Lapset kolmannella, eivät juuri iltasella kaipaile kavereita...

aina kotona, sisarusten kanssa on kiva tapella ja leikkiä

Olen ehkä ollut vähän arka äiti, siis laskemaan heitä esim. yksin ulkoilemaan (asumme kerrostalossa). Kun monet ulkoilevat yksin jo 3-v, niin minun lapseni ovat ulkoilleet vasta eskari-ikäisinä yksin.



Kaverini on hyvin tyytyväinen, kun lapsellaan on kavereita myös iltaisin. Minusta taas on kiva, että töiden jälkeen lapset ovat kotona ja syömme yhdessä ennen kuin lähdemme harrastuksiin...



Siksi vain kiinnostaa, miten muilla toimitaan, että olenko "tekemässä" lapsistani kaameita nössöjä :)

(tyttö ja poika) ovat ihan samanlaisia. Musta tuntuu että juttu johtuu juuri siitä että ovat kaksosia ja aina tottuneet olemaan yhdessä.

joskus kavereilla tai kaveri meillä

kanssa ulkona 13 v. täällä ulkomailla on sen verran vaarallista ja hävikkiä, että näin on toimittava.

en usko, että meidän lapsista kasvaa mitenkään erilaisia tai omituisia verrattuna näihin jo 3 v yksin ulkoileviin suomalaislapsiin.

musta on upeeta, että lapset viihtyvät kotona. sellaisikin lapsia on, jotka ovat mieluumin missä tahansa muualla kuin kotona.

ole tyytyväinen, ihan normaalia on.

yks 7 v, ja kyllä kaikki viihtyvät kotona, aika pitkäänkin

10v poika, ja enimmäseen illat kotona tai kavereiden kanssa kotipihassa.

Kaupungilla(asutaan keskustan läheisyydessä)käy joskus kavereiden kanssa koulun jälkeen,kun läksyt tehty.

Siis kyllä meilläkin iltaisin kavereita joskus käy, mutta varsinaisesti etenkään poika ei mankua ketään kylään. Tyttö ehkä vähän useammin, mutta hyvin viihtyvät kotona.



Kiva kuulla tosiaankin :D

onhan sun lapsilla ne kaverit siellä harrastuksissa.

Niin minunkin lapsi viihtyy kotona ja kavereiden kanssa.

Ne kaverit on meidän kotona meidän lapsen kanssa.

Eikä mun tarvitse miettiä mitä tekevät, kun ovat metrin päässä minusta.

Surullista, että teidän perheet on, niin itsekkäitä, ettei sinne lapsen kaveri mahdu. Tyypillinen suomalainen perhe ei päästä lasten kavereita kotiinsa.

Tyttö ei ole edes sosiaalisimmasta päästä, mutta kaipaa kavereita. Koulun jälkeen on poikkeuksetta kavereiden kanssa useamman tunnin. Itse tulen kuitenkin töistä kotiin vasta ennen kolmea ja koulu loppuu jo paljon aikaisemmin. Usein tyttö on kavereineen meillä tai tulee jossain vaiheessa. Tyttö viihtyy kotona kavereitten kanssa, ei ole aina menossa muualla (jonkin verran kyllä käy, mutta ei älyttömiä aikoja).



Treenit ovat 3 iltana (yhdet viikonloppuna), mutta jo viiden maissa. Yhtenä iltapäivänä käytän tytön ja kaveri(t) uimassa ja välillä käydään yleisövuorolla luistelemassa. Kavereiden kanssa siis tyttö on koulun jälkeen yleensä puoli viiteen-reiluun kuuteen riippuen harrastuksista. Harrastuksissa on tietenkin toinen kaveriseura.



Illat kuudesta-seitsemästä ollaan sitten enemmän perheen kesken. Silloin sisarukset ehtivät riidellä ja me vanhemmat olla lasten kanssa ja lapset vaikka lukea kokeisiin ja tarkastetaan läksyt.



Viikonloppuisin tytöllä ei aamuisin ole kiire kavereiden kanssa. Jossei ole kisoja tai meillä muita menoja, niin sitten iltapäivästä alkaa yleensä kyselemään kaveriseuraa.



Vaikka meillä tytöllä on kaksi vuotta vanhempi isoveli ja kolme vuotta nuorempi pikkusisko, niin jokaisella on erilaiset mielenkiinnon kohteet. Voivat kyllä puuhastella yhdessä, mutta halut ja tarpeet eivät osu kovin hyvin yhteen. Enemmänkin kaipaavat sitten sitä aikuisten seuraa.

Tuota en tajua "Olen itse tyytyväinen, ettei lasten tarvitse vielä iltaisin pyöriä missään, kunhan kyselen:)".



- Kavereiden kanssa voi olla muulloinkin kuin illalla. Esim. iltapäivisin tai alkuillasta.

- Kotona viihtyminen ja kavereiden kaipailu eivät ole välttämättä päinvastaisia asioita. Kotona voi viihtyä kavereiden kanssa. Näin vanhempi oppii myös tutustumaan lapsen kavereihinkin ja näkee oman lapsensa sosiaalisen ympäristön ja taidot.

- Kavereiden kanssa ollessa voi myös leikkiä sisarusten kanssa ja jutella vanhempiensa kanssa. Vanhemmat voivat myös tehdä juttuja yhdessä lasten ja heidän kavereidensa kanssa.



Jotensakin kirjoituksestasi sai sen kuvan että kotona olo ja kavereiden kanssa olo on valintatilanne, jossa on valittava jompi kumpi. Itse en näe sitä niin, vaan että nämä asiat voi yhdistää:)

Tuota en tajua "Olen itse tyytyväinen, ettei lasten tarvitse vielä iltaisin pyöriä missään, kunhan kyselen:)". - Kavereiden kanssa voi olla muulloinkin kuin illalla. Esim. iltapäivisin tai alkuillasta. - Kotona viihtyminen ja kavereiden kaipailu eivät ole välttämättä päinvastaisia asioita. Kotona voi viihtyä kavereiden kanssa. Näin vanhempi oppii myös tutustumaan lapsen kavereihinkin ja näkee oman lapsensa sosiaalisen ympäristön ja taidot. - Kavereiden kanssa ollessa voi myös leikkiä sisarusten kanssa ja jutella vanhempiensa kanssa. Vanhemmat voivat myös tehdä juttuja yhdessä lasten ja heidän kavereidensa kanssa. Jotensakin kirjoituksestasi sai sen kuvan että kotona olo ja kavereiden kanssa olo on valintatilanne, jossa on valittava jompi kumpi. Itse en näe sitä niin, vaan että nämä asiat voi yhdistää:)

Joko meillä, kavereilla tai ulkona. Sen sijaan 11v on harvoin koulun jälkeen kavereiden kanssa. Olen välillä ollut huolissani siitä, ettei hänellä ole kavereita, mutta hän ite ei tunnu asiasta kärsivän. Hänellä on useita harrastuksia joissa viihtyy ja koulussa kuulemma on aina kavereita ja liikkuvat isolla porukalla.



Kesälomalla varsinkin tuntui kurjalta kun siskot olivat aina menossa tai heillä oli kavereita meillä, mutta tämä 11v oli suurimman osaa kesästäkin yksin. Silloin huomasin että olisi kaivannut välillä kaverieta, mutta ei ole itse kovin aktiivinen ketään kysymään!



Ja kaikki siis tyttöjä

Harrastuksia on kahtena iltana viikossa, se riittää koulun lisäksi ihan hyvin muiden näkemiseen. Illat ollaan yhdessä kotona ja kärsitään arkea.