Lue keskustelun säännöt.
Surettaa raskaanaolevien "Millon tää oikein syntyy?!" -puheet...
06.09.2010 |
Hankala muotoilla otsikkoa tälle aiheelle, mutta "ongelmani" on se, että olemme yrittäneet kolmatta lasta n. vuoden, ja sinä aikana tuloksena on ollut yksi tuulimunaraskaus. Tämän vuoden aikana on ollut useampikin tilanne, kun raskaana oleva tuttava/kaveri/ystävä tuskailee raskautensa kestoa ja voivottelee, että "syntyispä jo, en jaksais olla enää raskaana".
Minua nuo kommentit kouraisevat joka kerta syvältä. Olisin NIIN mielelläni raskaana vaikka kuukauden yliaikaa, jos vain saisin olla raskaana ja vieläpä niin että tuloksena olisi vauva! Kaikkein eniten nyppii, kun joku aloittaa tuon voivottelun jo monta viikkoa ennen laskettua aikaa. Erityisen rankasti otin nuo puheet silloin, kun olin juuri ollut tuulimunan takia keskeytyksessä ja kaverini (joka ei tiennyt omasta tilanteestani) tuskaili päivittäin omaa loppuraskauttaan, reilusti ennen laskettua aikaa vieläpä...
Olen toki tietoinen, että meillä on asiat kuitenkin todella hyvin, kun lapsia on jo kaksi, mutta silti nuo puheet satuttavat. Ja tiedänpähän nyt, että jos joskus vielä saan olla raskaana, en aio ainakaan suureen ääneen huudella sitä, miten haluaisin, että vauva jo syntyisi, kun en JAKSA enää olla raskaana. Itsekin olen kyllä tainnut syyllistyä tuohon samaan voivotteluun kahden ensimmäisen raskauteni kohdalla, ja todella toivon nyt jälkeenpäin, etten itse ole puheillani silloin ketään loukannut.
Kommentit (20)
itsekin lapsettomuusaikana vannoin etten koskaan valita raskaana. Mutta kyllä se oli minulle raskasta se raskaus, niinpä kyllä valitin. Sain raskausdiabeteksen, supistuksia oli päivittäin rv16 lähtien ja jouduin vuodelepoonkin rv 31. Joka paikkaa kolotti, raskausarpia tuli hirveästi ja se sattui paljon, käveleminen oli tuskaista ja kumartuminen liki mahdotonta. Valitin.
Olin silti onnellinen saadessani olla raskaana ja saadessani sen lapsen. Valitin silti myös siksi, että minua pelotti etten saakaan lasta elävänä ja se ehtii kuolla kohtuun. Toivoin jo siksi lapsen syntymän tulevan pian (en siis ennenaikaisesti vaan ajan kuluvan nopeaan).
Tämä toinen raskauteni on ollut helpompi vaikka rd vaivaakin taas. Supistuksia on vähemmän eikä ainakaan vielä rv 28 suurempia särkyjä.
Ymmärrän sen miten sanat satuttaa, mutta ymmärrän myös raskauden tuottamaa tuskaista oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulta kuoli pieni lapsi (joo ei siitä enempää, en halua puhua) ja joka ikinen kerta kun luen täällä kun joku sanoo, että ei jaksa lastaan, haluaisi antaa pois (joo joku todella on sanonut noin) niin tulee paha mieli. Koittakaa ajatella jos ne lapset todella otettaisiin teiltä pois..
Minulla esimerkiksi ei ole ainuttakaan lasta ja ainoa raskautenikin on päättynyt myöhäiseen keskenmenoon raskausviikolla 20.
En silti valita täällä tai missään muuallakaan, vaikka joskus tekisikin mieli katkeroitua. Aina löytyy joku, jolla menee vielä huonommin.
Yritä olla onnellinen siitä mitä sinulla on. Monilla muillakin on takana ikäviä asioita, niistä ei vaan aina puhuta ääneen..
Sillä raskauden viime metrejä surkuttelevalla voi sitten olla painolastinaan liian nuorena syöpään kuollut äiti tai kohtuun kuollut esikoinen. Silti sitä oloaan voi ja saakin voivotella, jos siltä tuntuu. Aniharva raskaana oleva ihan vittuillakseen voivottelee oloaan. Jos tekee pahaa kuulla, niin kannattaa vältellä sellaista henkilöä, jolla on tuo elämäntilanne menossa tai yrittää sanoa nätisti asiasta. Aina ei osaa lukea kaverin ajatuksia.
Itsekin voivottelin raskauttani ja laskin päiviä, koska olo oli niin kamala. Sairaslomalla olin raskausviikosta 14 lähtien ja loppuajan vuodepotilaana, pyörätuolikunnossa kamalien kipujen kanssa. Tuosta syystä tämä lapsi taitaa jäädä viimeiseksi, kun en oikeasti meinaa selvitä raskausajasta. Kamala ajatus, sillä haluaisin ison perheen. Silti voivottelin oloani, koska oloni oli yksinkertaisesti paska.
ja silti olen välillä tuskastuneena ajatellut, kuinka paljon helpommalla olisin päässyt kun en olisi "tehnyt" yhtään lasta tai jättänyt lapsilukua yhteen. Vaikka juuri minun pitäisi ilmeisesti koko ajan vain kestää ja kestää ja olla ikikiitollinen lapsistani. Lapsettomuusaika ja ne itkut on autuaasti unohdettu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta osa näistä valittajista on ollut sellaisia, joilla ei ole ollut raskaudessaan kerrassaan mitään ongelmia tai vaivoja, vaan ovat vain olleet malttamattomia... Toki itsekin olin malttamaton kahdessa ensimmäisessä raskaudessani silloin lopussa, eli ihan samaan olen myös itse "syyllistynyt". Nyt harmittaakin se, että joku on voinut pahoittaa mielensä minun puheistani.
Ei meidän tilanteemme tietenkään tarkoita sitä, etteivät muut saisi voivotella omaa tilannettaan, mutta erityisesti tuon tuulimunan aikaan ja sen jälkeen olen ollut todella herkkä näille puheille. Typerää ehkä pahoittaa mielensä tällaisesta, mutta kun tuntuu, että uusia odotusuutisia tulee joka tuutista eikä oma tilanne etene mihinkään, en vain aina jaksaisi hymyillen kuunnella miten kolmen viikon päässä oleva laskettu aika on niiiiin kauhean kaukana...
Mutta ymmärrän siis teidän eri mieltä olevien näkemyksen oikein hyvin. Piti vain päästä jonnekin purkautumaan, kun ei näistä asioista viitsi oikein suoraan raskaanaolevillekaan avautua. ;)
minulta kuoli pieni lapsi (joo ei siitä enempää, en halua puhua) ja joka ikinen kerta kun luen täällä kun joku sanoo, että ei jaksa lastaan, haluaisi antaa pois (joo joku todella on sanonut noin) niin tulee paha mieli. Koittakaa ajatella jos ne lapset todella otettaisiin teiltä pois..
Mutta kyllä varmasti kaikilla vanhemmilla joskus hermot menee totaalisesti ja silloin tulee ehkä sanottua asioita mitä ei oikeasti kuitenkaan todellakaan tarkoita. Oikeastaanhan kukaan ei saisi valittaa koskaan mistään koska aina on joku jolla menee vielä huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti tämän yrityksen aikana olen ajatellut, että vaikka emme sitä kolmatta lasta saisikaan, niin silti olemme saaneet JO kaksi, jotka tietysti meidän mielestä ovat maailman täydellisimmät.
Olen kuitenkin aina toivonut isoa perhettä, ja luopuminen tuosta unelmasta tuntuu vielä tässä vaiheessa todella rankalta, vaikka siihenkin vaihtoehtoon olen pikku hiljaa yrittänyt asennoitua. Katkeroitumista yritän välttää, mutta aina en siinä valitettavasti onnistu... :(
Yritä olla onnellinen siitä mitä sinulla on. Monilla muillakin on takana ikäviä asioita, niistä ei vaan aina puhuta ääneen..
niin eih kukaan voi tietää! tuskin voivottelisivat mitään jos tietäisivät mitä sulle on käynyt.
loukkaannut ihan turhasta. marttyyri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun toinen odottaa onnellisesti, minä menisin kertomaan, miten kurjasti itselläni menee jne. ja samalla lyttäisin toisen ilon omasta raskaudestaan. Mieluummin avaudun anonyymisti täällä ja otan vaikka vähän paskaakin niskaani siinä sivussa. Ja kuulen olevani marttyyri ja toisten elämän pilaaja. ;)
niin eih kukaan voi tietää! tuskin voivottelisivat mitään jos tietäisivät mitä sulle on käynyt.
loukkaannut ihan turhasta. marttyyri.
että aina pitäisi muistaa olla onnellinen siitä mitä on saanut. Aina on joku jolla on asiat kurjemmin. Mutta sellaista se vain on elämässä, että ne pienet arkiset vastoinkäymiset tuntuvat tavattoman suurilta. Keskenmeno tuntuu pieneltä kohtukuoleman kokeneelta, kohtukuolema tuntuu pieneltä syöpään lapsensa menettäneestä, yhden lapsen menettäminen tuntuu pieneltä jos koko perhe on kuollut auto-onnettomuudessa, perheen menettäminen tuntuu pieneltä jos koko maa on sodassa ja kaikki epävarmaa.
Harmistua saa, myös ap, mutta niin saa ne raskaana olevatkin. Vaikka ne viimeiset kolme viikkoa ovat oikeasti lyhyt aika tuntuvat ne raskaana olessa kuluvan aivan älyttömän hitaasti. Pelottaa pysyykö vauva elossa, olo on kurja ja tuskainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun toinen odottaa onnellisesti, minä menisin kertomaan, miten kurjasti itselläni menee jne. ja samalla lyttäisin toisen ilon omasta raskaudestaan. Mieluummin avaudun anonyymisti täällä ja otan vaikka vähän paskaakin niskaani siinä sivussa. Ja kuulen olevani marttyyri ja toisten elämän pilaaja. ;)
niin eih kukaan voi tietää! tuskin voivottelisivat mitään jos tietäisivät mitä sulle on käynyt. loukkaannut ihan turhasta. marttyyri.
Aina löytyy joku, jolla menee vielä huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaataa tällaisia murheita niiden raskaanaolevien tuttujeni tai ystävieni niskaan. Ja tällä palstalla nyt on enemmän sääntö kuin poikkeus se, että valitat mistä tahansa asiasta, niin olet aina jonkun mielestä marttyyri.
Oikeastaan minun mielestäni ne raskausvalittajatkin ovat eräänlaisia marttyyreja. ;)
ap
Ps. Sori, ei se ollutkaan toisten elämän pilaaja, joksi joku minut määritteli, vaan en vain saanut siirtää omaa tuskaani ja suruani muiden elämiseen ja valittamiseen tms.
Eivätkä kaikki samassa tilanteessa olevat varmasti loukkaannu samalla tavalla. Minulle tämä nyt vain sattuu olemaan tällä hetkellä aika herkkä aihe ja jostain syystä koen sen näin voimakkaasti. Onneksi kaikki eivät ole yhtä marttyyreja... ;)
ap
tuollaisesta on loukkaantua.
kaataa tällaisia murheita niiden raskaanaolevien tuttujeni tai ystävieni niskaan. Ja tällä palstalla nyt on enemmän sääntö kuin poikkeus se, että valitat mistä tahansa asiasta, niin olet aina jonkun mielestä marttyyri. Oikeastaan minun mielestäni ne raskausvalittajatkin ovat eräänlaisia marttyyreja. ;) ap Ps. Sori, ei se ollutkaan toisten elämän pilaaja, joksi joku minut määritteli, vaan en vain saanut siirtää omaa tuskaani ja suruani muiden elämiseen ja valittamiseen tms.
Toki voit surra niitä voivottelijoita, jotka osa ihan aiheestakin jo voivottelee, mutta ihan turhaahan se on. Mutta valitaamisesta voi tulla myös hyvä mieli, kuten sullakin jo alkaa? Hymiöistä päätellen.
Vaikka tällä palstalla tietääkin saavansa aina myös kritiikkiä, niin silti. Ja kritiikkikään ei aina ole pahasta, ehkä itsekin sen avulla opin suhtautumaan tilanteeseen toisin.
Tällä hetkellä vain taas kiristää tämä tilanne ihan erityisesti, kun menkat alkoivat (taas kerran) ja ties kuinka mones yrityskierto pyörähtää käyntiin. Ja taas on useammalla tutulla la muutaman viikon päässä, eli luvassa lienee taas voivotteluja. Mutta ehkä tämä tästä. Joko meille tulee se vauva, tai sitten opin ajan myötä hyväksymään sen tosiasian, että tämä perhe on nyt tässä. Sitten eivät ehkä raskausvalittajatkaan enää vaivaa, kun itse ei toivo olevansa samassa tilassa.
Kiitos sinulle, 22! :)
ap
kaataa tällaisia murheita niiden raskaanaolevien tuttujeni tai ystävieni niskaan. Ja tällä palstalla nyt on enemmän sääntö kuin poikkeus se, että valitat mistä tahansa asiasta, niin olet aina jonkun mielestä marttyyri. Oikeastaan minun mielestäni ne raskausvalittajatkin ovat eräänlaisia marttyyreja. ;) ap Ps. Sori, ei se ollutkaan toisten elämän pilaaja, joksi joku minut määritteli, vaan en vain saanut siirtää omaa tuskaani ja suruani muiden elämiseen ja valittamiseen tms.
Toki voit surra niitä voivottelijoita, jotka osa ihan aiheestakin jo voivottelee, mutta ihan turhaahan se on. Mutta valitaamisesta voi tulla myös hyvä mieli, kuten sullakin jo alkaa? Hymiöistä päätellen.
Se lapsihan siinä ensisijaisesti halutaan - ei sitä raskaudentilaa. Onpa aika herkkänahkaista loukkaantua tuollaisesta.
Kohta ei voi puhua enää mitään kun aina joku loukkaantuu jostain.
noin tarkoittaa varmaan myös sitä että haluaisi että vauva jo syntyisi jotta saisi nähdä ja vihdoinkin tutustua pikkuiseen. Ja muutenkin se nyt vain tulee monesti sanottua tuollaista jos on paljon raskauden tuomia vaivoja. Tavallaan ymmärrän pointtisi, mutta toisaaalta se että vaikka te olette yrittäneet lasta pitkään ilman tulosta ei tarkoita etteikö muilla olisi oikeutta "valittaa" omasta tilanteestaan.