5-vuotias sanoo haluavansa kuolla (ov)

mietiskelevä ja erolapsi. Lueskelin muita keskusteluja ja taidan viedä lapsen varmuuden vuoksi juttelemaan perheneuvolaan pari kertaa. Naureskeli kyllä tuon päälle, myönsi vähän huijanneensa, ja selvästi ajoi takaa äidin reaktiota ja huomiota. Silti tuntui tosi pahalta.



Tyttö on yleensä hyväntuulinen ja iloinen. Liikunnallinen lapsi, jolla monta kaveria. ap

Tuttavaperheessä lapsi oli kysellyt kuolemasta ja siitä, millaista on olla kuollut ja todennut lopuksi, että se kuulostaa ihan mukavalta. Lapsi sitten pian tämän jälkeen kuoli onnettomuudessa. Olisko alle viikko mennyt tästä etiäisestä.

Omat lapseni ei noin ole sanoneet, mutt amina ja veljeni kyllakin. Tapahtui silloin kun vanhempamme rakensi taloa niska ja perse ruvella...tietysti jouduttiin olemaan rakennuksilla ja eihan siel lapsille paljoa ollut. jossain vaiheessa tuli itku "aiti mennaan jo kotiin en jaksa olla taalla", mutta iskaa piti viela odotella...olin vihainen ja sanoin etta ma mielummin kuolen kuin olen taalla.



Huomiota talla haettiin...olihan se lapselle yksinaista aikaa, onneksi oli iiiiihana isoveli jonka kanssa leikittiin muuten kaikkea kivaa.

6-vuotias saattaa joskus suuttuessaan tokaista tuon suuntaista, esim. "Olisi kai parempi, että kuolisin". Tämä jos häntä esim. komennetaan. Kuulostihan se aluksi kamalalta, mutta koska tiedän, että lapsella on kaikki hyvin ja hän on onnellinen, en huolestunut vaan pidin sitä ikään kuuluvana vaiheena, huomion hakemisena sekä tapana testata vanhempien reaktioita. Kuolema aiheena on kuitenkin puheissa esillä, juuri tuossa iässähän sitä pohditaan ja olemme paljon puhuneet esim. missä kuolleet lähisukulaiset ovat ym. Eli ap osannet itse arvioida, onko syytä huoleen vai ei. Todennäköisesti ei.

MISSÄÄN NIMESSÄ ei kuolemasta puhuminen AINA ole mikään vakava hälytysmerkki.



Juuri tuossa iässä lapsi alkaa miettiä ylipäätään kuolemista. Kuuluu ikävaiheeseen miettiä, mitä tapahtuu kun kuolee ja milloin ihmiset kuolevat.



Jos lapsesi muuten on iloinen ja suhtautuu elämään myönteisesti, ja on sanonut tuon hätkähdyttääkseen, se ei välttämättä ole muuta kuin sitä, että aihepiiri häntä askarruttaa ja on kenties hakenut huomiotasi.



Jos taas lapsesi on muuttunut - muutos on siis olennainen hälytysmerkki - apeammaksi, vaisuksi, ei-innostuvaksi, se voi olla merkki ongelmista, joihin tarvitset ammattiapua.



JOS yhtään epäilyttää, miten toimia, kysy neuvolasta aikaa neuvolapsykologille.

Meidän pojalla oli n. 4-vuotiaana "kuolema" -vaihe. Itki esim. hoitoon jätettäessä että "kuolen tänne". Raastoi aika lailla sydämestä :(. Johtui varmaankin siitä elämänmuutoksesta, kun "joutui" päivähoitoon, näin sen itse ajattelin.

mietiskelevä ja erolapsi. Lueskelin muita keskusteluja ja taidan viedä lapsen varmuuden vuoksi juttelemaan perheneuvolaan pari kertaa. Naureskeli kyllä tuon päälle, myönsi vähän huijanneensa, ja selvästi ajoi takaa äidin reaktiota ja huomiota. Silti tuntui tosi pahalta. Tyttö on yleensä hyväntuulinen ja iloinen. Liikunnallinen lapsi, jolla monta kaveria. ap

no minusta tämä kertoo lähinnä nyt siitä, että lapsi sanoittaa tunteensa noin rajusti kun käy läpi avioeroa. Sä voisit itsekkin jutella enemmän asiasta lapsen kanssa kauhistumatta, vaan antamalla palautetta lapselle siitä, että hyvä että hän puhuu myös nurjista tunteistaan eikä peitä niitä. Asioista voi jutella lapsen kanssa ihan itsekkin lähtien jutustelemaan vaikka siitä, että miten se avioero on ollu teille kaikille vaikea ja surullinen juttu ja että miten elämässä selvitään eteenpäin ikävistäkin asioista . se että sinä olet valmis ottamaan vastaan ne negatiivisetkin tunteet kieltämättä tai kauhistumatta antaa lapselle hyvän mahdollisuuden käsitellä näitä tunteitaan kokematta että vaikeat asiat pitäisi kätkeä tai kieltää.

Lapsella on samanlaista taustaa kuin 13 lapsella ja siksi tavallaan asioiden syvä pohdiskelu ei yllätä kun muutenkin tuntuu kuuluvan ikään. Tietenkin aikuisen sanomana tarkoittaa eri asiaa kuin lapsen, yritän takoa sen mieleeni.



Lapsi ei ole muuten apea eikä ole ollut merkkejä muuten masennuksesta.



Totta tuo, että hyvä että uskaltaa puhua erosta. Avioeroa ei ole kovinkaan paljon käsitelty, mutta ehkä on nyt senkin aika lapsentajuisella tasolla. Helpotti lukea vastauksianne, kiitokset. ap

kun olin jotain neljä tai viisi, olin sanonut kerhossa tädeille haluavani kuolla. noihin aikoihin halusin myös pukeutua enkeliksi. kerhosta otettiin yhteyttä vanhempiin tämän takia, seurauksena vanhemmat suuttuivat "röyhkeälle kerhotädille joka kehtaa vihjailla jotain" ja minua ei enää viety kerhoon.



Nyt 26-vuotiaana olen tajunnut että siihen oli varmaan syynsä, lapsuuteni ei ollut parhaimmasta päästä, koin aina että vanhemmat eivät välitä, ja eipä tilanne ole sen kummempi nytkään. En edes muista koska vanhempani olisivat viimeksi ottaneet minuun yhteyttä.



Mutta sinun kysymykseesi, jokin voi olla vialla, koita selvittää syy.

ala-asteella ihan toistuvasti. Perheessä insestiä ja päihdeongelma, vaikka päällisin puolin vanhemmat yrittivät pitää kulisseja pystyssä. En kyllä ohittaisi tuollaista vain olankohautuksella..

joko on jotain oikeasti vialla, tai sitten matkii jostain kuultua fraasia. Eli hakee huomiota lausella jonka teitää saavan reaktion aikaan, koska on jostain sen ottanut, tai sitten on selvittelyn paikka.



En voisi kuvitella, että oma 5-vuotiaani sanoisi noin "oma-aloitteisesti".

ymmärrä mitä kuolema tarkottaa.

Mun poika täyttää ens kuussa 4v ja ainakaan sillä ei ole kuolemasta mitään hajua.

Puhuu aina välillä mitä tekee isomummon ja meidän entisen koiran kanssa, vaikka molemmat kuolleet jo ennen pojan syntymää.

ja säikähtäisin tosissani, jos sanoisi haluavansa kuolla. En osaa kuvitella, että sanoisi tuollaista, eli ei minun mielestäni kuulu ikään.

mä olen tämän aloituksen lukenut täältä jo muutaman kerran aikaisemmin....

millainen muuten on? 5-vuotias ei kyllä välttämättä ymmärrä mitä kuolema tarkoittaa ja että on lopullista, sen jälkeen ei ole enää olemassa