Yksityinen päiväkodin perustaneet
Olen lastenrahanopettaja ja pitkään työskennellyt kunnallisissa päiväkodeissa. Vuosi vuodelta minulle on vahvistunut tietoisuus siitä, että haluaisin oman yksikön, jossa voisin oikeasti panostaa varhaiskasvatuksen laatuun. Haluaisin koota oman työtiimin, jossa henkilökunta on samalla aaltopituudella ja oikeasti tekee työtään lapsille. Mielessä siis yksityisen päiväkodin perustaminen.
Ottaisin ilolla vastaan kaikenlaisia kokemuksia teiltä yksityiseten päiväkotin perustajilta. Yksi asia mikä minua pelottaa on se, että usein päiväkotiyrittäjiä pidetään varsin ahneina rahastajina:( Tämä on surullista, sillä käsittääkseni päiväkotiyrittäjyydellä ei todellakaan rikastu, mutta toimeen on mahdollista tulla. Mikä on ollut kaikista haastavinta yrittäjyydessänne? Entä onko kunnat lähteneet ilolla toimintaanne mukaan (ostopalvelupaikat) ja oletteko muutenkin löytäneet asiakaskuntaa hyvin, etenkin pienemmillä paikkakunnilla? Entä työnkuvanne? Oletteko jatkuvasti osana lapsiryhmää, vain hallinnollisia johtajia vai teettekö hieman kaikkea? Onko päiväkodissanne jokin painotusalue (esim. vaihtoehtopedagogiikka, luonto, ilmaisutauto, liikunta jne...) ja jos niin miksi/miksi ei?
Jännityksellä jään odottamaan, olisiko tällä palstalla ketään päiväkotiyrittäjää, joka viitsisi kysymyksiini vastata:):):) Tosiaan pohdinnat vasta alussa ja kaikki kokemukset/näkemykset olisivat ihan älyttömän mieluisia ja tervetulleita:):)
Kommentit (12)
Mun miehen veljen vaimo onnistui tekemään ostopalvelusopimuksen kunnan kanssa ja nyt rahaa tulee ovista, ikkunoista ja tuuletusluukuistakin. Teki tarjouksen kunnalle ihan summamutikassa ja törkeään ylihintaan, mutta niin vaan meni läpi hankintalautakunnassa.
En tiedä tunneto tätä palstaa entuudestaan, mutta täällä vasta pörrääkin juuri niitä kateellisia kotiäitejä, jotka kyttäävät kauhuissaan, jos jollain on edes mitättömän pieni mahdollisuus tienata tekemällään työllään jotain:):) Toivottavasti saat parempia vastauksia. Minusta vaikutat vilpittömältä tyypiltä:)
Mun miehen veljen vaimo onnistui tekemään ostopalvelusopimuksen kunnan kanssa ja nyt rahaa tulee ovista, ikkunoista ja tuuletusluukuistakin. Teki tarjouksen kunnalle ihan summamutikassa ja törkeään ylihintaan, mutta niin vaan meni läpi hankintalautakunnassa.
on kova pula.
Olisi vaan tosi kiva saada vertaistukea tähänkin:) Nettipalstat on se helpoin tapa kysellä muiden kokemuksia, mutta täytynee vain rohkeasti tarttua härkää sarvista ja lähteä kyselemään itse yrittäjiltä:):)
ap
toivon että aloitat päiväkotiyrityksen, sillä vaikka en ole nähnyt Sinua vaikutat sellaiselta ihmiseltä joka haluaa saada työstään muutakin kuin rahaa...Itse samanlainen, työ on mielekästä ja kiva sada palkkaa sellaisesta josta on saanut mm. tuntea työn tuloksen jne.
Itse olin perustamassa ryhmistä jokunen vuosi sitten. Tilat olivat OK, kaikki viranomaisten taholta tarkastettu ja OK.
Työparini oli monivuotinen tuttuni jonka kanssa olimme samassa päiväkodissa työssäkin välillä. Usein silloin mietimme kuinka olisi kiva jos joskus olisi "oma" päiväkoti...
Alue johon olimme menossa toteuttamaan päivähoitoa yrittäjinä, on lapsimäärältään iso ja hoitopaikoista on valtava pula.
Kerroin päivähoidonohjaajalle etten ottaisi hänen tarjoamiaan 1-vuotiaita niinkään, sillä mielestäni he ovat tavallaan kahden paikalla ja ei päiväkodin kannattavuuden kannalta järkevää ottaa, mielummin yli 2,5-vuotiaita joita se normaali määrä suhteutettuna työntekijöihin.
Päivähoidonohjaaja kuitenkin halusi että otamme niitä pieniäkin koska ei "heillä" sillain katsota onko yli 3v vai ali, yhden paikalla....
Kaikki näytti hyvältä, olin suunnitellut sisältyvän osaksi vaihtoehtopedagogiikan mukaista toimintaa, johon olen opiskellut ja josta on vuosien kokemus työpaikassani.
Ohjaaja varoitteli etten kuitenkaan mainostaisi paljoa tästä vaihtoehtopedagogiikasta, sillä paikkakunnalla on sitä ja sillä on kuulema huono maine...
Joka tapauksessa jatkoimme suunnitelmien toteuttamista, kunnes yrittäjäparini "sairastui" ennen kuin ehdimme tehdä vuokrasopimusta ym.
Kysessä olikin raskaus ja koska oli odotettavissa äitiysloma niin siirsimme ryhmiksemme alkamista myöhempään ajankohtaan, peruimme kaikki siihen asti tehdyt asiat.
Olen ollut muutamissa ensimmäista toimikauttaan aloittavissa yksityisisä päiväkodeissa työssä. Näin ollen uskalsin lähteä suunnittelemaan omaakin.
Tällä hetkellä ystäväni asuu miehensä työn vuoksi muualla Suomessa ja on perustanut oman päivähoitoa tarjoavan ryhmiksen.
Huonosti alkoi kun yhtiökaveri kavalsi kassasta rahaa, se loppui siihen ja uudessa yrityksessään sattui taas rahallista tappiota erään toisen aiheuttamana, eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla.
Kuitenkin sinnikkäänä ihmisenä ja uskollinen haaveisiinsa olla työssä omassa päiväkodissaan ystäväni on vihdoin saanut onnistumista yrityspuolella, hyvää mieltä hoitolasten voidessa hyvin lämmöllä ja kiinnostuksella alaa kohtaan tehdyllä työllä.
Kerro ajatuksiasi ap, ehkäpä kultaisia neuvoja onnistut saamaan. Myös yrityskurssista on hyötyä, minä kävin iltakurssina sellaisen.
Kiitos todella paljon kauniista sanoistasi ja kokemuksistasi! Ajatus omasta päiväkodista ei jätä rauhaan, vaan on mielessä päivin öin. Kaipaisin niin kovasti vertaistukea ja ihanaa että sitä sinulta sain:)
Ihan todella en tätä halua tehdä bisneksenä, vaan juuri siitä syystä, että rakastan pieniä lapsia ja haluan työskennellä heidän kanssaan/heidän hyvinvointinsa eteen puhtain sydämin. Tätä en valitettavasti voi tehdä kunnallisissa paikoissa, sillä niissä esim. ryhmäkoot yksistään haittaavaat suunnattoman paljon työtä. Haluan myös olla oman työni "herra", eli vastata itse suunnittelusta ja siitä, miten suunnitelmat sitten lapsiryhmissä toteutetaan. Minulla on vankka näkemys siitä, millaista laadukkaan varhaiskasvatuksen tulisi olla ja sitä tavoitetta kohti olisi mielekästä omassa päiväkodissa pyrkiä. Unelmani olisi pieni kodinomainen yksikkö, jossa toimittaisiin aidon lapsilähtöisesti. Tiedän, ettei tällainen yksikkö ole taloudellisesti todellakaan mikään kultakaivos, mutta se on kuitenkin työ, jonka eteen haluan tehdä töitä:)
AP
millaista on kun voi itse vaikuttaa asioihin, "silleen" hyvällä mielellä työtä kohtaan.
Kun oikein haluaa kaiken menevän hyvin ja samalla huomaa kuinka antoisaa voi olla kaikki se mitä lapsissa näkee ja huomaa, kasvu ja kehitys...voi miltei "unohtaa" itsensä voidakseen toimia haluamallaan tavalla.
Olen ollut kunnallisissa päiväkodeissa, ja huomannut aidon kiinnostukeni lapsia kohtaan tuovan onnistumisen kokemuksen niin lapsille kuin itsellenikin, työyhteisölle...
Kunnallisissa toimitaan kelloaikojen mukaan, työ alkaa ja päättyy sovitusti, mutta yksityisissä olen joustanut tilanteen mukaan. Pakkoa ei ole ollut, mutta usein on tunne ettei aika riitä kaikkien laste kanssa olemaan ja keskustelemaan, tekemään ja kuuntelemaan...
Muistan kun eräässä työssäni työmatkat menivät niin, että olin työpaikalla aina n.1,5 tuntia ennen lasten saapumista (aamupäivisin ja iltapäivisin 3 tunnin ryhmät)
Kerroin vanhemmille että jos joskus tulee joku tilanne että hoitoa tarvitaankin jo aiemmin, olen jo aiemmin paikalla ja lapsen voi tuoda. Saanhan yksilöllisemmin toimia lapsen kanssa. Ihanaa kun on välillä vain 1 tai 2 lasta. En usko että kovin moni tekisi tällaista "huvikseen" ilman pakkoa, mutta koska lapset ovat lähellä sydäntäni, perheet tärkeitä myös, niin halusin antaa tällaisen mahdollisuuden "omalla ajallani".
En kokenut työtäni raskaaksi vaikka pieniä "vieraita" olikin joskus ennen varsinaista toiminta-aikaa. Omia lapsia oli noihin aikoihin useita iältään 1v-14v ja aina halusin antaa muillekin lapsille perusturvallisuutta ja huolenpitoa, välittämistä jne. Sylvi Kekkosen sanat ovat koskettaneet -Pieni on sen äidinrakkauden syli, johon ei muita lapsia mahdu.
Ap kun on oma yritys, päivähoito tai muu, niin työtunteja on varmaan enemmän kuin vieraan palveluksessa. Silti työn jaksaa jos on oikealla alalla, unohtaavälillä itsensä ja jopa perheensä, nauttii työnsä hedelmistä, eli kun näkee lasten hyvinvoinnin, reippaat tulijat aamuisin ja tyytyväiset vanhemmat.
Sopivia tiloja on vaikea löytää. Siis sellaisia joihin saa sopimaan tarpeeksi lapsia jotta toiminta olisi taloudellisesti järkevää.
Vaikka ryhmä ei olisi täynnä tarvit kuitenkin lähes saman määrän henkilökuntaa. Sulla voi esim. olla päiväkodissa vain 10 lasta ja silti tarvit joka vuoroon 2 hoitajaa.
Heinäkuulta tulee kaikki kiinteät kulut vaikka tuloja ei ole just lainkaan.
Omassa kunnassa ostopalvelupäiväkodiksi ei pääse helpolla ja yksityisen päiväkodin pyörittäminen ilman ostopalvelusopimusta on taloudellisesti todella haastavaa.
jännää, kun aloin lukea tämän aiheen ekaa viestiä niin ihan kuin olisin itse ollut kirjoittamassa. Miten sulle AP kävi? perustitko yrityksen? ihan samalla mietinnällä itsekin olen. kunnallisessa ei pysty tekemään työtään omien arvojen mukaan. ylisuuret ryhmät ja liian vähän henkilökuntaa ja työhön lopen kyllästyneitä ihmisiä! -sosionomi-
Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää.
Olen ollut johtamassa yksityistä päiväkotia. Päiväkodilla oli ostopalvelusopimus kunnan kanssa. Päiväkodissa oli kolme ryhmää, alle 3v, 3-5v ja eskari. Henkilökuntaa oli 6 hlöä. Lapsia yhteensä eskareista riippuen noin 30. Tilat oli vuokralla, ruoka tuli läheisestä isosta keittiöstä tilattuna. Ison menoerän tekivät tietysti palkat ja sosiaalikulut, vuokra, muut juoksevat kulut. Tuloa oli tulot kunnalta sekä kunnallista tasoa oleva päivähoitomaksu. Toiminta oli tosi hyvin suunniteltua, toteutettua. JOka vuosi oli pelkona, että mitä jos lapsia ei haekaan hoitoon tarpeeksi, riittääkö kaikille työtä. Jos joku isompi hankinta oli tulossa, sen takia piti säästää. Ei ollut mitään kunnan "pohjatonta" kassaa, josta varoja siirtelemällä olisi saanut nopeastikin valuuttaa. Kyllä meillä piti olla ihan riihikuivaa, jolla maksaa ja se piti löytyä talon tileiltä. Alkoi olla paineita nostaa päivähoitomaksuja ja yritettiin sorvata parempaa sopimusta kunnan kanssa. Lisäksi piti ottaa lapsia ylipaikoille. Helpolla eivät yksityiset päiväkodit rahaa saa. itse en siihen henkilökohtaisella taloudellisella panoksella lähtisi. Töissä kyllä tykkäsin yksityisellä puolella olla. Toiminta oli riippumatonta. Mutta silti todella laadukasta.
Sinulla tuntuu olevan suuri sydän ja juuri tällaisia rakastavia aikuisia kaivattaisiin kasvatusalalle paljon aiempaa enemmän. Aikuisia, jotka välittävät lapsesta aidosti. Aikuisia, jotka ovat aidosti läsnä lapsen ja perheen elämässä. Kiitos kannustuksesta:) Kyllä tämä tuntuu niin minun jutultani:)
AP