Lue keskustelun säännöt.
Avoliitto päättyi. Löytääköhän tällainen ei niin nätti yh enää koskaan uutta miestä?
23.10.2010 |
Sain pari viikkoa sitten tietää avomieheni käyneen vieraissa ja tänä viikonloppuna hän sitten muuttaa pois. Minun puolestani sovinto olisi ollut ainakin ajateltavissa, mutta mies ei sitä tahtonut.
Päällimmäisen vihan laannuttua huomaan, että minua pelottaa. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, minulla huono työpaikka. Ulkonäköni ei ole läheskään niin mairitteleva kuin avoliittoon mennessäni; ylipainoa löytyy kymmenisen kiloa ja muutenkin kroppa on synnytysten vuoksi niin kuin pommin jäljiltä... Itsetunto koki tietenkin melkoisen kolauksen tuon pettämisen vuoksi (etenkin kun tämä pettämiskaveri on eräs, jonka tiedän ja minua huomattavasti timmimmässä kunnossa)
Mitenhän sitä keräisi rippeensä ja aloittaisi uudestaan? Kohtalotovereita? Selviytymistarinoita?
:)
Pitää vain yrittää jaksaa vaikean viikonlopun ylitse.
Kommentit (11)
Ihan varmasti löydät uuden miehen ja monella tapaa entistäsi paremman! Tuskin tietty heti, mutta tuskin itsekään olet heti valmis uuteen suhteeseen. Minä olen hyvinkin paksu, mutta silti "kelpaan" miehelleni sellaisena, kuin olen.Älä murehdi, vaikka tiedän, että helppo sanoa, hankala toteuttaa. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin sä sitä miestä tarvitset? Sekö on itseisarvo elämässä että on mies nurkissa?
Kyllä itsetuntosi kohoaa aivan omiin sfääreihin kun huomaat seisovasi omilla jaloilla etkä todellakaan tarvitse ketään. Sellainen itsetunto ja itseluottamus huokuu jo kauas.
Pistää vihaksi tällaiset ketjut joissa eron jälkeen parutaan että pitäisi heti saada mies vierelle kun itse on niin heikko ja saamaton. OIKEASTI miestä ei tarvita kuin tasan yhteen hommaan ja senkin voi hoitaa laboratoriossa. Kumppanuus ja läheisyys on ihan eri asia, mutta siitäkään ei saisi olla niin riippuvainen ettei pysty tasapainoista ja onnellista elämää viettämään.
Minä en edes halua uutta miestä elämäämme, ehkä sitten joskus.
olen pahoillasi puolestasi.
Pidä pää pystyssä -selviät kyllä. Kerroit olevasi huolissasi kiloistasi.
Ei kymmenisen kiloa ole mikään katastrofi. Ei toki kannata kerätä lisää.
Varmasti Sinut halutaan omana itsenäsi. Tsemppiä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sieltä joku itsetunnon paikkaaja löytyy, jos laittaudut nätiksi, sitäpaitsi toiset tykkää muhkummista. Työpaikkoja taas tulee ja menee, aina voi vaihtaa. Niinku miehiäkin. YH:t saa lapsikorotusta, ja asumistukeenkin on mahdollisuus jos tulot ovat huonot.
Ite jäin YH:ksi kun opiskelin(!) ja silti pärjäsin.
Ja niitä kilojakin tipahti 10kg itsestään ekan kuukauden aikana, tosin minun lähtökohtakaan ei ollut ylipainon puolella.
Itsetuntosi on nollissa tietysti tuosta pettämisestä, mutta ilmiselvästi mies ei ole tehnyt mitään parantaaksesi itsetuntoasi synnytysten jäljiltä.
Nyt vain reippaasti suunnittelemaan uutta ja tuulta päin! Ajattele asioita positiivisesti. Hyvä, että pääset eroon pettäjästä, voisihan olla niinkin, että mies olisi jäänyt vuoksiksi nurkkiin, valehdellut ja pettänyt lisää ja ehkä vielä haukkunut sinua kaiken aikaa. Mitä se olisi tehnyt itsetunnollesi? Todennäköisesti olisit sietänyt sen kaiken, koska itstuntosi on nollassa ja ajattelet, ettet ansaitse ketään parempaa. Hyvä siis, että jo nyt pääset kokeilemaan omia siipiäsi.
Ensinnäkin suunnittele elämääsi eteenpäin askel kerrallaan. Mieti ainakin yksi uusi harrastus, jonka aikana lapset ovat joko isällään tai sukulaisillasi/ystävilläsi. Pidä yhteyksiä ystäviisi, jotta saat purkaa ajatuksiasi aikuisten kanssa tai hanki ainakin sellaisia ystäviä, jos niitä ei sinulla ole. Käy kampaajalla ja osta uusia vaatteita, vaikka rahasta tekisikin tiukkaa. Pukeudu päivittäin siististi, jotta tunnet olosi hyväksi. Kiloilla ei ole merkitystä vaan sillä, että olet laittanut itsesi kivan näköiseksi (sopivat ja siistit vaatteet, hiukset nätisti, vähän meikkiä, iloinen ja reipas hymy jne). Käy myös lasten kanssa puistoissa ja tee puistotuttavuuksia. Järjestä itsellesi ja lapsillesi ohjelmaa, niin et jää kotiin yksin murehtimaan ja märehtimään.
Aika paljon selviytyminen on kiinni asenteesta. Kun hampaat irvessä laitat itsesi ja puet yllesi sen hymyn, niin jonakin päivänä se hymy onkin aito.
Sinussa on varmasti paljon ominaisuuksia, joista monet ihmiset pitävät. Älä unohda sitä! Olet joka tapauksessa tärkein ihminen lapsillesi. Jaksa aluksi heidän takiaan ja vähitellen sitten ihan itsesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis sulhasia tullut ovista ja ikkunoista :)
Älä siis murehdi kymmentä kiloasi, herranjestas.
Menin ekan eroni jälkeen naimisiinkin, joten kyllä kelpasin.
ja jo mietit mistähän uus ukko??
no kukin tekee tyylillään...
itse en ole ajatellut uutta suhdetta ja olen lähes 2v sitten eronnut. Olen opetellut uudelleen elämään itseni kanssa ja nyt alan olla siinä pisteessä että voin katsoa elämää eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt päätät ja sovit itsellesi takarajan, esim lokakuun loppuun. Siihen saakka saat murehtia, surra, märehtiä, rypeä itsesäälissä ihan vapaasti. Sen jälkeen ryhdistäydyt ja luot katseen tulevaisuuteen. Alat hemmottelemaan itseäsi kampaajalla, kosmetologilla yms. mutta ei ruualla. Teet kävelylenkkejä raikkaassa ilmassa. Nukut hyvät yöunet joka yö . Kiinnität huomiota ruokavalioon, 10 kg kyllä lähtee!
Älä jää rypemään itsesäälissä. Mitä enemmän uskot itseesi sen paremmalta näytät olitpa ylipainoinen tai et!
Nyt vaan eteenpäin. Kyllä niitä kiloja karisee surressa(tilalle tulee parenpi itsetunto). Hyvä että pääsit moisesta rontista eroon, ei se elo tuollaisen kanssa olisi mitäään juhlaa ollutkaan.