jos imetys jäi lyhyeksi esikoisen kohdalla, silti onnistui seuraavalla, mikä siihen vaikutti?

Toista lasta imetin 10 kk (kiinteät aloitettiin 4-kuisena) ja kolmannen lapsen imetys jatkuu edelleen, vauva nyt 9kk (täysimetystä 6kk).

Esikoinen valitsi tuttipullon helpompana vaihtoehtona n. 3-kuisena.

meillä esikoinen on aina ollut kärsimätön ja lyhytpinnainen. Jos maitoa ei alkanut herua kuin hanasta, hän hermostui ja heitti homman kesken.



Nuoremmat lapset ovat olleet kärsivällisempiä.



Löysin itselleni sopivat imetysasennot ja opin, miten juuri minä onnistun olemaan jännittämättä maidon herumista: luin mielenkiintoista ja kivaa kirjaa samalla kuin imetin ja kas - heruminen sujui kuin itsestään.



Hoksasin, etten pitänyt imettämisestä julkisesti, ja sallin itselleni sen, että kun tuli imettämisen aika, vetäydyin omaan rauhaan vauvan kanssa.



Rinnanpäiden haavautumiseen ei auttanut millään kerralla muu kuin kärsivällisyys, ilmakylvyt, bepanthen ja myöhemmin maitotippa suojaksi.



Siinä minun kikkani. Menestystä sinullekin seuraavien vauvojen kansa!

- tokan lapsen synnytys oli noin tuhat kertaa helpompaa, eli en ollut niin voipunut sen jälkeen vaan jaksoin paneutua imetyksen opetteluun



- toka lapsi ei myöskään sairastunut infektioon synnytyksen yhteydessä, joten hän jaksoi imeä hyvin heti alusta alkaen



- kävin myös tokan raskauden aikana imetysluennolla kuuntelemassa tietoa hyvästä imetysotteesta yms.



- päätin imettää lapsentahtisesti

tietämättömyys. Esikoisen aikaan heti ajattelin ettei maito riitä yms. kun poika alkoi roikkumaan rinnassa kiinni vähän väliä. Joten annoin korviketta lisäksi. Sittenpä se maito vähenikin rajusti koska ei pojalla nälkä ollut. Enkä imettänyt säännöllisesti.

Kuopus sitten päätti ettei pulloa syö ollenkaan. Joten tissiä vain suuhun. Huomasin sitten samojen "oireiden" ilmestyttyä että ei hemmetti :D Sehän tilaa sitä maitoa. Myönnetään, esikoisen aikaan olin todella ulalla asioista. Kuopusta sitten imetinkin onnistuneesti 8kk.

En aio antaa korviketta kuin ehkä ihan alussa, sillä viimeksi maidon nousussa kesti viikon ja sinä aikana lapsi laihtui kovasti. Sen teki kai sairastamani raskausdiabetes, joka on nytkin siis. Pelkään silti, että takana olevat vaikuttimet (rd ja pco) vaikuttavat maidon tuloon.. hirvittää jo etukäteen. :D Olin jo päässyt semmoiseen luottavaiseen tunnelmaan, mutta nyt hirvittää taas.



Eipä kai auta kuin ottaa rauhassa päivä kerrallaan, ja miettiä miten hyvä lapsi esikoisesta tuli vaikkei rinnalla täysin elänytkään. Jos menee huonommin, sitten menee.



(kunpa se olisikin henkisesti noin yksinkertaista)



ap

ei jostakin syystä onnistu :) Yritä olla stressaamatta! Sittenhän sen näkee miten käy :)



Onnea loppuodotukseen!



Itsellä kolmas tulossa, joten saa nähdä onnistunko itse imetyksessä :)



t:se jolla esti tietämättömyys esikoisen aikaan :)

jonkin verran maitoa esikoisenkin aikaan? Itselläni ei tullut maitoa tipan tippaa, ei vaikka imetin kaikkien ohjeiden mukaan, join kotikaljaa jne. Kahden viikon päästä synnytyksestä lapsi kieltäytyi lopullisesti rinnasta, koska sieltä ei edelleenkään tullut lapsen suuhun yhtään mitään.



Mä en ole tavannut ketään äitiä, jolla olis ollut sama ongelma. Kaikilla on tullut maitoa edes se pari tippaa. Oisko kenelläkään vinkkejä siihen, miten sitä maitoa ylipäänsä sais tulemaan? Entä voiko rankka synnytys viivästyttää maidon nousua? Mun synnytys oli vaikea ja kesti lähes 50 tuntia ja olin sen jälkeen hyvin väsynyt vielä pitkään. Mut luulis että kahdessa viikossa nyt jotain tapahtuis..

Lista ei varmaan tähän mahtuisi. Pienistä asioista koostuu suuri virta. Suurimpina voisi ekä mainita: sinnikkyys, itseensä (ja tisseihinsä :D) luottaminen, itsensä soimaamisen ja stressin lopettaminen ja pumppaamisen lopettaminen(!).



Ja vielä iso pointti, että vauvat ovat erilaisia!

jonkin verran maitoa esikoisenkin aikaan? Itselläni ei tullut maitoa tipan tippaa, ei vaikka imetin kaikkien ohjeiden mukaan, join kotikaljaa jne. Kahden viikon päästä synnytyksestä lapsi kieltäytyi lopullisesti rinnasta, koska sieltä ei edelleenkään tullut lapsen suuhun yhtään mitään.

Mä en ole tavannut ketään äitiä, jolla olis ollut sama ongelma. Kaikilla on tullut maitoa edes se pari tippaa. Oisko kenelläkään vinkkejä siihen, miten sitä maitoa ylipäänsä sais tulemaan? Entä voiko rankka synnytys viivästyttää maidon nousua? Mun synnytys oli vaikea ja kesti lähes 50 tuntia ja olin sen jälkeen hyvin väsynyt vielä pitkään. Mut luulis että kahdessa viikossa nyt jotain tapahtuis..

Tuttavani yritti ihan tissit verillä imettää kahta ekaa. Ei tullut tipan tippaa, vaikka kuukausia yritti. Kolmannen kohdalla ymmärsi olla yrittämättä. Lieneekö jokin hormoniongelma?

Näin muistelisin käyneen eräälle tutulle. Maitoa ei tullut pisaraakaan.

En sitten tiedä mistä se johtui.

Ylivoimaisesti suurin ero näissä imetyksissä on ollut lapsen temperamentti. Esikoinen oli kärsimättömämpi ja tyytymättömämpi, ja vaikka maitoa tuli suihkuten, imetys ei sujunut, koska esikoinen ei malttanut odottaa, että pahimmat suihkut menisivät ohi. Hän nosti metelin ja oli todellisen työn ja tuskan takana saada hänet rauhoittumaan ja syömään. Ensimmäinen kuukausi oli sellaista, sen jälkeen tartuin pulloon ja esikoinen sai juoda maitonsa siitä.



Kuopus taas on ollut oikea tissin rakastaja. Maitoa on tullut ihan yhtä suihkuten, mutta hänelle se ei ole ollut mikään raivoamisen syy. Hänelle tissistä on tosiaan tullut tosi tärkeä, poika täytti hiljattain 1,5v ja on edelleen osittaisimetyksellä.



Oma lisänsä on varmaan ollut siinäkin, että minä suhtauduin kuopuksen imetykseen eri lailla. Esikoisen imetyksen suhteen olin hyvin ehdoton, toitotin ympäriinsä että minähän imetän ja varmasti imetän, tuttipulloa ei tule vauva edes näkemään... Kuopusta taas en alunperin aikonut edes imettää, mutta eräs kätilö sai mut ylipuhuttua ainakin yrittämään. Onneksi saikin:) Mutta mulla itsellä kuopuksen kohdalla asenne oli se, että kokeillaan, jos ei suju niin ei sitten. Ja kun imetys lähtikin sujumaan, rupesin netistä lueskelemaan tietoa imetykseen liittyen, ja sekin auttoi. Neuvolassa ja sairaalassa imetykseen liittyvä neuvonta oli vain sitä, että "jos tuntuu ettei suju ni onneks on korvikkeet" - eli ongelmia ei edes yritetty ratkoa muuten kuin lopettamalla imetys. Vasta netin kautta havahduin siihen, että muitakin vaihtoehtoja olisi ehkä ollut.

imetin tuskalla 3kk. Lapsi ei ikinä oppinut imemään kunnolla, oli todella tempperamenttinen rinnalla. Siitä ei vain tullut mitään.



Toisen kohdalla imetys lähti sujumaan heti hyvin, vaikka ensin pelkäsinkin kuinka käy. Ressasin ihan turhaan =) imetin vuoden.



Kolmatta imetin 1v3kk ja kaikki sujui kuin vettä vain =)

Ekalla kertaa oli ihan verillä. Toki siksikin, että mulla oli tosi matalat, lähes olemattomat nänninpäät, joiden piti venyä yhtäkkiä vaikka mihin. Tokalla kertaa aloitin heti rasvailun Bepanthenilla ja Lansinohilla niin, ettei rinnanpäät päässeet kuivahtamaan missään vaiheessa. Ja selvisin pelkällä pienellä kivulla. Sama kolmannella kerralla :) Ja se maitotipan leivttely ei ollut hyvä juttu mulle. Maito on niin sokerista ja kuivuu nopeasti, eli rinnanpääkin kuivuu ja sokerin ansiosta vielä tarttuu kiinni rintsikkaan/suojaan. Ja siitäpä on hilpeä irrottaa kipeää tissiä.

Rinnanpäiden haavautumiseen ei auttanut millään kerralla muu kuin kärsivällisyys, ilmakylvyt, bepanthen ja myöhemmin maitotippa suojaksi.

eli ilmakylpy on juuri sitä varten!

Eikö joillakin ole mahdollista että se maito ei vain nouse. Näin muistelisin käyneen eräälle tutulle. Maitoa ei tullut pisaraakaan.

En sitten tiedä mistä se johtui.

juuri sellaisia. Maitorauhaskudosta on liian vähän tai on joku muu häiriö. Yhdellä ystävälläni oli juuri sama tilanne.

sitä minäkin mietin, että ehkä joillakin ei vain ole sitä rauhaskudosta. Rintani eivät muuttuneet raskausaikana tai synnytyksen jälkeen mitenkään, eivät kasvaneet, olleet kipeät tms. Tässä nykyisessä raskaudessa sama juttu tähän asti. Vähän ihmeissäni lueskelin silloin muiden äitien kertomuksia siitä kuinka rinnat olivat paisuneet ja pinkeät - mä en mitään tuollaista kokenut ikinä. Lohduttava kuulla, että on ollut joku muukin!