Lapsen saamisen jälkeen, oletko pitänyt itsestäsi edelleen huolta ?

Tosin olin myös masentunut, lapsi oli vaikea eikä minulla ollut voimia tai mielenkiintoa muuhun kuin seuraavaan iltaan tai aamuun selviämiseen. Lihosinkin tuona aikana 10kg. Lapsen täytettyä vuoden elämä alkoi tasoittumaan, aloin odottaa toista lasta ja esikko nukkui ja söi hyvin. Aloin käydä suihkussa joka toinen päivä ja pidin huolen että vaatteet ovat puhtaat ja kampaajalla on käytävä vähintään 3 kuukauden välein. Vaatteita edelleen tyylillä yhdet housut, yksi hame, yksi lämmin paita ja kolme t-peitaa, eli käytännössä pesin vaatteet illalla ja vaihtelin jatkuvatsi kahden asukokonaisuuden välillä ja välttelin kotoa lähtöä jos lämmin paita ei sattunut olemaan kuivana. Siis ei siisti saati huoliteltu, mutta edes puhdas ja "inhimillinen".



Nyt nuorempikin on jo vuoden vanha ja vaatekaappi alkaa täyttymään, kampaajalla käyn vähintään kahden kuukauden välein ja suihkussa yleensä joka päivä. Olen laihduttanut 15kg pahimmasta tilanteesta. Edelleenkään en meikkaa koskaan enkä erityisemmin laita hiuksiani, onneksi niissä on helppo leikkaus. Olen siis siisti ja puhdas ja minulla on jopa eri asukokonaisuuksia, mutta en huolliteltu tai "laitettu". Ehkä tuohon laittautumiseenkin jaksaa panostaa sitten kun kukaan ei roiku hiuksissa, pussaa naamaa kuolasta märäksi tai pyyhi nenäänsä paitaani :)

lipsahtamaan... Ja ehkä joskus sitä ennenkin. Mä olen aina huolehtinut tunnontarkasti, että ipanat on putsattu ja suittu ja nenät niistetty, kun ulos mennään, mutta voipihan se olla, että unohtuu kattoa peiliin... Porkkanasose otsassa, riisipuuro tukassa, kastiketta paidanhelmassa tai puklit rintapielessä ei sinänsä ole mikään uusi ilmiö kun ulos lähtee... :roll:



Vaikka pikkuvauva-aikaahan ei lasketa ollenkaan ;D

Sillon saa olla ihan kuinka tärähtäneen näköinen tahansa. *nih*

ja näin myös kaikkien kolmen lapsen saamisen kohdallakin. En ymmärrä miten joku ei jaksa/ ei ole aikaa...mulla menee suihku+itsensä laittamiseen aamulla puolituntia ja jos esim kaupoille mennään niin max 45min.

No meitä on tietysti erilaisia ja taidan varmaan olla keskimääräistä aktiivisempi, kun joudan kaikien kotitöiden ja lastenhoidon jälkeen vielä istuskella rauhassa koneella, käydä lenkillä koiran kanssa ja treenaamassa...päikkäreitä unohtamatta :D

Kodin siivoukseen ei koskaan mene tuhottomasti aikaa kun aina korjataan jäljet heti esim ruokailun, vaatteiden vaihdon tms jälkeen

Itse masentuisin JOS en pitäisi huolta itsestäni. Olen muutakin kuin äiti. Mulla siis kolme lasta, 10v, 9v ja 5v.

nyt kuin ennen lasta. Syön paremmin ja terveellisemmin, ulkoilen enemmän, nukun enemmän, stressaan vähemmän ja olen hyväntuulisempi kuin ennen. Mua suoraan sanottuna ärsyttää, että tuo termi "pitää huolta" tarkoittaa nykyään sitä, paljonko käyttää kosmetiikkaa, laittaa itseään tai kiinnostuu vaateista. Pikkulapsiaika menee nopeasti, ja vaikkei sinä aikana kävis kertaakaan kampaajalla tai huolehtis kiloista niin maailma ei siihen kaadu. Mut jos pikkulapsiaikana äiti ei syö esimerkiksi kalkkia, pidä huolta terveydestään ja mielenterveydestään, niin niitä vaurioita ei ihan heti korjata vaikka lapsi kasvaakin.



Mä olen käynyt joka aamu suihkussa ja meikannut, lapsen iästä huolimatta. Olin ekan vuoden käytännössä yh ja usein niin väsynyt, että ainoastaan kunnon suihku herätti mut niin että jaksoin lähteä viemään koiraa ensimmäiselle lenkille. Ostin myös ennen lapsen syntymään hyvät ja laadukkaat, mukavat kotivaatteet, jotka näyttää ihan ihmismäisiltä. Kerhoon ym. laitan niitä vaatteita joita käytin ennen lapsen syntymää, ei ne ole kaapista mihinkään hävinneet.:)



Olkaa nyt hyvät äidit armollisia itsellenne. Ei teitä kukaan arvostele sen perusteella miltä näytätte. Joskus on ihan ok näyttääkin väsyneeltä, jos kerran on väsynyt. Mä vedän kerhoa pienten vauvojen äideille, ja joskus näkee heti että joku on ihan tööt. Silloin osaa antaa hänelle vähän enemmän rauhaa ja vaikka pidellä vauvaa sen aikaa että äiti saa juoda kunnolla kahvia ja levähtää. Ja joskus on lupa olla vain äiti, ja jättää muut roolit sivummalle. Kaikkeen ei tarvitse pystyä kaiken aikaa.

Aina olen pitänyt huolta itsestäni, se on osa mua ;)

Olen masennusherkkä ja joskus sitten huomasin että jos en käy edes sillä lenkillä päivittäin (yleensä treenaan kahvakuulalla eri sarjat miltei päivittäin tai jumppapallolla tms.) niin olen paljon alakuloisempi kuin normaalina päivänä.

En myöskään tunne oloani hyväksi jos en käy suihkussa päivittäin (varsinkin niinä päivinä kun olen hikoillut), tai en ole muutoin siistin näköinen.

Ja ei, minulla ei ole "helppo" esikoinen. Oli koliikit ja muut vaivat ja sairasteli vauvana paljon..

Oma jaksamiseni oli aika paljon siitä kiinni että oliko oloni muutoin hyvä.

Nyt kaksi lasta, lapsiluku täynnä ja en ole rähjääntynyt vaikka kuopus onkin aivan yhtä vaikea kuin esikoinenkin.

Olkaa nyt hyvät äidit armollisia itsellenne. Ei teitä kukaan arvostele sen perusteella miltä näytätte. Joskus on ihan ok näyttääkin väsyneeltä, jos kerran on väsynyt. Mä vedän kerhoa pienten vauvojen äideille, ja joskus näkee heti että joku on ihan tööt. Silloin osaa antaa hänelle vähän enemmän rauhaa ja vaikka pidellä vauvaa sen aikaa että äiti saa juoda kunnolla kahvia ja levähtää. Ja joskus on lupa olla vain äiti, ja jättää muut roolit sivummalle. Kaikkeen ei tarvitse pystyä kaiken aikaa.

murjaanina, lökäreissä ja tukka nutturalla mutta muuten laitan itseni kyllä päivittäin. Ehkä se että olen jokaisen 4 lapsen jälkeen mennyt vuoden kuluttua töihin on pitänyt mut kuosissa. Viikonloppuisinkin ja lomilla jos lähden kodin ulkopuolelle laitan ainakin hiukseni ja vähän ripsaria. Muuten ei ole puhdas ja siisti olo.

jos meikkaan ja laitan hiukset aamuisin vaikka olisin vain kotona. Eii tulisi kuuloonkaan, että haahuilisin jossain yöpaidassa koko päivän. Meikkasin muuten myös synnärillä ja laitoin hiukset... Olen jatkanut kuntosalia ja jumppia myös. Ei mies ainakaan valita, kun on ihan nätti vaimo vastassa kun tulee töistä. Lapsia meillä on kaksi ja esikoinen nukkui ekan yönsä kokonaan vasta 2-vuotiaana, tiedän siis myös mitä on olla väsynyt.

Jos onnistun aamulla pukemaan puhtaat vaatteet päälle, niin viimeistään iltapäivällä niissä on ruokaa, pulautusta... Joskus saatan meikata, mutta iltaisin olen niin väsynyt etten jaksa meikkejä pestä pois. Kampaajalla käynti maksaa pitkälle yli satasen, joten ei sielläkään voi usein käydä. Olen kateellinen niille äideille, jotka jaksavat meikata ja pukeutua arkena ilman erikoisempaa syytä.



Äiti ja vauva 7kk

Olen noin joka toinen pvä ihan meikattu, kammattu ja puettu ja joka toinen en.

Jos lähden kauppaan, kauppakeskukseen tms., meikkaan ja laitan päälle farkut tms.

Kotona olen todella rennoissa vaatteissa ja jos menen taaperon kanssa omalle pihalle, olen kyllä sen näköinen, ettei moni tunnistaisi ( :



Palaan 2,5 vuoden kotonaolon jälkeen takaisin jakkupukutöihin, joten otan irti vielä kaiken rennosta pukeutumisesta!