Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jaiks... minusta on tullut Perinteinen Perheenisä!
16.01.2011 |
Elämäni on justiinsa niinkuin 50- luvun "perheenpään", ikävä puoli on siinä että nyt on 2011 ja olen nainen.
Työni on aika vaativaa, mies hoitaa kotijutut melkein yksin. Duunista tullessa laitan ruoan ja ehkä väkisin pidän laatuaikaa lapselle, pelataan vaikka. Mieluummin olisin silti yksin lehteä lukemassa. En enää oikein puhu lapsen kanssa, ei puuhailla mitään yhdessä. Ostan sitten rakkautta vaikka sipsipussilla, silloin lapsi halaa minua ja sanoo että olen maailman ihanin. Tuntuu aika haljulta olla ihanin koska ostin sipsipussin!
Viikonloppuisin en tee lapsen kanssa mitään koska olen "oikeutetusti väsynyt raskaasta työstä ja tarvitsen omaa aikaa". Huhhuh.
Mahtaa olla mukava teini- ikä edessä kun oma äiti on tällainen.
Voisikohan sen yhteyden luoda uudelleen? Miten muutun vähemmän itsekeskeiseksi? Tunnen syyllisyyttä mutten silti tee mitään muutoksen eteen.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Päätä, että jokaista ostamaasi sipsipussia kohden vietät lapsesi kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa. 1. sipsipussi - uimahallireissu; 2. sipsipussi - pulkkamäkeen; 3. sipsipussi - kirjastokäynti; 4. sipsipussi - ääneen luettu kirja.
Nyt kannattaa alkaa muuttaa kurssia, niin se edessä oleva teini tuntee vielä äitinsä ja arvostaa suhdettaan äitiinsä.