Lue keskustelun säännöt.
pettymys..
10.09.2010 |
Saimme tänään tietää että meidan vauva on poika. Ja oli pikkuisen pettymys molemmille, miehelle erityisesti. Oli ihan hiljainen kotimatkan.
tuntuu kuin voittaisi hopeaa.. Onhan sekin upeaa mutta ei ihan kuitenkaan. hyvin vaikea siis kuvailla. Ja kamala syyllisyys näistä tunteista!
Onko kellään ollut vastaavaa vai olemmeko ihan vääränlaisia vanhempia?
Olemme siis vauvasta toki iloisia ja varmasti sitten kun H-hetki koittaa iloista sykkyrällä..
Ja jos joku kysyy niin ensimmäistä täällä odotellaan.
Kommentit (7)
Saimme tänään tietää että meidan vauva on poika. Ja oli pikkuisen pettymys molemmille, miehelle erityisesti. Oli ihan hiljainen kotimatkan. tuntuu kuin voittaisi hopeaa.. Onhan sekin upeaa mutta ei ihan kuitenkaan. hyvin vaikea siis kuvailla. Ja kamala syyllisyys näistä tunteista! Onko kellään ollut vastaavaa vai olemmeko ihan vääränlaisia vanhempia? Olemme siis vauvasta toki iloisia ja varmasti sitten kun H-hetki koittaa iloista sykkyrällä.. Ja jos joku kysyy niin ensimmäistä täällä odotellaan.
Mikä surkea äijä sulla on jos ei kestä toista kalua taloon!!! Meidän ukko halusi poikia että on kunnolla testosteronia eikä mitään prinsessapaskaa. niinkuin kunnon miehet historian sivu! sun kannattais tarkastaa miehes seksuaalinen suuntautuminen, saattaapi olla poikiin päin.. ja ei osaa suhtautua omaan poikaan tän takia. ikinä olis tollasen "miehen" kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli sama mutta toisinpäin. nyt prinsessa maailman rakkain ja en osaa ajatella elämää poikavauvan kanssa :)
niin esikoisen kohdalla olin pettynyt, koska odotin poikaa. Pettymys meni ohi parissa päivässä ja sitten olinkin ihan innoissani jo. Poika on maailman ihanin ja jälkikäteen olen miettinyt, että ei meille tyttö olisi sopinutkaan.
kohta syntyy toinen poika ja tämän kohdalla ei ollut oikein odotuksia edes.
poikavauvat on aivan ihania, sen voin luvata, molemmista kokemusta. Kun vauva syntyy, se on just se joka sen pitikin olla. Vaikka olis toivonut jotain tiettyä.
Saimme tänään tietää että meidan vauva on poika. Ja oli pikkuisen pettymys molemmille, miehelle erityisesti. Oli ihan hiljainen kotimatkan. tuntuu kuin voittaisi hopeaa.. Onhan sekin upeaa mutta ei ihan kuitenkaan. hyvin vaikea siis kuvailla. Ja kamala syyllisyys näistä tunteista! Onko kellään ollut vastaavaa vai olemmeko ihan vääränlaisia vanhempia? Olemme siis vauvasta toki iloisia ja varmasti sitten kun H-hetki koittaa iloista sykkyrällä.. Ja jos joku kysyy niin ensimmäistä täällä odotellaan.
Mikä surkea äijä sulla on jos ei kestä toista kalua taloon!!! Meidän ukko halusi poikia että on kunnolla testosteronia eikä mitään prinsessapaskaa. niinkuin kunnon miehet historian sivu! sun kannattais tarkastaa miehes seksuaalinen suuntautuminen, saattaapi olla poikiin päin.. ja ei osaa suhtautua omaan poikaan tän takia. ikinä olis tollasen "miehen" kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule,jos se lapsi syntyy ajallaan ja terveeenä ja vältytte esim. sairaalajaksoilta niin olisi vaikea kuvitella että vielä jaksaisitte olla pettyneitä.
ja pakko moralisoida senkin verran vielä, että on aika paljon ihmisiä, jotka eivät lasta saa halustaan huolimatta. Että koittakaa vaan nyt olla onnellisia
varmasti helpottaa parissa päivässä. olette vain niin herkässä tilassa että tuntuu "pettymykseltä". se on vain sitä kun kuvitelmat muuttuvat. eivät siis mitenkään luhistu vaan muuttuvat. uuteen ajatukseen sopeutuminen vie pikkuisen aikaa ja sitten ette enää muistakkaan koko "pettymystä".