Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Omat voimavarat loppu.

Vierailija
31.10.2010 |

Miten tuskallista on huomata, ettei itse enää jaksa. Niin tässä puhuu erittäin haaastvana ja vaikean erityislapsen äiti.

Yhtä ja toista on kokeiltu ja tehty. Nyt on tullut aika, että jollain tavalla joutuu itse luovuttamaan. lapsi on pakko laittaa osastojaksolle. Kestää en tiedä. Siitä ei voi olla mitään muuta, kuin apuja tässä tilanteessa.

Vaikeaa on ollut. Hyväksyä tilane. Välillä on hetkiä jolloin miettii tekeekö oikein. Ja toisinaan tulee hetki jolloin tietää, että tämä on ainoa ja oikea ratkaisu.

Kiitos, kun luit. Kiitos, kun "kuuntelit".

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
31.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osastojakso tekee todennäköisesti hyvää teille kaikille, vaikka onkin vaikeaa hyväksyä, että tähän on tultu. Muista, että ette ole ainoa perhe, joka joutuu tukeutumaan ulkopuoliseen apuun. Hyvä, että osaatte ottaa apua vastaan silloin, kun se on tarpeen.

Vierailija
2/4 |
31.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rankkaa on ja rankkaa tulee olemaan. Itse joutunut sitä apua hakemaan ja paikoin tuntunut, että sitä joutuu kerjäämään. Ikävää, kun ammattilaiset ovat sulkeneet silmänsä. Tältä meistä on tuntunut monen monta kertaa.

Ja uskon, että osastojakso tekee lapselle ja meille vanhemmille hyvää. Muuta tietä ei enää ole.

ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
31.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Epätietoisuus tulevasta ja tuskan lapsen puolesta on sanoinkuvaamattoman raskasta, uuvuttavaa ja syö kyllä voimavarat.



Ja ne ajatukset, olisinko voinut tehdä jotain tai kaiken toisin, olisinko ollut parempi ihminen silleen tai tälleen... :( Eihän se mitään auta se jossittelu vaan ei sitä osaa olla elämäänsä tyytyväinenkään, saatika itseensä kun tilanne on mikä on.



t. kahden erityislapsen äiti. Molemmat osastolla :(

Vierailija
4/4 |
31.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisen lapsen ongelmat ovat kestäneet jo vuosia ja osastojaksoja useita takana.



Toisen lapsen "osastokierre" alkoi vasta joku aika sitten.



Ei se vuosien kokemuskaan lohduta surua ja tuskaa yhtään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan kahdeksan