Lapsi jumittuu

mutta n. vuoden ajan on ollut koko ajan joku juttu ylitse muiden.

Yhdessä vaiheessa teki koko ajan palapelejä.

Sitten pelasi muistipelejä.

Seuraavaksi pyöräili. 3 viikon ajan ei tehnyt ulkona muuta kuin pyöräillyt.

Meillä lapsi jotenkin haluaa "harjoitella" sen taidon kunnolla, ja sitten siirtyy seuraavaan.

Tuollaisia raivokohtauksia ei kuitenkaan ole esiintynyt.

Lapsi nyt 3,5-vuotias, eli alkoin n. 2,5-vuotiaana.

Poika on nyt 4,5v Onko ihan normaalia, että tuon ikäinen "jumittuu" leikkeihinsä? Tai oikeastaan pojalla on esiintynyt samantyyppistä jo pidemmän aikaa. Esim. 2,5-vuotiaana teki samaa palapeliä uudestaan ja uudestaan, kävi välillä tyyliin syömässä ja eikun takaisin palapelin kimppuun. Tällä hetkellä saattaa esim. pari viikkoa putkeen leikkiä eläintarhaa. Leluja ei leikkeihinsä juurikaan tarvitse. (Ellei nyt sitten satu jumahtamaan legon rakennukseen tms.) Selittää ummet ja lammet eläintarhan eläimistä, on milloin mikäkin elukka ja rakentaa sille "häkin" sohvalle. Seuraavat kaksi viikkoa saattaa istua sohvalla kalastamassa ja selvittää samalla suut ja silmät täyteen kalansaaliistaan. Valmistaa niistä ehkä näkymätöntä ruokaa välillä ja painuu takaisin kalaan. Nyt viimeinen viikko on ollut pullollaan dinosauruksia. Aina ei välttämättä leiki edes vaan kävelee perässä tai paikallaan ympyrää ja puhuu, kyselee, kummastelee, kertoo kaiken minkä tietää ja tahtoo tietää lisää... Puheenaihetta on liki mahdoton vaihtaa ja kaiken tekemisen katkaisu on hankalaa. Jos leikki jää jotenkin vajaaksi tai kesken, seurauksena on usein hillitön raivari (saattaa potkia, lyödä, purra) tai jos joku menee väärään paikkaan istumaan tai muuten sotkee jutut, niin leikki on tyystin pilalla ja sitä voi huutaa tunnin putkeen... Välillä oon itse ihan kypsä kuuntelemaan samaa jaaritusta päivästä toiseen, tunnista toiseen... Joku parin tunnin esitelmä on vielä aika lyhyt...

Esim. Add, asperger ja dysfasia.

Onko vaikea aloittaa syömistä? Onko väliä millaista ruoka on, ainekset erikseen vai sekaisin?

Onko ruokailun aloittaminen vaikeaa?

Onko yleensä vaikeuksia siirtymätilanteissa, hermostuuko jos rutiineista poiketaan, sääntöjä rikotaan? Joku ei heti tajua?

http://www.autismiliitto.fi/tietopankki/diagnoosi_ja_seulonta/asperger-…



Katso jos löydät muita samoja piirteitä pojastasi.

Useinkaan kaikilla ei ole kaikkia oireita.

Esim. minun pojalla ei ole lainkaan mitään agressiivisia piirteitä, on hyvin kiltti, suorastaan muiden jalkoihin jäävä.

Itse aluksi suutuin kun opettajat rupesivat väittämään että pojallani on ad/hd, vaikka mitään asiasta eivät tienneet. Kävimme neurologisissa tutkimuksissa ja onneksi kävimme, sillä pojalta löytyi aspergerin oireita, mutta kuitenkin niin vähän että diagnoosia emme saaneet.

Silti olen erittäin helpottunut tiedosta, koska mulla oli hermo mennä ton jumittmisen kanssa, ja ruokailut oli yhtä helvettiä.

Nyt kun osaan ja tiedän mikä pojallani on, elämä on normaalia, ja lapsi on onnellisempi kun ei kuvittele että hän on jotenkin paha.

Jos asia sinua vaivaa paljon, niin tutkiskele näitä asperger sivuja, ja muitakin.

Kun asia tiedostetaan, elämä paremmaksi.

Itse olin samanlainen - niin ja olen toki osin vieläkin - semmoisiahan menestyvätkin nörtit tapaa olla ;). Intohimoisesti aiheeseensa uppoutuva kaveri, esim. tutkijapuolella paikat noita pullollaan.



Mutta tuo ylen herkkä ja runsas raivoaminen - kun ajatus äitiä häiritsee ja haluaa labelin tuolle niin kannattaa ammattilaiselta pyytää arviota mahdollisimman pian. Älä sitten ylireagoi.