Lue keskustelun säännöt.
Itkettää isän ikävä
07.11.2010 |
vielä melkein nelikymppisenä iskee suru, kun isä on ollut aina etäinen, vihainen ja vaikea.
En tule koskaan saamaan isän rakkautta ja hyväksyntää. Isä on olemassa, mutta silti on kuin orpo.
Onneksi mulle on suotu mies, joka osaa osoittaa rakkautta. Ilman häntä, en tiedä miten olis käyny. Isät, osoittakaa hellyyttä ja välittämistä pienille tyttärillenne ja isommillekin.
Kommentit (6)
vaivasi pitkään, että äitiä ei ole oikeasti ikinä paljon kiinnostanut mikään, mitä hänelle sanon, ihan kuin olisi aina ollut muissa maailmoissa koko ajan, vaikka ihan normaali työssäkäyvä ihminen on, eikä mikään haihattelija vaan vereen ja henkeen järki- ihminen. Isä taas ei ollut paljon kotona ja silloinkin oli aina kireä tunnelma. Pienestä pitäen hain aina jonkinlaista äiti- hahmoa, ja yliopistollakin lämminhenkisistä opettajista ajattelin, että kunpa tuo olisi ollut minun isäni, vaikka olin jo aikuinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei ollut silloin minua varten, kun olisin häntä tarvinnut, nyt ei itseäni kiinnosta. Olen kamala tytär ja muuta, mutta itse isäni on pelinsä pelannut. Aina vaan yritti päästä mahdollisimman vähällä. En tunne häntä, nuorempana olisin halunnut isän, nyt olen oppinut pärjäämään ilman.
koetko että miehesi rakkaus on parantanu sua? Mä koen että näin on omalla kohdallani, mutta siltikin, mua vituttaa ja ahdistaa lapsuuden muistot tai se ettei ole paljonkaan hyviä muistoja. Oma äitiys kai sen nostaa pintaan nyt. Haluaisin päästä yli tästä.
Mulla on ihana isä, jonka tosin sairaus on nyt jo aikalailla vienyt. Enää on jäljellä muistoja ja rakkaan ihmisen hauras kuori. :-(
Elämäni ensimmäiset 10v oli alkoholin ja väkivallan värittämää, pakkasyöhön pakenemista, isän juoppohulluuskohtauksia ja minun aukinaista takaraivoani kun erehdyin kerrankin menemään väliin kun hakkasi äitiä.
En halua olla missään tekemisissä kys "siittäjän" kanssa eikä hän ole koskaan nähnyt 1-ja 3-luokkalaisia lapsiani.
Oma mieheni on totaalisesti erilainen, ei nauti alkoholia kuin ehkä pari kertaa vuodessa jos silloinkaan ja vähän silloinkin, on hellä ja rakastava ja osoittaa sen sanoin ja teoin, myös lapsillemme.
Äitiäni kaipaan, hänen kuolemastaan tuli pari päivää sitten 5v, äiti oli 47v kuollessaan.
Olisipa "isä" mennyt, ei äiti :´(