Miten mun elämässä näin kävi?

negatiivinen ja pessimistinen ihminen.



Ja olen kyllä 'vaihtanut' lääkäriä melkein joka vuosi. Siellä on melkein aina uusi lääkäri, kun täytyy uusia resepti. Tai no joka vuosi en ole päässyt lääkäriin asti, vaan hoitaja on hankkinut joltain lääkäriltä allekirjoituksen reseptiin.



Jos ois joku lääke joka saisi mut paranemaan tämän enemmän , niin uskon kyllä että mulle ois sitä kirjoitettu.



ap.

negatiivinen ja pessimistinen ihminen.

Ja olen kyllä 'vaihtanut' lääkäriä melkein joka vuosi. Siellä on melkein aina uusi lääkäri, kun täytyy uusia resepti. Tai no joka vuosi en ole päässyt lääkäriin asti, vaan hoitaja on hankkinut joltain lääkäriltä allekirjoituksen reseptiin.

Jos ois joku lääke joka saisi mut paranemaan tämän enemmän , niin uskon kyllä että mulle ois sitä kirjoitettu.

ap.

tiedän, että on raskasta aloittaa aina uutta lääkettä ja hoitoa, mutta siinä sinun pitää ottaa niskasta itseäsi kiinni!

Suosittelen myöskin jotain nettipalstaa miehen hakuun, kyllähän treffit ainakin ovat jotain tekemistä, jos ei muuta :) Olen itse löytänyt mieheni netin kautta ja emme kumpikaan ole mitenkään epätoivoisia, kunhan huviksemme sielläkin haeskelimme seuraa. Juttu on siinä, että kirjoittele tarpeeksi kauan ennen treffejä ja vaihda kuvia, niin ei tule yllätyksiä.

25 vuotta, lääkityksillä olen ollut 18 vuotta. Tällä hetkellä syön Seromexiä 60 mg päivässä, että pääsen aamuisin sängystä ylös ja töihin. Muuta en sitten oikein jaksakaan. Tulee helposti nukuttua 10-14 tuntia päivässä. Ja nämä lääkkeet mahdollistavat työssäkäynnin joten ei ne niin pahoja ole...

Kay laakarilla ja vaadi kunnon laakket masennukseen. Alkaa maailma nayttaa vahan toiselta kun masennus on hoidettu. Voisit vaikka jatkaa niita kesken jaaneita opintoja.

Mitä alkaisit tehdä tai mitä tekisit, jos saisit tehdä ihan mitä vaan haluaisit? Ei siis olisi mitään rajoitteita, kuten raha, masennus tms.



Itse olen yrittänyt löytää tähän kysymykseen vastausta, kun olen pitkään ollut alakuloinen... :(

Mitä alkaisit tehdä tai mitä tekisit, jos saisit tehdä ihan mitä vaan haluaisit? Ei siis olisi mitään rajoitteita, kuten raha, masennus tms.

Itse olen yrittänyt löytää tähän kysymykseen vastausta, kun olen pitkään ollut alakuloinen... :(

en kai ole koskaan ajatellut että voisin oikeasti tehdä jotain muuta, tai haluta jotain .... mä olen vain ajautunut elämässäni asioihin, esim. omaishoitajaksi.

Aion kyllä nyt miettiä vastauksen kysymykseesi.

Kiitos viestistäsi. ap.

Mitä alkaisit tehdä tai mitä tekisit, jos saisit tehdä ihan mitä vaan haluaisit? Ei siis olisi mitään rajoitteita, kuten raha, masennus tms.

Itse olen yrittänyt löytää tähän kysymykseen vastausta, kun olen pitkään ollut alakuloinen... :(

en kai ole koskaan ajatellut että voisin oikeasti tehdä jotain muuta, tai haluta jotain .... mä olen vain ajautunut elämässäni asioihin, esim. omaishoitajaksi.

Aion kyllä nyt miettiä vastauksen kysymykseesi.

Kiitos viestistäsi. ap.

Itse olen 30 ja valmistuminen näyttää haaveelta tällä hetkelle. Akateemisia opintoja yritän tehdä. Nyt olen monen mutkan kautta tosiaan alkanut pohtia tuota kysymystä ja olen huomannut, että haluaisin ajaa rekkakortin! Olen aina nauttinut ajamisesta ja maiseman vaihtumisesta ja siitä saa aina jotain lohdutusta jos ahdistaa. Kun huomasin, että tästähän voisi saada rahaakin, aloin ajattelemaan, että olisiko se ihan mahdotonta että hankkisin CE-kortin. Aikani pähkäiltyä en oikein keksinyt mitään pätevää syytä enää olla ajamatta korttia ja nyt sitten vuoden alussa aloitan ajo-opinnot. En tiedä teenkö kuintenkaan ikinä niitä hommia työkseni, mutta ainakin kerrankin teen jotain mitä haluan! Muut opinnot voivat odottaa sen puoli vuotta, ei tunnu enää tässä konkurssissa :D

olen nyt sairastanut masennusta ja vähän muutakin 7 vuotta, ja olen itse lukenut kaikkea lääkkeistä ja diagnooseista ja ehdotellut lääkärille toisinaan vaihtoehtoista lääkettä, jota on sitten kokeiltu, ja yksityisellä olen käynyt aina, ei ne lääkärit todellakaan siellä terkkarissa ehdi pohtia, että onkohan juuri tämä lääke juuri tälle potilaalle sopiva, jos kerran vain kerran vuodessa siellä käyt! Varsinkin jos aina vaan mukisematta otat sen reseptin, niin ne ajattelee, että ilmeisesti lääkkeesi tehoaa. Kun se ei selvästikään tee niin.



Voi tosin olla, että hyötyisit paljon enemmän terapiasta, joten sun on ihan itse alettava sitä nyt järjestää. Myös olisi hyvä ottaa esim. se kilpirauhaskoe, moni masentunut onkin kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Se, ettet ole ikinä oikein pohtinut itseäsi ja mitä haluat tehdä, niin kuulostaa minusta siltä, että hyötyisit paljon terapiasta. Mäkin olen oma- aloitteisesti kokeillut esim. silmänliiketerapiaa (ei silloin tehonnut) tavallisen terapian lisäksi, ei todellakaan tule kukaan kaikkia vaihtoehtoja sulle kotiin kertomaan, ellet ole vielä todella hyvään lääkäriin törmännyt.

Miten meni psykiatrilla?

Millaisia ajatuksia herätti?

Minulla on sinulle yksi neuvo: ajattele, että tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä :) Sinä voit vielä tehdä tässä elämässä vaikka mitä, älä hautaa itseäsi "ennen aikojaan". Olen itsekin pitkäaikaisesti masentunut, nyt vähän päälle 30, uudet opinnot aloittanut. Terapiassakin olen käynyt.



Sinä voit aloittaa terapian, oppia tuntemaan itseäsi paremmin ja tunnistamaan tunteitasi. Mitä olet opiskellut aikanaan? Onko sinulla mitään kiinnostusta palata opintojesi pariin, tai vaikka lähteä tavoittelemaan kokonaan uusia asioita? Sen sijaan että ajattelisit että "kaikki on jo minulle liian myöhäistä" ajattele, että "kaikki on mahdollista". Mietipä vähän. Sinulla ei ole lapsia tai miestä jarruna. VOit vaikka lähteä ulkomaille asumaan, suorittaa opintoja, TEHDÄ VAIKKA MITÄ. Voit yhä saada uusia ystäviä, tutustua kivaan mieheen, nähdä maailmaa.



Olet ottanut ensimmäisen askeleen muutoksen tiellä, jatka rohkeasti eteenpäin. Sinulla on kaikki ratkaisun avaimet käsissäsi. Minuakin kiinnostaa mitä psykiatri sinulle sanoi? Miltä tilanteesi näyttää?



*Lähetän halauksen*

Hyviä ihmisiä löytyy tueksi ja te masentuneet olette yleensä itse niitä, jotka ette suostu mukaan tämän maailman hulluuksiin ja olette niistä ehkä kärsineet, kuten minäkin.



Voi kun olis kiva löytää joku ystävä, jolla ei ole yhtään ystävää, koska minullakaan ei ole.En silti ole silleen masentunut, että kaikki olisi hyvin, mutta mikään ei tunnu miltään, vaan olen joutunut kokemaan kovia elämässäni valittuani väärän miehen:(

et ole ikinä ajatellut, että voisit haluta jotain, niin kuulostaa, että olet jotenkin lapsuudesta lähtien ollut tosi alistettu tai muuten vaan et tunnista minkäänlaisia tunteita tai osaa ajatella itseäsi ollenkaan, ja siihen auttaa terapia. Järjestä itsesi terapiaan.

Yksi asia jota en ymmärrä on, että miten olette oikeasti päässeet terapiaan vai käyttekö yksityisellä? Mä en pärjää edes sen terveyskeskuksen ajanvaraushenkilön kanssa. Yritin syys-lokakuun vaihteessa saada aikaa lääkärille ja vastaus oli ettei aikoja ole tälle vuodelle saatavilla ja voin yritää tammikuussa varata aikaa uudestaan. Kun kehtaa kysyä miksei aikaa saa niin hoitaja alkaa huutaa ettei hän voi ajoiksi muuttua jos lääkärit eivät 'vapauta' aikoja kalenterista ja meidän alueelta puuttuu taas lääkäri. Joitakin vuosia sitten koitin päivystystä, kun en saanut muuten reseptiä uusittua ja sieltäkin saa haukut että on väärässä paikassa.

ap.

sen sun "mitä tekisit"-jutun?



Ois vaan hauska kuulla, että tuleeko sieltä jotain yhtä järjetöntä... :D



T. tuleva rekkalesbo



Ps. on hirveän vaikeaa ollut opetella ajattelemaan, että mulla ON oikeus tehdä semmoisia asioita elämässä joita haluan! Ettei ole pakko tehdä niitä asioita, joita muut pitää oikeina ja järkevinä!

kannattaa käydä siellä yksityisellä psykiatrilla, saat varmaan säästymään satasen sitä tarkoitusta varten.

Tulen kertomaan, en vaan osaa yhtään arvioida kuinka kauan sen selvittämiseen menee aikaa. Sen verran olen nyt tajunnut ettei minulla ole aavistustakaan mitä haluan tehdä loppuelämälläni.



Huomen aamulla alan kumminkin ensimmäisenä selvittämään mahdollisuutta saada lääkärinaika, vaikkei meidän terveyskeskuksessa olisi lääkäriä niin ehkä niitä löytyy 'naapurialueelta'.



Ja onnea koulutukseen ja mahdollisille tuleville rekkamatkoille, jos vaikka joskus ajat pitkin Eurooppaa tai syvälle Venäjällekin.



ap.

Joku jo ehdottikin, että menisit alkajaisiksi vaikka yhdelle käynnille yksityiselle lääkäriasemalle psykiatrille/ psykologille. Hän osaa arvioida tilannettasi ja miettiä kanssasi mitä kannattaisi jatkossa tehdä. Sen lisäksi, että oppisit terapiassa tuntemaan itsesi paremmin (mitä haluat elämältä ym), oppisit myös näkemään maailman erilailla, positiivisemmin. Elämäkin alkaisi rullaamaan ihan eri suuntaan. Eli todellakin tarvitset nyt jonkun ammattilaisen sinua auttamaan. Itselläni on ikävä kyllä vastaavia kokemuksia terveyskeskuksen kanssa. Ei sieltä saa aikaa edes tavalliselle lääkärille. Jos rahat eivät riitä kuin esim tuohon yhteen kertaan yksityisellä, ehkä he osaavat neuvoa miten pääsisit kunnalliselle puoleelle jonoon. Samaan aikaan voisit yrittää säästää yksityiselle ja katsot kumpaan on mahdollisuus mennä ensin. Odotellessa voi vaika yrittää itseterapiaa, esim kirja: Mielekkäästi irti masennuksesta - tietoisen läsnäolon menetelmä. Älä tuhlaa enempää elämääsi vaan tee jotain (=terapia!), niin voit vielä joskus elää onnellista elämää.

Odotellessa voi vaika yrittää itseterapiaa, esim kirja: Mielekkäästi irti masennuksesta - tietoisen läsnäolon menetelmä. Älä tuhlaa enempää elämääsi vaan tee jotain (=terapia!), niin voit vielä joskus elää onnellista elämää.

Ei siihen auta lääkkeet. Ei siihen auta terapiat. On yhteiskunnassa ajauduttu siihen, että tällaisia elämänkohtaloita on ympärillämme kaikkialla.



Olisin voinut kirjoittaa tällaisen artikkelin 20 vuotta sitten. Elämä vain meni eteenpäin. Ja nyt olen vanha eikä minulla ole ollut elämää. Kuitenkaan en haluaisi elää uudestaan tätä sillä en osaisi elää sitä sen paremmin.

Tämä on provo. Tämänkaltaista on monen elämä. Ei siihen auta lääkkeet. Ei siihen auta terapiat. On yhteiskunnassa ajauduttu siihen, että tällaisia elämänkohtaloita on ympärillämme kaikkialla.

Olisin voinut kirjoittaa tällaisen artikkelin 20 vuotta sitten. Elämä vain meni eteenpäin. Ja nyt olen vanha eikä minulla ole ollut elämää. Kuitenkaan en haluaisi elää uudestaan tätä sillä en osaisi elää sitä sen paremmin.

Ei siihen auta lääkkeet. Ei siihen auta terapiat. On yhteiskunnassa ajauduttu siihen, että tällaisia elämänkohtaloita on ympärillämme kaikkialla.

Olisin voinut kirjoittaa tällaisen artikkelin 20 vuotta sitten. Elämä vain meni eteenpäin. Ja nyt olen vanha eikä minulla ole ollut elämää. Kuitenkaan en haluaisi elää uudestaan tätä sillä en osaisi elää sitä sen paremmin.

tilanteet johtuu melko varmasti puhtaasti itsetuntemuksen puutteesta, mihin on johtanut moni asia, esim. sellaiset vanhemmat, jotka eivät osoita eivätkä puhu tunteista, joten lapsikaan ei opi tuntemaan itseään. Siis jos vaan kokee ajautuvansa asiasta toiseen. Eri juttu, jos on selkeä syy kaikelle, esim. en ole seurustellut, koska pelkään miehiä, tai pysyn kurjassa työssäni, koska en ole saanut uutta, mutta ap:n tapauksessa hän ei tiedä yhtään, miksi asiat ovat niin kuin ovat.