Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä uhkailuun, lahjontaan ja kiristykseen?
21.10.2010 |
Itsestäni kun tuntuu, että koko arki ei rullaa ilman pientä kiristystä. Hyvä, että aamulla saadaan vaatteet päälle, jos ei panoksena ole kotiaresti. Lapset siis 7 ja 6v. Onkohan meillä vähän epänormaalia tämä elämä, auktoriteetissa kenties vikaa? Millaisia uhkauksia muilla on? Millaisissa tilanteissa ja miten teillä käytetään noita kolmea kasvatusmetodeja?
Kommentit (17)
seuraava arsenaali: pleikkakolmonen jää saamatta jos et ole ihmisiksi, kaikki kovalevyllä olevat simpsonit poistetaan jos et nyt heti nouse siitä sohvalta ja mene pesemään hampaitasi, karkkipäivä perutaan jos vielä kerran pihistät isosiskon suklaata kaapista, joulu on peruttu jos lyöt vielä kerran pikkusiskoa, mörkö tulee sängyn alta jos vielä kerran riehutte sängyissänne nukkumaanmennesä jne. t. Neljän äiti
Kuka oikeasti lähtee toteuttamaan tuollaista, vaikka ei-toivottu käytös jatkuisikin? Eikö uhkailun, lahjonnan ja kiristyksen voima piile siinä, että ne voidaan pistää täytäntöön, jos tarve vaatii (esim. nuo pleikat ja simpsonit)?
T. Kolmen äiti, joka ei ole IKINÄ antanut takeettomia uhkauksia tai lupauksia edes lapsilleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seuraava arsenaali: pleikkakolmonen jää saamatta jos et ole ihmisiksi, kaikki kovalevyllä olevat simpsonit poistetaan jos et nyt heti nouse siitä sohvalta ja mene pesemään hampaitasi, karkkipäivä perutaan jos vielä kerran pihistät isosiskon suklaata kaapista, joulu on peruttu jos lyöt vielä kerran pikkusiskoa, mörkö tulee sängyn alta jos vielä kerran riehutte sängyissänne nukkumaanmennesä jne. t. Neljän äiti
Kuka oikeasti lähtee toteuttamaan tuollaista, vaikka ei-toivottu käytös jatkuisikin? Eikö uhkailun, lahjonnan ja kiristyksen voima piile siinä, että ne voidaan pistää täytäntöön, jos tarve vaatii (esim. nuo pleikat ja simpsonit)?
T. Kolmen äiti, joka ei ole IKINÄ antanut takeettomia uhkauksia tai lupauksia edes lapsilleen
näitä uhkailuja, joihin aika moni keskivertovanhempi kuitenkin kasvattajanurallaan sortuu...
kuin harvoin enää noin isojen kanssa.
Aamupesut, pukemiset, syömiset jne on taisteltu jo siellä uhmaiässä.
seuraava arsenaali: pleikkakolmonen jää saamatta jos et ole ihmisiksi, kaikki kovalevyllä olevat simpsonit poistetaan jos et nyt heti nouse siitä sohvalta ja mene pesemään hampaitasi, karkkipäivä perutaan jos vielä kerran pihistät isosiskon suklaata kaapista, joulu on peruttu jos lyöt vielä kerran pikkusiskoa, mörkö tulee sängyn alta jos vielä kerran riehutte sängyissänne nukkumaanmennesä jne. t. Neljän äiti
Kuka oikeasti lähtee toteuttamaan tuollaista, vaikka ei-toivottu käytös jatkuisikin? Eikö uhkailun, lahjonnan ja kiristyksen voima piile siinä, että ne voidaan pistää täytäntöön, jos tarve vaatii (esim. nuo pleikat ja simpsonit)?
T. Kolmen äiti, joka ei ole IKINÄ antanut takeettomia uhkauksia tai lupauksia edes lapsilleen
näitä uhkailuja, joihin aika moni keskivertovanhempi kuitenkin kasvattajanurallaan sortuu...
Ovat oppineet siihen, että mitään ei tarvitse totella, kun millään ei ole mitään seurauksiakaan!
Meillä kotiaresti on aika tehokas keino ja tietokone tulee kakkosena. Syinä meillä on yleinen vetkuttelu, kiukuttelu, toisten kiusaaminen... Joskus saatetaan lahjoa jälkkärillä, jos ruoka ei ole mieluista, huoneen siivouksesta saa kutsua kaverin kylään.
Etteivät lapset osaa toimia enää kuulematta samaa litaniaa. Toisaalta voi myös olla, että vaadit liikaa. 6 ja 7v toki osaavat pukeutua, mutta joskus hali, pusu ja pieni vauvattelu saavat lapsen myönteisemmäksi ja loput vaatteet menevät päälle tempuitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etteivät lapset osaa toimia enää kuulematta samaa litaniaa. Toisaalta voi myös olla, että vaadit liikaa. 6 ja 7v toki osaavat pukeutua, mutta joskus hali, pusu ja pieni vauvattelu saavat lapsen myönteisemmäksi ja loput vaatteet menevät päälle tempuitta.
varrella antanut useita katteettomia lupauksia, uhkauksia, mutta myös kyllä oikeasti palkinnut tai rankaissut silloin kun on ollut tosiaan syytä. Väsyneenä sitä päästelee vaikka mitä sammakoita suustaan, mutta silti nuo lapset ovat kasvaneet fiksuiksi nuoriksi, ihan niistä typeristä katteettomista uhkailuista huolimatta (tai ehkä niiden ansiosta?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etteivät lapset osaa toimia enää kuulematta samaa litaniaa. Toisaalta voi myös olla, että vaadit liikaa. 6 ja 7v toki osaavat pukeutua, mutta joskus hali, pusu ja pieni vauvattelu saavat lapsen myönteisemmäksi ja loput vaatteet menevät päälle tempuitta.
Etteivät lapset osaa toimia enää kuulematta samaa litaniaa. Toisaalta voi myös olla, että vaadit liikaa. 6 ja 7v toki osaavat pukeutua, mutta joskus hali, pusu ja pieni vauvattelu saavat lapsen myönteisemmäksi ja loput vaatteet menevät päälle tempuitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etteivät lapset osaa toimia enää kuulematta samaa litaniaa. Toisaalta voi myös olla, että vaadit liikaa. 6 ja 7v toki osaavat pukeutua, mutta joskus hali, pusu ja pieni vauvattelu saavat lapsen myönteisemmäksi ja loput vaatteet menevät päälle tempuitta.
Ehkä on vähän kärjistettyä, että MIKÄÄN ei toimisi ilman uhkailua. Kyllä meillä satunnaisesti joku joskus toimiikin, mutta jos täytyisi puolessa tunnissa saada lapset ylös sängystä ja se 6 vuotias pikkuveljensä kanssa autoon, niin kyllä siinä vaikka mitä pitää uhata kieltää, että oikeasti mitään tapahtuu. Tämä siis se helpoin tapa. Kyllä meillä pusutellaan ja halitaan ja välillä jopa puetaan, jos oikein on vaikea aamu. Mulla siis vuorotyö ja aamuvuoroina on oltava töissä klo 7. Lapset menevät aina nukkumaan klo 20. (Perjantaisin klo 21 mennessä)
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vartijat tulee, nanny-ohjelman kuritäti tulee, rosvo tulee...mä olen sanonut ihan kaikkea ja kyllä ne toimiikin sitten. lapset saattaa hetken olla melko kauhistuneita ja alkaa tottelemaan, ainakin siis hetkeksi.
olen toki miettinyt, että mitä lainakkan teen, kun lapset ovat 10v, 13v jne...että milläs sitten kiristän? Rahalla varmaan?
Tai tyyliin: saat niin ja niin paljon jotain, jos kokeesta tulee vähintään 8.5 tai pääset sitten ( jonnekin, mikä on lapselle kivaa ) jos nyt teet viikon näin ja näin...
Ehkä sitten jotain tollasta?
Kyllä tää on leidit jumalaut niin vaikeeta - - - - - -
Olen huomannut, että asioiden kääntäminen myönteiseen muotoon, tuottaa parempaa tulosta. Esim. en sano: "Jos et nyt tule iltapesulle, iltasatu jää lukematta" vaan "Kun nyt tulet reippaasti pesulle, ehditään vielä lukea iltasatukin". Sama asia, mutta lapsi kokee saavansa palkinnon ripeästä toiminnasta eikä rangaistusta vitkuttelusta. Toimii ainakin meidän 6-vuotiaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustelu.Silloin kun poika ei ollut väsynyt tai nälkäinen ja oli muutenkin rauhallinen hetki kotona!
meillä on ollut siis ongelmana pukeminen ja syöminen.poika on 7-vuotias
pojalla on hiukan kosketusyliherkkyyttä ja vaatteet tuottaa hankaluutta.No nykyään osaan jo valita isoja ja pehmeitä kiristämättömiä vaatteita.mutta se raivaminen oli vähän niin kuin jäänyt päälle meillä.
Keskustelun alussa kehuin poikaa kovasti kun hän on jo niin iso poika ja tosi hienosti osaa käyttäytyä. yritin oikein keksiä kaikenlaisia asioita joissa poika oikeasti on tosi hyvä.
Sitten siirryttiin siihen aiheeseen että miltä pojasta tuntuu kun me joka päivä riidellään samasta asiasta.kysyin että eikö se ole aika raskasta kun joka aamu sama asia aiheuttaa pahaa mietä meille molemmille.
Poika oli samaa mieltä!
sitten selitin että hän jo niin iso että tajuaa et ilman takkia ja hattua ei voi hillua talvella.Eli pukeutuminen on ihan pakollinen juttu ja se ei miksikään muutu vaikka me kuinka huudetaan.
selitin että jos poika tulee kipeäksi sen takia kun ei suostu pukemaan takkkia ym. niin hän joutuu itse soittamaan treenien vetäjälle ettei pääse harrastukseen koska on kipeä sen takia että ei laita takkia pälleen.
No se vaikutti poikaan. Hän alkoi miettimäään että nauraahan ne treenikaverikin jos hän on niin kuin että itkee vaatteiden pukemisesta.
sovittiin että me voimme neuvotella vaatteista etukäteen.siis siitä mitkä vaatteet ei tunnu mukalvilsta päälläjne.
ja sitten kun ollaan päästy siihen että vaattet ovt mukavan tuntuisia niin sittenloppuu se raivoaminen.
Iltaisin laitan vaatteet valmiiksi tuolille ja sitten poika pukee ne ilman hoputusta.
Lisä houkutteena meillä on tammikuussa reissu espooseen huimalaan ja leffaan.siis jos aamut suurimmakasi osaksi menevät hyvin.
Uskomatonta ,mutta totta niin poika ei enää tappele vastaan eikä mun tarvise huutaa joka aamu!!!!!!
Yhden kerran meinasi tulla riita,mutta me päästiin sen yli kun mä muistutin palkinnosta. ja siitä että olen valmis neuvottelemaan niistä vaatteista että ne on mahdollisimman mukavat.
Tää tuntuu USKOMATTOMALTA koska me ollaan väännetty kättä pukemisesta ja syömisestä koko pojan elämän ajan!
Hän alkoi miettimäään että nauraahan ne treenikaverikin jos hän on niin kuin että itkee vaatteiden pukemisesta
Sori mulla on tuo lukuhiriö taas voiomissaan kun kirjoittaa näin pitkän tekstin
Pyrin myönteisyyteen
Olen huomannut, että asioiden kääntäminen myönteiseen muotoon, tuottaa parempaa tulosta. Esim. en sano: "Jos et nyt tule iltapesulle, iltasatu jää lukematta" vaan "Kun nyt tulet reippaasti pesulle, ehditään vielä lukea iltasatukin". Sama asia, mutta lapsi kokee saavansa palkinnon ripeästä toiminnasta eikä rangaistusta vitkuttelusta. Toimii ainakin meidän 6-vuotiaan kanssa.
ja on paljon helpompaa ja miellyttävämpää kuin uhkausten keksiminen
seuraava arsenaali: pleikkakolmonen jää saamatta jos et ole ihmisiksi, kaikki kovalevyllä olevat simpsonit poistetaan jos et nyt heti nouse siitä sohvalta ja mene pesemään hampaitasi, karkkipäivä perutaan jos vielä kerran pihistät isosiskon suklaata kaapista, joulu on peruttu jos lyöt vielä kerran pikkusiskoa, mörkö tulee sängyn alta jos vielä kerran riehutte sängyissänne nukkumaanmennesä jne. t. Neljän äiti