Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään "maalaisjärkivanhemmat" harvassa?
11.09.2010 |
Aina kun olen perhekerhossa tai meille tulee vieraita, huomaan nykyään aika monen olevan jonkun "ideaologian" kannattaja vanhempana tai sitten todella tarkkoja kaikesta.. esim. eräs tuttu pomppasi hätääntyneenä pystyyn, että eihän hänen lapsensa juomassa mehussa ole lisättyjä vitamiineja, kun ne on vaarallisia lapselle.. mukissa oli hedelmämehua max. desi.. ja äiti aivan neuroottinen, vaikka oli kolmas lapsi hälle ja ikää lapsella noin 3 vuotta. Samoin löytyy sellaisia jotka todella ylitarkkoja ruuista, esim. eihän ole käytetty liemikuutiota ruuan tekoon (ja sitten kauhea paasaus siitä kuinka ovat myrkyllisiä). Tai sellaisia luomu-tyyppejä, jotka kestoilevat, kiertävät kirppareita ja puhuvut jatkuvasti siitä.
Me ollaan "juntteja" normivanhempia, yritetään parhaamme mutta ei "kannateta" mitään tiettyä suuntausta, tehdään kuten parhaaksi nähdään ja ajatellaan maalaisjärjellä (ei saada sydäriä vaikka lapsi syö joskus vähän jotain epäterveellistä, kunhan ei ihan myrkkyä syö..)... Tällaisten "ylisuorittajien" silmissä me sitten ollaan varmaan välinpitämättömiä rentoudessamme? Mutta omasta mielestämme ylilyönnit on turhia, vaikka lapset ovatkin rakkainta maailmassa.
Onko kukaan muu huomannut samaa kuin minä?
Kommentit (11)
Vaan ihan tavallisia äitejä ja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun maailmani ei kaadu jos lapsi syö karkkia ja hampurilaisen. Eikä siitä että lapsi ei nuku heti pienenä yksin (nukkuvat vanhempien huoneessa, koska se helpoin ja lapsiyst. ratkaisu), ei haittaa vaikka lapsi kiukuttelee välillä julkisella paikalla, en häpeä sitä yhtään. Ja kertiksiä ovat käyttäneet (oppivat muuten tosi aikaisin kuiviksi ;))
Olen lähinnä tarkka siitä ettei lapsi joudu vaaraan. Että meillä ollaan hyvällä mielellä ja lapsilla mahdollisimman stressitön, hauska ja kiireetön elämänsä alkutaival. Muiden huomiointi tärkeää. Anteeksi pyydetään ja toisten lyömisessä/kiusaamisessa yms. nollatoleranssi. Muuten otetaan rennosti.
Ja ajatelkaa, meidän lapset ovat terveitä kuin pukit, vaikka karkkia ovat saaneet (ja varmaan osaksi myös siksi). Nipous kääntyy helposti itseään vastaan.
En niinkään törmää oikeassa elämässä heihin (koska en jaksa kaveerata fanaattisesti jotakin kasvatusmetodia noudattavien kanssa),mutta täällä,erilasiilla palstoilla,kavereiden puhuessa jostakin ystävästään jne...tuntuu ettei osata ajatella ollenkaan omilla aivoillaan.Lasta ei saa laittaa lattialle ennen kuin kävelee (vaikeeta on opeella jos ei saa ryömiä,kontata,nousta seisoman...),jotkin ruoka-aineet täysin pannassa (esim ei yhtään sokeria..oikeesti luetaan kaikki tuoteselosteet läpi..).Me kans vedettän melko fiiliksen pohjalta =D.Ja hyvin menee!
onko se toisaalta kummakaan, kun netti on tulvillaan jos minkälaista ohjetta. Ja on näitä fanaatikkoja, joilla on omat vakaumukselliset mielipiteensä, joita eivät arkaile tuoda julki. Usein tulee jopa muodossa, kuinka vastuutonta on toimia toisin.. Ja sitten kun ollaan se ainut lapsi tai ainoa sisarus on parin vuoden ikäerolla, ettei ole kokemusta lapsista ennen kuin on se oma nyytti sylissä. Ja tietenkin jokaisella on tavoitteena olla se kaikista paras vanhempi...
mitä muuta siis voi odottaa.. ite en anna lapsille makeutusaineella makeutettua kuin satunnaisesti, muusta en oo kovin tarkka...
tuntuu olevan. Kaikki pitää mennä just "suositusten" mukaan tai ainakin varmistaa jumalasta seuraavalta (=neuvolan tädiltä). Ja sitten päivitellään, kun itse teen niin kuin parhaaksi näen... Ja hyvin pärjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittäin oman siskoni. Esikoisen kanssa hän veti kirjaimellisesti neuvolan ohjeiden mukaan. Hän ei tehnyt ainutakaan poikkeusta niihin ja joka asiasta kysyi neuvolan luvan jne.
Lopulta homma meni siihen, että lapsi oli vuoden ikäisenä alipainoinen koska siskoni oli sanaut jotakin papereita neuvolasta, joissa oli määriä, minkä verran tietyn ikäinen lapsi syö päivässä. Itse en moista läpyskää saanut vaikka lapsemme ovat samanikäisiä.
Nyt toisen lapsen kanssa hän ei enää mennyt neuvolan ohjeiden mukaan, ainakaan niin pilkun tarkasti kuin esikoisen.
ole, meidän tuttavapiiristä ja sukulaisista ei löydy ainuttakaan "yhden asian" perhettä. Kirppiksillä käyvät monetkin, mutta ei siihen heillä mitään sen suurempaa ideologiaa liity (eivät varmasti kestoile tms.). Ruokaan suhtautuvat ihan normaalisti, ei mitään hysteriaa lisäaineista tai vitamiineista. Useampiakin lääkäreitä löytyy tuttavapiiristä ja heidän alle 2v lapsetkin saavat juoda joskus pillimehua, syödä pari ranskalaista perunaa. Meidänkin alle 2v syö joskus vähän jäätelöä, ei ole vielä mitään näkyvää haittaa ollut. Maalaisjärjellä mennään ja hyvin ollaan pärjätty tähän asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nauretaan tuollaisille fanaatikoille päin naamaa.
Ja yhteen perheeseen välit ovatkin katkenneet, jotain luomuhörhöjä kun ovat eivätkä kestä kritiikkiä. Se on voi voi...
mutta omassa ystäväpiirissä ei ole kuin yksi "överi"perhe. Kun lapset syntyivät kaikki toimenpiteet(syötöt, rasvaukset, vaipat yms. piti kellottaa listaan, ruuan kanssa täysin överitarkkaa jne.) Ja sama jatkuu nyt lsten ollessa kouluikäisiä, liikuntaa harrastetaan päivittäin kellon tarkuudella väh.2h, kasviksia väh.suostiteltu määrä(vaaka käytössä) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaikka jossain asiassa olisikin kovin tarkka, voisi ihmisten ilmoilla pitää mölyt mahassa ja palata sitten superterveelliselle linjalle kotona.
Hyvä vastaus nro 10. Olimme kerran juhlissa ja lapsille jaettiin pöytiin pillimehut. Vieressämme olleet hörhöt alkoivat siinä yhdessä lukemaan ja tutkimaan sitä purkkia. Se on jo epäkohteliasta. Yksi pillimehua ei pahaa tee.
Monilla maailman ihmisillä ei ole mitään syötävää! Täällä ei tiedetä miten, mistä ja kuinka paljon valitettaisiin.
Missäköhän piireissä oikein liikut? Koko sen seitsemän vuotta kun olen ollut äiti, olen yhteen tällaiseen äitiin törmännyt. Hänen lapsensa eivät esim. saaneet kerhon juhlissa syödä yhtä jäätelöpuikkoa silloin kun muut lapset söivät, vaikka lapset eivät olleet maitoallergisia.
Mutta kaikki muut äidit ovat olleet ihan taviksia.