lasten materialismista

lapsi suhtautuu rahaan niin kuin se hänelle perheessä opetetaan. Pahimmat materialistit ja "ihanan kallista" lapset tulevat ylemmän keskiluokan perheistä, joissa vanhemmilla on suuret tulot ja paljon lainaa. Näissä perheissa rahan merkitys on korostetusti esillä, halutaan elää laadukkaasti, tulostason tulee olla korkea, uralla pitää edetä jne. Usein näissä perheissä myös vanhemmilla on kaikkein vähiten aikaa olla lastensa kanssa, ja sivistää näitä yhtään syvällisemmin rahan merkityksestä ja käytöstä. Luonnollisimmin ja kiihkottomammin rahaan suhtautuvat yläluokan lapset, joiden perheissä rahaa vain on niin paljon ettei siitä tarvitse juuri puhua (ja yllättäen näissä perheissä kulutustottumuksetkin ovat vaatimattomammat kuin ylemmässä keskiluokassa, jopa askeettiset) sekä tavallisten duunareiden lapset, jotka ovat saaneet riittävästi rakkautta ja aikaa ymmärtääkseen ettei raha ole elämän ykkösasia ja sen turha korostaminen on kapeakatseista ja moukkamaista. kotoa se oppi tulee tässäkin asiassa. "kulta tiedän että sua harmittaa että äiti on nyt viikon kiinassa työmatkalla, mutta järkätään jooko sitten tosi kivat hohtokeilailusynttärit kun äiti tulee takaisin"

Ei se noin mene. Lapsen voi opettaa pinnalliseski ihan pienilläkin tuloilla ja joka tapauksessa se nakki napsahtaa miltei jokaiseen perheeseen jossa on teini-ikäinen tytär :)

tätä ja aitoa tietysti. Taannoin poika tuli koulusta ja kysyi olemmeko me rikkaita. Kysyin tietysti miksi lapsi moista kyselee, niin kuulemma kaverit olivat ihmetelleet mietn matkustelemme niin paljon. No, annas ollakaan kun muutaman päivän päästä kyseltiin, että ollaanko me sitten köyhiä, kun en suostunut ostamaan kallista suoralipistä ja kaikilla on kuulemma sellainen ja tietysti aito. Koulussa oli haukuttu tavallista lippistä ja ihmetelty miksi ei ostetan aitoa toisenlaista...

Meillä on paljon varallisuutta, mutta myös paljon aikaa lapsille. Mies hakee joka päivä lapset klo 16 hoidosta, viikonloppuisin ei tehdä töitä. Minä olen kotona klo 17.



Lapsille opetetaan, että raha ei kasva puussa, ja he joutuvat itse sitä "ansaitsemaan" pikkuaskareilla. Joskus puen lapsia merkkivaatteisiin, mutta he eivät sitä tiedä. Todellakaan! Pääasiassa käyettään ihan perusvaatteita.

Me kuulumme ylempään keskiluokkaan ja olemme perheenä hyvätuloisia, myös on paljon lainaa (talosta). Meille tuo raha on kuitenkin tullut _mielekkään_ työn kautta, etenkin mieheni kohdalla. Hän ei tietoisesti luo uraa tai edes tavoittele hyvää palkkaa, se vain on tullut siinä sivussa. Molemmat olemme tehneet työn suhteen valintoja perheen hyväksi, lapset mm. hoidettiin kotona 2-3-vuotiaisi ja tavarasta on tingitty. Opetamme lapsia vastuullisiksi kuluttajiksi.

Hienommat "hilavitkuttimet" on usein duunariperheiden kodeissa, heille ne tuntuvat olevan joskus suunnattoman tärkeitä.

lasten materialismista lapsi suhtautuu rahaan niin kuin se hänelle perheessä opetetaan. Pahimmat materialistit ja "ihanan kallista" lapset tulevat ylemmän keskiluokan perheistä, joissa vanhemmilla on suuret tulot ja paljon lainaa.

Näissä perheissa rahan merkitys on korostetusti esillä, halutaan elää laadukkaasti, tulostason tulee olla korkea, uralla pitää edetä jne.

Usein näissä perheissä myös vanhemmilla on kaikkein vähiten aikaa olla lastensa kanssa, ja sivistää näitä yhtään syvällisemmin rahan merkityksestä ja käytöstä.

Luonnollisimmin ja kiihkottomammin rahaan suhtautuvat yläluokan lapset, joiden perheissä rahaa vain on niin paljon ettei siitä tarvitse juuri puhua (ja yllättäen näissä perheissä kulutustottumuksetkin ovat vaatimattomammat kuin ylemmässä keskiluokassa, jopa askeettiset) sekä tavallisten duunareiden lapset, jotka ovat saaneet riittävästi rakkautta ja aikaa ymmärtääkseen ettei raha ole elämän ykkösasia ja sen turha korostaminen on kapeakatseista ja moukkamaista.

kotoa se oppi tulee tässäkin asiassa.

"kulta tiedän että sua harmittaa että äiti on nyt viikon kiinassa työmatkalla, mutta järkätään jooko sitten tosi kivat hohtokeilailusynttärit kun äiti tulee takaisin"

yleistykseeni. Kuulutte yläluokkaan. Paljon rahaa SEKÄ aikaa, joka keskiluokan raatajilta puuttuu.

t ap

Meillä on paljon varallisuutta, mutta myös paljon aikaa lapsille. Mies hakee joka päivä lapset klo 16 hoidosta, viikonloppuisin ei tehdä töitä. Minä olen kotona klo 17. Lapsille opetetaan, että raha ei kasva puussa, ja he joutuvat itse sitä "ansaitsemaan" pikkuaskareilla. Joskus puen lapsia merkkivaatteisiin, mutta he eivät sitä tiedä. Todellakaan! Pääasiassa käyettään ihan perusvaatteita.

Ei ainakaan minun tuttavapiirissäni. Äijät ovat aina jossain raksakeikkahommissa tms. ja naiset haalivat työvuoroja miten vain saavat, kun on pakko.

no tehän sovitte sitten juuri tähän ]yleistykseeni. Kuulutte yläluokkaan. Paljon rahaa SEKÄ aikaa, joka keskiluokan raatajilta puuttuu.

t ap

Meillä on paljon varallisuutta, mutta myös paljon aikaa lapsille. Mies hakee joka päivä lapset klo 16 hoidosta, viikonloppuisin ei tehdä töitä. Minä olen kotona klo 17. Lapsille opetetaan, että raha ei kasva puussa, ja he joutuvat itse sitä "ansaitsemaan" pikkuaskareilla. Joskus puen lapsia merkkivaatteisiin, mutta he eivät sitä tiedä. Todellakaan! Pääasiassa käyettään ihan perusvaatteita.

minun tuttavapiirini on sitten erilainen. "Duunareilla" on yleensä työajat, tietysti raksahommissa urakkaa tehdään ja vähän suhdanteesta riippuen työajat. "Duunareille" kuuluu myös kesälomat, sairaslomat jopa historialliset pekkaset jne. joita ylemmässä keskiluokassa räpeltävätä yrittäjät, ylemmät toimihenkilöt, asiantuntijat eivät monesti voi pitää / käyttää. Otetaan ylityöt rahana jne. koska vapaata ei voi pitää, sairaslomalle ei voi jäädä ja sitä rataa.

Lisäksi näihin mainitsemiini työtehtäviin kuuluu työmatkat, jotka vievät parhaimmassa tapauksessa 160 - 190 päivää vuodessa!! Näinä päivinä ei siis jälkikasvua tavata lainkaan.

tästä vinkkelistä näen asian ajankäytön suhteen

ap

Ei ainakaan minun tuttavapiirissäni. Äijät ovat aina jossain raksakeikkahommissa tms. ja naiset haalivat työvuoroja miten vain saavat, kun on pakko.