Lue keskustelun säännöt.
Puhkipoikki - 3v 8kk ikäisen KAUHEA uhma.
08.09.2010 |
Meillä on niin voimakastahtoinen "pikkukakkonen", jonka uhma vie minut hulluuden partaalle.
Isosiskonsa aikanaan uhmasi myös ajoittain voimakkaasti, mutta ei samalla tavalla ja asiat pystyttiin sopimaan.
Tämä pienempi on toista maata, joka saattaa (noh, väsyneenä tietenkin helpommin) lyödä, potkia, raapia ja yrittää jopa purra, kun asiat ei mene mieliksi.
Huutaa ja kirkuu (välillä vaan ärsyttääkseen jatkaa, kun olen kieltänyt).
Meillä on ollut käytössä jäähyt, välillä olen joutunut jopa pitelemään sylissä "tiukasti", kun mikään muu ei tehoa.
Uhma alkoi mielestäni aika myöhään(?), vasta 3,5v. jälkeen, voimakkaana se on ollut nyt ehkä kuukauden verran.
Siskonsa uhmasi mielestäni vahvimmillaan 2 ikävuoden jälkeen.
On tähän mennessä ollut vähän siskonsa "varjossa", joten ajattelen, että etsii nyt omaa paikkaansa ja siksi tuo uhma on niin voimakasta, mutta minulta se vie voimat totaalisesti!
Vertaistukea, tai jotain rohkaisunsanoja kai haen...
Kommentit (3)
joskus jos katsookin väärällä tavalla, alkaa mököttää. Tämä tapahtuu niin kerhossa, kuin kaupassa, kuin kotonakin. Ei siis välttämättä tarvitse edes tapahtua mitään. Sitten kun mököttää, alkaa jököttää paikallaan, eikä liiku, ennenkuin hakee syliin, jolloin alkaa rimpuilu ja huuto.
Huumorilla - sillä selviää pitkälle välillä, mutta aina ei jaksa! ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on täysin samanikäinen!
Uhma alkoi tosin jo parivuotiaana, mutta on nyt pahimmillaan. Tosin uhmakohtauksia sattuu yleensä vain kotona, tyttö taitaa olla vieraskorea ;-)
Usein tosiaan vain huumori auttaa eteenpäin ja monesti tyttö tulee sen jälkeen pyytämään anteeksi. Hauskinta kun sitten aina sanoo että "saan minä aina välillä kiukutella"
uhmakohtaukset yleensä ilmenevät? Jos aina tilanteet samankaltaisia, voisitko ehkä itse jotenkin tehdä toisin tai ennakoida, ettei kohtaus pääsee vauhtiinsa?
Joskus hurtti huumorikin auttaa. Tsemppiä!