa. Mitäs lohduttelin häntä parhaan kykyni mukaan ja kömmin lasteni viereen nukkumaan, kuten aina ennenkin. Tämä nainen olohuoneen sohvalle, kuten aina ennenkin.



Mutta tämän tapahtuman jälkeen asiat eivät ole olleet kuten ennenkin. Toki puolustukseksi voin sanoa, että minulla oli alla iso univelka ja pitkä päivä. Kello oli varmaan yksi yöllä. Olin aivan koomassa brutaalista jalkatreenistä, jonka olin tehnyt ennen altaaseen menoa. Altaan lämmin vesi ja hierovat vesisuihkut siihen päälle vielä. Ja kyllä muijakin on pantavan näköinen, vaikka itse ajattelee aivan muuta (on niitä hölmöjä akkoja, joka luulee, että naisen pitää olla langanlaiha, olen sanonut hänelle monet kerrat, että langanlaihat naiset enemmänkin inhottavat minua. Ei tietysti usko, juuri tällaisiin naisten typeriin itseaiheutettuihin traumoihin en halua sekaantua). Viimeksi olen nainut ex-vaimoni kanssa ja siitä on aikaa herran ties niin kauan, että en osaa sanoa milloin.

Ihan tyhmä juttu. Mutta sen jälkeen tämä nainen on käyttäytynyt aivan oudosti. Hän katsoo minua niin tuskaisin silmin. Voi aivan nähdä, miten hän läpikäy näitä naisten ”suuria tunteita”. Minusta on alkanut tuntumaan, että ehkä hän rakastaa minua. Tämän tapahtuman jälkeen hän on alkanut kuittaileen minulle mustasukkaiseen tyyliin, kun olen lähdössä jonnekin. Katkeralla, mustasukkaisella äänellä ”panemis-vihjailuja”. On ikään kuin hän rankaisi itseään näillä puheilla. Hän ei pystynyt seksiin. Minun ”pitää” siis mennä nussimaan jotain toista naista. ”Mene vain, minä katson lapsia”. Tätä tyyliä.

No, minä en aio/halua panna ketään, en edes häntä. Minä toivoisin, että asiat voisivat olla kuten ennen. En kaipaa tällaisia parisuhdetyyppisiä paineita. Mitä minun pitäisi tehdä asialle? Hyvä on. Hänellä on henkinen trauma raiskauksesta, joka estää fyysistä läheisyyttä. Mutta hei, se sopii minulle vallan mainiosti. Minä en halua mitään muuta kuin sujuvan arjen. En aio enää alkaa sekoilemaan suurten tunteiden vallassa, kuten ex-vaimon kanssa. Lapset vain turhaan kärsisivät ja ovat kärsineet jo aivan tarpeeksi. Minä haluan, että on rauha. Minä en halua mitään pahaa. Kuitenkin näen öisin seksiunia tästä allaskohtauksesta, vaikka se päättyi niin oudolla tavalla. Paskat siitä. Pitää elää reaalimaailmassa!