Me ei kyläillä anoppilassa, koska

anopin koti on lapsellemme todella vaarallinen. Hän saa pitää kotinsa just sellaisena kuin haluaa, mutta ei ymmärrä, että kehitysvammaisen lapsen kanssa sinne olisi äärimmäisen hankala tulla. Lasipöytiä ja esineitä, pieni kristallielämiä peilihyllyillä, tuikkuja ja kynttilöitä palamassa alhaalla takanreunalla ja pöydillä, portaat ilman portteja ym. ym. Poika on hyvin vilkas ja utelias, eikä hänellä ole vaarantajua, eikä osaa totella sanallisia sääntöjä. Silti anoppi meitä kutsuu ja mies menee toisen lapsen kanssa kahdestaan, jos menee.

Anopin pitäisi siis järjestää oma kotinsa teille sopivaksi? Eiköhän erityislapsenkin kanssa pärjää hetken aikaa ihan missä vain, lasta voi rajoittaa fyysisestikin...

Kai kehitysvammaisellakin lapsella on oikeus vierailla mummolassa?

Toivottavasti mummun tapaamiset onnistuvat sitten muuten kuten teillä ja ulkoillen jne.

Minulla on itselläni kv sisar ja isovanhempamme eivät koskaan osanneet luoda minkäänlaista suhdetta häneen. Lienee ollut melko normaalia tuolloin 60- luvulla mutta toivottavasti nykyään osataan suhtautua jo paremmin. Tosin täytyy kyllä sanoa että ei se edelleenkään luonnistu kaikilta, edes nuorilta.

Jokatapauksessa, omistakin lapsista osa on kroonisesti sairaita ja se rajoittaa joitain asioita, täytyy vaan oppia olemaan haikailematta sitä mitä ei saa ja nauttia siitä mitä on.

käyvät siellä toisinaan.



Haluaisitko käydä itse siellä?



Onko täysin mahdotonta vahtia sitä kv-poikaa?