Lue keskustelun säännöt.
Miten mun elämässä näin kävi?
07.11.2010 |
Olen yksinäinen 40-vuotias pitkäaikaismasentunut nainen. Opinnot jäi aikoinaan kesken masennuksen takia. Teen yksitoikkoista rutiinityötä, jota häpeän. Mulla ei ole koskaan ollut ystävää, tai siis on puolituttuja työkavereita joiden kanssa voi puhua kahvitunnilla, mutta ei yhtään ystävää vapaa-ajalla. Omaiset on siinä iässä, että heitä kupsahtaa muutaman vuoden välein, enää kaksi jäljellä. En ole koskaan edes seurustellut, joten minulla ei ole lapsia. Eikä mitään valoa näkyvissä tunnelin päässä.
Oon nyt viikonloppuna huolehtinut että jos kuolen kotona, niin kuinka monta viikkoa tai kuukautta ruumiini mätänee ennenkuin se löydetään?
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäsi on kuten minun elämäni...et siis ole yksin maailmassa toivottavasti sekin on joku lohtu sinulle.
ja olen samanikäinen kuin sinä. Sinun pitäisi ensin saada hyvää hoitoa masennukseesi, sitten voisit vaikka jatkaa opintojasi ja löytää kumppaninkin. Kyllä sinulla on vielä aikaa!
En lukenut muita vastauksia, joten voi olla toistoa.
eihän vielä ole myöhästä esmes löytää kumppania!
Sinä voit vielä muuttaa elämääsi.
Hakeudu vapaaehtoistyöntekijäksi vaikkapa spr:lle.
Ystäväksi vanhukselle esimerkiksi, saat siinä itsekin ja tuot iloa muille, joka tuottaa sullekin iloa ja seuraa!
Hanki joku lemmikki, koira voisi olla hyvä? Ja tutustu netin kautta muihin koiraihmisiin/foorumeille tai ala harrastaa koiran kanssa sitä.. äh, sana hukassa.. mitä lie temppuilua, sieltä voisi löytyä ystäviä.
Entäs jos laitat nettiin seuranhakuilmoituksen ja alat käydä treffeillä, kenties löytäisit elämänkumppaninkin?
Ala joka tapauksessa käydä paikoissa, joissa on ihmisiä, esim. uimahallissa, elokuvissa, kirjastossa.. ei tunne oloaan yksinäiseksi, vaikkei seuraa varsinaisesti olisikaan, kun on muitakin lähettyvillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita vaikka miten paljon. Listaa ensin asoita mitkä sue kiinnostaa.
mutta eihän vielä ole myöhästä esmes löytää kumppania!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnon laakket masennukseen. Alkaa maailma nayttaa vahan toiselta kun masennus on hoidettu. Voisit vaikka jatkaa niita kesken jaaneita opintoja.
Sinä voit vielä muuttaa elämääsi.
Hakeudu vapaaehtoistyöntekijäksi vaikkapa spr:lle.
Ystäväksi vanhukselle esimerkiksi, saat siinä itsekin ja tuot iloa muille, joka tuottaa sullekin iloa ja seuraa!
Mä olen ollut yli kymmenen vuotta omaishoitajana, ja niin kylmältä kuin se kuulostaakin niin tuo ei ole vaihtoehto minulle.
Hanki joku lemmikki, koira voisi olla hyvä? Ja tutustu netin kautta muihin koiraihmisiin/foorumeille tai ala harrastaa koiran kanssa sitä.. äh, sana hukassa.. mitä lie temppuilua, sieltä voisi löytyä ystäviä.
En ole oikein mikään eläinihminen.
Entäs jos laitat nettiin seuranhakuilmoituksen ja alat käydä treffeillä, kenties löytäisit elämänkumppaninkin?
Entäs jos löydän sieltä kaikki friikit?
Ala joka tapauksessa käydä paikoissa, joissa on ihmisiä, esim. uimahallissa, elokuvissa, kirjastossa.. ei tunne oloaan yksinäiseksi, vaikkei seuraa varsinaisesti olisikaan, kun on muitakin lähettyvillä.
Tota mä teen nytkin, esim. kirjastossa käyn säännöllisesti, mutta ei siellä tule puhuttua muiden kanssa...
Kiitos viestistäsi ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toteuta haaveitasi! 40-vuotias on vielä nuori, ehdit hyvinkin tehdä kesken jääneet opintosi loppuun ja sen päälle vielä pitkän työuran. Tai kouluttaudu jollekin ihan uudelle uralle.
Voimia sinulle!
25 vuotta, lääkityksillä olen ollut 18 vuotta. Tällä hetkellä syön Seromexiä 60 mg päivässä, että pääsen aamuisin sängystä ylös ja töihin. Muuta en sitten oikein jaksakaan. Tulee helposti nukuttua 10-14 tuntia päivässä. Ja nämä lääkkeet mahdollistavat työssäkäynnin joten ei ne niin pahoja ole...
Kay laakarilla ja vaadi kunnon laakket masennukseen. Alkaa maailma nayttaa vahan toiselta kun masennus on hoidettu. Voisit vaikka jatkaa niita kesken jaaneita opintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ethän sä ny mikää ikäloppu vielä ole!
voi ihan hyvin johtua jostain fyysisestäkin sairaudesta, kuten kilpirauhasen toimintahäiriöstä tai vaikka anemiasta. Onko sinut tutkittu tällaisten osalta? Jos olet ollut vuosikymmeniä masentunut, niin selvästikään hoitosi ei ole riittävää. Oletko käynyt ikinä terapiassa? Ekaksi pitää tietty selvittää fyysisten vaivojen olemassaolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku harrastus. Jos liikunta ei kiinnosta, niin onhan noita kaiken maailman käsityö kursseja.
Sulla on oikeesti vielä aikaa vaikka kuinka, pitää vaan uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel siihen muutokseen :)
Joskus 90-luvun puolivälissä jonotin vuoden keskusteluaikaa yhts:ssä. Sitten kun he reilun vuoden päästä soittivat, että nyt olisi aika, oli opinnot jo keskeytyneet ja opintotuet perinnässä koska en viimeisenä vuotena saanut suorituksia aikaan. Joten en siis enää kuulunutkaan heidän asiakaskuntaan silloin.
ap.
Jokaikinen oli negatiivinen. Jos laakityksellasi juuri ja juuri paaset sangysta ylos on aika vaihtaa laakaria ja laakkeita.
Ei ihmiset helposti lahesty sellaista jolla on naama aina rutussa.
sitten oikein saat ne lääkkeet, jos kukaan lääkäri ei ole sulle terapiaa ehdottanut? Kelan terapiaakin varmaan saisit, kun et ole sitä ikinä vielä hakenut. Mene tosiaan vaikka yksityiselle psykiatrille, ei se kirpaise kuin kerran, ja kysy häneltä, mitä pitäisi tehdä. Sulle on turha ehdottaa mitään oikeaa tekemistä, koska näet kaiken niin negatiivisesti, ettet kuitenkaan niitä alkaisi tehdä. Voi olla, että diagnoosisikin on joku muu kuin pelkkä masennus, mutta jos käyt vaan jollain terveyskeskuslääkärillä silloin tällöin uusimassa reseptin, niin ne ei välttämättä kaikkea tiedä.
kysymykseesi, jos kuolet kotona ja ruumiisi muumioituu eikä ala haista, niin saatat lojua siellä vuositolkulla, onhan näitä lehdissä nähty.
Saadakseen jotain täytyy myös tehdä jotain ja yrittää.
Kouluttaudu uudestaan, kokeile kaikkea.. mutta jos ei innosta niin sitten ei voi mitään..
Minullakin kesti aika kauan, että tajusin, että minun on itse tehtävä jotain ja nähtävä vaivaa saadakseni asioita jotka rikastavat elämääni. Melko harvalle tipahtaa se lottovoitto tai muuta ilmaiseksi.. Itse kärsin maesnnuksesta ja pahoista ahdistuskohtauksista muiden seurassa parin vuoden ajan. Sitten laitoin sille lopun ja aloin todellä nähdä vaivaa tullakseni terveeksi. Ja se toimi.
Tosi hienoa, että varasit ajan! Hassua, mulle tuli hyvä mieli sun puolesta :)
Tuo edellinen antoikin jo hyviä neuvoja lääkärikäyntejä varten. Kannattaa myös kirjottaa paperille omaa tilannetta ja ongelmia, että pääsee alkuun lekurin kanssa. Jos et muuta jaksa, ni kirjota tää ketjun avauksesi.
Tuuthan kertomaan tunnelmasi ens torstaina!