Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1,1-vuotias huutaa ja raivoaa kuin syötävä! MItä ihmettä?
30.10.2010 |
En edes tiedä miksi huutaa. Ihan kuin poikaa sattuisi, siltä se kuulostaa. Kipeältä ei vaikuta kuitenkaan. Karjuminen alkaa, jos otan syliin, karjuminen alkaa kun lasken lattialle.
Syliin siis könyää ja roikkuu puntissa, mutta kun otan syliin, niin poika venkoilee ja raivoaa. Uloslähdössä ja pukiessa raivoaa, vaipanvaihdossa raivoaa, kylvyssä raivoaa..
Olen ihan ihmeissäni ja väsynyt. Poika ei vaan viihdy hetkeäkään yksikseen, vaan koko ajan pitäisi jotenkin viihdyttää, sitten on kuin naantalin aurinko. Mutta en mä jaksa monta tuntia hyppyyttää, laulaa, leikittää ja lukea. Olen yh, eikä toiselle vanhemmalle voi siirtää vastuuta hetkeksikään.
Yölläkin poika vaatii huomiota pari kertaa: seivoo pinniksessä ja vaatii maitoa. Yö menee raivotessa, jos pulloa ei tipu, tai auta armias, jos pullossa onkin vettä.
Apua, olen ihan poikki! Nyt vasta viime aikoina alkanut tällainen. Oikein odotan, että pääsen maanantaina opintojen pariin karkuun muutamaksi tunniksi. Viikko oltiin tässä lomalla kotosalla, näköjään huono idea. Ei taida poika tykätä musta tai kotona olosta :o(
Kommentit (8)
joten ei nuo kotityöt onnistu. Myöhemmin varmasti. Ei mulla ole mitään tukiverkostoa, paitsi päiväkoti.
Aina hyvästelen kun olen hoitoon vienyt. Poika ei kaipaa perään, vaan lähtee samantien konttaamaan lelujen ja kavereiden luo. Hän viihtyy päiväkodissa, kun siellä on kaikkea kivaa. Kotona taitaa olla liian tylsää..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut koko ajan kotihoidossa ja jossain vaiheessa meno oli ihan samanlaista. 24/7 tuntui roikkuvan puntissa, huusi ja kiljui, jos ei saanut huomiota. Koko ajan ois roikkunut sylissä, paitsi että rimpuili heti pois ja kohta taas halus takaisin... Mitkään kotihommat ei ipanaa kiinnostaneet. Eikä iskästä ollut pahemmin apua, kun tyttö roikkui vaan mun perässäni ja huusi perään koko ajan.
Tyytyväinen tuntui olevan lähinnä silloin, kun kävelin ympäri kämppää tyttö sylissäni ja sai ropistella joka paikkaa.
Noh, se helpotti aikanaan. Nyt osaa hakea jakkaran avukseen ja kiipeää ihan itse joka paikkaan ropistelemaan kaikkea mahdollista kiellettyä... *huoh*
Ja meillä kuitenkin on kaksi vanhempaakin lasta, joten viihdyttäjistä ei olis ollut pulaa...
Klisee: Kyllä se siitä...
lapset ja joka pvä toivon, että olis pennut jäänyt tekemättä.
ja hän on selvästi mussa tosi "kiinni". Olemme siis vielä kotona. Käymme kyllä paljon puistoissa ja harrastuksissa. Se vähentää kyllä venkoilua kotona.
Hiekkiksellä äidit puhelevat, että taaperot joutuvat tsemppaamaan hoidossa tosi paljon kun on paljon lapsia, aikuisia, uusia tilanteita ja asioita. Kotona sitten kiukkuavat senkin edestä kun purkavat stressiään. Voisko olla kyse myös tästä?
Toi kiukkuiluhan on osoitus siitä, että lapsi uskaltaa purkaa tunteitaan sinulle, elämänsä tärkeimmälle ihmiselle.
Päivän pelastaa se kun lähdemme ulkoilemaan. Silloin on rauha maassa. Jos pitäisi koko päivä olla sisällä, niin ou mai. Nyt ollaan lähdetty ulos säällä kuin säällä.
Tuossa voi olla perää, että lapsi purkaa vauhdikkaan tarhapäivän aiheuttamaa stressiä muhun. Mutta ei poika ennen ollut tällainen, nyt vasta alkanut kiukkuilu. Oiskohan osaksi itsenäistymisen ja eroahdistuksen sekamelskaa :o/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla ihan normaalia tunne-elämän kehitystä
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/1_2-vuoti…
sitten on taas uutta tekemistä. Ihan varmaan roikkuminen vähenee uuden jännän tullessa. Ehkä hänellä on hieman tylsää tai paremminkin hän on turhautunut.
Alue: Aihe vapaa
Kysyt tätä ihan tosissasi?
Miten yh.na olo tähän liittyy?
Lapset nyt on tollasia joskus. Uhmaikää, menee ohi.
Ei sun tartte lapsen kanssa 247 leikkiä, ei me parisuhteessa elävätkään leikitetä lapsia vuorotellen!
Ton ikänen lapsi voi auttaa vaikka kotihommissa, vie roskia, kerää leluja, pyyhkii rätillä olkkarin pöytää, imuroi..
Kai sulla nyt jonkunlainen tukiverkko on? Käytä sitä.
Jos kukkuu- leikki ei ole tuttu niin heti leikkimään. Ensin kasvoja piiloon, sitten menet oven taakse, sihvan taakse -ja ilmestyt takasin.
Lapsi oppii että palaat ja rentoutuu.
Jos sulla on tapana vaan tiputtaa lapsi hoitoon etkä hyvästele niin sillä pahennat eroahdistusta.
Sillä takaat tollasen käytöksen; aina kun lapsi kääntää selkäänsä, saattaa äiti olla poissa.