Lue keskustelun säännöt.
Millä taaperon saa lopettamaan kirkumisen?
06.09.2010 |
Lapsi (16kk) on temperamenttinen ja kovaääninen innostuessaan ja suuttuessaan. Viimeisin villitys on erittäin kimeällä äänellä kirkuminen, kun ollaan kaupassa, ruokapöydässä tai muussa paikassa, johon sellainen ääni ei todellakaan kuulu.
Kiellän. Koetan kiinnittää huomiota muualle. Etsin kassista "erityislelun" (hiusharjan tms). Kerron että äiti on todella vihainen tuollaisesta käytöksesta. Hauskuutan. Pyydän näyttämään varvasta. Mikään ei auta! (no ok, keksi auttaa, mutta enhän voi siihen ruveta)
Mitä neuvoisitte?
Kommentit (15)
Taaperosi on keksinyt uuden jutun. Jee, sitä on kiva tehdä. Meilläkin kuopus kiljui tuon ikäisenä, mutta se menee ohi, kun keksii jotain muuta uutta (meillä nyt kynsien syöminen, huoh). Rasittavaahan toi on, mutta jos ei mene ohi huomion kiinnittämisellä muualle niin anna olla.
Mua nauratti kerran kaupassa, kun meidän neiti kiljui omissa kärryissään niin hyllyjen välistä kuului toisen samanikäisen vastaus - kiljuen. Siinä sitten kiljuivat vuorotellen toisilleen. ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätä huomiotta. Ei huomiota tai herkkuja uusista leluista puhumattakaan.
Mua nauratti kerran kaupassa, kun meidän neiti kiljui omissa kärryissään niin hyllyjen välistä kuului toisen samanikäisen vastaus - kiljuen. Siinä sitten kiljuivat vuorotellen toisilleen. ;D
joka on 1,6v. Ja tämä keksi on ainoa joka auttaa.. Toinen "rasittava" tapa kaupassa on nousta seisomaan kärryissä! Huoh ei millään saa istumaan rauhassa. Onneksi kaupoissa on nykyään näitä "autokärryjä" joissa lapsi saa istua sielä autossa.. Sielä viihtyy *koputan puuta* TOISTAISEKSI. Minä olen jättänyt lapseni huomioimatta kun kirkuu, en anna hänen tällä kirkumisella saada huomiota. Kun hän sen lopettaa kehun miten kiltti hän on kun osaa olla hiljaa.
Kuullostan kamalalta äidiltä kun kehun lastani kun hän on hiljaa, mutta muu ei auta! :D
me pysyttiin kotona. Sopi mulle ja jos tän kiljukaulan kanssa piti julkisille paikoille lähteä, niin xylitolpurkkaa kourallinen mukaan aina. Se on hänen herkku, josta en huonoa omaatuntoa ottanut. Sillä tukin suun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä taitaisi tämä lapsi tietää mitä sillä tehdään. Sinänsä saattaisi toimia, kun voisi ihmetellä, mikä kapistus se on.. Ei kai nyt tämänikäiset enää tuttia...
Joo, olen koettanut, etten huomioi, koska silloinhan voisi pikkuhiljaa tajuta, ettei tuolla keinoin saakaan haluamaansa huomiota. Joskus, esim. ravintolassa, se vain on aika vaikeaa.
ap
Sanot että äiti on todella vihainen tuollaisesta käytöksestä ja samalla kuitenkin palkitset häntä siitä hauskuttamalla ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole oikein vedenpitävää konstia keksinyt. Meillä on ongelmana se, että nyt isompana 2,5 vuotiaana keksinyt aloittaa kiljumisen ja kirkumisen uudestaan. Osaa jo ajatella milloin on mahdollisimman epäsopiva hetki ja aloittaa mekkalan. Varmaan odottaa, että hiljennän jollain keksillä tai muulla mitä haluaa. En kyllä saa kaveria hiljaiseksi useinkaan millään uhkailulla;)
Toinenkin meillä kirkuu, mutta satunnaisesti onneksi. Lapset ovat tosi fiksuja ja kekesivät sellaisen konstin, joka aiheuttaa paljonpäänvaivaa
vai luuletko, että muut asiakkaat nauttii kiljukaulasi kuuntelusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että äiti on todella vihainen tuollaisesta käytöksestä ja samalla kuitenkin palkitset häntä siitä hauskuttamalla ym.
Anna käytännön vinkki, kuinka käyttäytyä silloin, kun on "pakko" saada hiljaiseksi. Jos ensin kiellän, enkö sen jälkeen saa kaivaa lelua laukusta, jos ollaan vaikka ravintolassa? Kuinka kauan pitää pitää väliä ennen kuin saa kokeilla seuraavaa konstia? Ja toki nuo luetteloimani keinot olivat sellaisia, mitä tässä on hänen kiljuntauransa aikana kokeiltu, ei lista, jota noudatan joka kerta.
Ja joo, ihan varmasti vien ravintolaan, kahvilaan yms julkisille paikoille. Ei ole minun tapani eristäytyä maailmasta niin kauan, kuin kotona on alle kouluikäisiä. Emme toki mene iltaisin tunnelmallisiin ravintoloihin tms, mutta haluan että lapseni näkee, miten muualla käyttäydytään ja toimitaan ja syödään - niin minullekin opetettiin pienenä.
ap
Meillä on vain se ero, ettei tuo itke tai ole muuten äreä (no, tylsistynyt ehkä), ja tuntuu että piruuttaan kiljuu. Siis siten että on huomannut sen keinoksi, jolla varmasti saa huomiota ja voi keskeyttää aikuisten asiat, vaikka olisi maksaminen kassalla kesken tms. Tosi ärsyttävää.
Onko jollain muullakin kokemusta? Olisi kiva kuulla kuinka nopeasti tuo vaihe menee ohi, vai kauanko pitää kirkumista kestää...?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut 1,5- vuotiaasta. Eri jos olisi 15- vuotias.
Älä huomioi. Menee ohi kun lapsi kasvaa.
ei kai se kaupassa yms niin paha ole. Nyt kun vaikuttaa, ettei siihen mikään auta, koetan torua silmänlumeeksi, ettei ihmiset ajattele, etten edes yritä...
Mutta en viitsisi "relata" ruokapöydässä (etenkään jos ollaan ravintolassa), kun eipä noista aterioinneista kukaan nauti moisen kiljuhanhen kanssa. Missäs vaiheessa neuvoisit edellyttämään edes jonkinlaisia pöytä- ynnä muita käytöstapoja?
Juu, ekan äiti olen..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä myös kauhea kiljuja. juuri äskettäin tultiin bussilla kotiin ja neiti kiljui ja itki kauheaa huutoa eikä mikään auta vaan pelkästään pahentaa. kotona voin jättää kiljumaan tiettyyn pisteeseen jolloin syli taas kelpaa ja rauhoittuu. mutta bussissa on noloa katsella ulos ikkunasta kun yksi huutaa vaan joten koitan rauhotella välillä vaikka tiedän että se sitten vaan ulvoo lujempaa. jotkut piteli korviaan mutta minkäs teen kun ei mikään auta eikä kehtaa ihan vaan ollakkaan kokomatkaa..voimia sinnekkin!!
Mulla tuli siitä varmaan kuulovauriokin, kun lapsi joskus alkoi kirkumisen ihan korvan juuressa, kun puin häntä. Korvaa alkaa nykyään särkeä vähänkin kovemmista äänistä ja tinnitusta on myös. Tuo kiljumisvaihe kesti muutaman kuukauden. Itse kielsin aina pontevasti, mutta eihän se aina tehonnut, niin kuin ei mikään muukaan. Se meni sitten itsestään ohi. Mutta sen se kyllä aiheutti, että sen ryhmän kanssa en voinut mihinkään yhteisrientoihin mennä.