Soitan tänään neuvolaan masennuksestani.

enkä kokenut saavani siitä kyllä yhtikäs mitään mutta toivottavasti sä saa parempaa hoitoa

Yleensä lääkäri määrää reseptin masennuslääkkeisiin. Joillekkin tämä on iso kynnys, kuten itsellenikin.



Lääke alkaa yleensä vaikuttaa 1-2 viikon kuluessa.



Hyvä olisi, jos saisit ajan terapeutille tai psykologille, jonne pääsisit keskustelemaan.



Yleensä siellä tehdään testi, missä nähdään masennuksen taso (lievä, keskivaikea, vaikea)





Mutta lääkitys + terapeutti/psykologi on todella hyvä lääke masennukseen.



Ei muuta, kuin otat päivän kerrallaan, niin olo alkaa helpottua.

voi edelleen olla yhdenlaista synnytyksen jälkeistä masennusta. Sitä kun tulee muistaakseni kolmessa eri ryppäässä, kun vauva on 2-3 viikkoa, 2-3 kk ja noin 2 v. vanha. Nuo ovat siis ne masennuspiikit ja kyllä siellä neuvolassa pitäisi olla asiantuntemusta siitä. Luultavasti sulle varataan aika neuvolaan, siellä tehdään jonkinlainen masennustesti ja jutellaan ja sitten terkkari kertoo minne aikaa varataan. Saattaa olla, että ekana on keikka lekurin kautta ja hän katsoo, että onko lääkitykselle tarvetta ja ohjaa psykologille tms.



Sinä olet hyvä äiti juuri sellaisena kuin olet! Ja nyt olet erittäin hyvä äiti, koska huolehdit omasta jaksamisestasi!

asiassa, menin yksityiselle lääkärille (halusin lääkkeet, terapiaa olen jo kokeillut). Mielenterveystoimisto, jos haluat psykologilleP

voi edelleen olla yhdenlaista synnytyksen jälkeistä masennusta. Sitä kun tulee muistaakseni kolmessa eri ryppäässä, kun vauva on 2-3 viikkoa, 2-3 kk ja noin 2 v. vanha. Nuo ovat siis ne masennuspiikit ja kyllä siellä neuvolassa pitäisi olla asiantuntemusta siitä. Luultavasti sulle varataan aika neuvolaan, siellä tehdään jonkinlainen masennustesti ja jutellaan ja sitten terkkari kertoo minne aikaa varataan. Saattaa olla, että ekana on keikka lekurin kautta ja hän katsoo, että onko lääkitykselle tarvetta ja ohjaa psykologille tms.

Sinä olet hyvä äiti juuri sellaisena kuin olet! Ja nyt olet erittäin hyvä äiti, koska huolehdit omasta jaksamisestasi!

Tuli ihan kyyneleet silmiin, uskon itse että tästä selvitään vielä, olen taistelija luonne. Nyt haluan saada vain pikaisesti apua ennenkuin olen aivan voimaton.

ap

Sen takia neuvolaan ajattelin soittaa, koska se tuntuu kaikkein luontevimmalta ja terveydenhoitajani on ihana ihminen. Lääkariin meneminen tuntuuu taas jotenkin liian vaikealta, enkä halua lääkkeitä missään nimessä, haluan vain keskustelu apua.

ja huomenna sossut ovella huostaanottoilmoitus kourassa...

mutta siellä puhuttiin vain lapsen huonosta nukkumisesta eikä siitä ollut hyötyä. Terveydenhoitaja sanoi, että mene perhekerhoon ja kävelylle. Perhekerho vain masensi minua lisää ja milläs menit kävelylle kun lapset olivat aina helmoissa ja mies töissä. Mieheni oli sitä mieltä, että olen vain tahallani hankala ja kävi tämän näkemyksensä selittämässä myös neuvolassa. Voi olla, että se vaikutti.



Toivottavasti sinulla on toisenlaista. Kyllä minusta sinun kannattaa neuvolaan soittaa.

ja huomenna sossut ovella huostaanottoilmoitus kourassa...

ja sinä et ole kyl yhtään perillä asioista ja tuommoiset viestit ei kyl yhtään kannusta hakemaan apua!!!

Tosi harmillista, sillä juuri tämän paikan pitäisi tukea vanhempia erityisen paljon.



Pitää taas miettiä uudestaan mitä teen.



ap

Itse aikoinani soitin neuvolaan josta sanoivat että saan ajan neuvola psykologille. Odottelin aikani mutta mitään ei kuulunut. Mutkan kautta kuulin ettei virkaa oltu täytetty kun edellinen oli lähtenyt pois. Terveyskeskuksen kautta sain lähetteen psykologin/sosiaalityöntekijän luo.



Aika tuli sitten nopeasti ja kävin pari kertaa juttelemassa. Mulla ei todettu masennusta vaan olin vain yliväsynyt. Tein kaiken niinkuin ennen lapsia, siivoukset yms. Jutellessani tajusin ettei tuo kaikki ole tarpeellista. Olen nykyään paljon armollisempi itseäni kohtaan.



Jos jossain on pölyä ei se elämää haittaa. Huomenna on uusi päivä jos ei imurointi tänään innosta. Ruuan teen joka päivä perheelle mutta jos se silloin tällöin on einesruokaa ei maailma siihen kaadu. Toiset päivät ovat vielä tänä päivänäkin raskaampia kuin toiset. Silloin vain lepään.

Neuvoloissa on eroja.

Tosi harmillista, sillä juuri tämän paikan pitäisi tukea vanhempia erityisen paljon.

Pitää taas miettiä uudestaan mitä teen.

ap

ap

Ihan on tyypistä kiinni monesti se miten kokee saavansa apua - ja usein kyllä sekin miten vastapuoli ymmärtää avun tarvitsijaa: sanot itse että pidät neuvolan tyyppiä ihanana = pystytte varmasti keskustelemaan niin että ymmärrätte toisianne = saat apua kun pyydät sitä! Muista kuitenkin pyytää apua tarpeeksi pontevasti vaikka olisikin voimat vähissä niin teet itsellesi palveluksen :)... ja ps. sinähän olet taistelijaluonne, joten jos et saa sitä kautta apua jostain ihmeen syystä niin sitten koitat seuraavaa paikkaa.

Soita ihmeessä. Niiden tehtävä on auttaa. Voit vaikka sanoa, että haluat jutella ensin neuvolapsykologin kanssa. Ehkä se jo auttaa. (Itse suhtaudun hiukan skeptisesti lääkkeisiin). Ja sitten lääkäriin ja apua vaikka lääkkeistä.



Mut ohjattiin neuvolapsykologille kuopuksen odotusaikana, mutta en mennyt, koska tiesin olevani yliuuvuksissa huonosti nukkuvan yksivuotiaan kanssa. Mutta siis apua ainakin Helsingissä oli saatavilla.



Ja sinä olet juuri hyvä äiti! Äidin yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin pitää itsensä kunnossa.



Voimahali sinulle. Asioilla on tapana järjestyä.

että soitin itse suoraan psykologille ja varasin ajan. Sitä numeroa ei missään ollut, joten mä valitsin numeron vähän sinne päin, ja pyysin puhelimeen vastanneelta henkilöltä oikean numeron. Kyllä siellä kysyttiin että kuka mut sinne neuvoi soittamaan, ja mä sanoin että käsitin että mä saan neuvolan puolesta varata tän ajan itse. Kuten saankin; Suomi on vapaa maa eikä tässä olla holhouksen alaisia.;) Koska mun väsymys ja ahdistus ei johtunut äitiydestä, en halunnut mennä neuvolan kautta, ja koska mulla ei ollut masennusta eikä fyysistä vikaa, en halunnut mennä lääkärille. Hyvin hoitui asia noinkin. Halusin siis vain puhua jollekulle ja selvittää ajatuksiani koska meillä oli rankka elämäntilanne. Jotenkin toi virallinen reitti tuntui asioiden liioittelulta. Mä olin tuolloin hyvin surullinen ja peloissani siitä miten meidän elämässä tulisi käymään, ja mun mielestä se nyt oli luonnollinen reaktio siihen tilanteeseen, enkä sen vuoksi ollut varsinaisesti huolissani.