Te naiset, jotka olette hoitovapaalla?
Kuinka paljon lasten/lapsen isä osallistuu sinun menoihisi ja mitä kaikkea maksaa? Minusta tuntuu, että näännyn näiden laskujeni alle enkä tiedä enää mistä repiä rahaa kun mieskin vain väittää, että "ei ole rahaa, ei voi antaa yhtään".
Onko hoitovapaalla oikeutta ostaa itsellee uusia vaatteita tai käyttää rahaa itseensä muuten? Ei nyt tietenkään mitenkään törsäämällä...
Kommentit (13)
Mies on ollut joskus työttömänä ja lomautettuna, silloin on ollut käytössä vaan minun tuloni.
Muuten maksetaan sen rahoilla joka on jotain saanut yhteiselle tilille.
Mutta noin yleensäottaen pitää muistaa että jos olen nyt hoitovapaalla niin tulot perheessä tippuu joten kaikki shoppaamiset vähenee. Ei vaan minun vaan kaikkien.
Toki pitää ostaa kun joku jotain tarttee mutta en voi ostaa itselleni tai muille perheestä samalla mitalla kuin jos tuloja olisi molemmilla.
Silloin kun mies on ollut työttömänä ja lomautettuna niin on se mies saanut ostaa yhteiseltä tililtämme, jos sielä on rahaa. ;)
mutta hoitovapaalla talous on niin tiukoilla, että asumiskulujen jälkeen jää 200 euroa/kk ruokaan ja kaikkeen muuhun. Siitä ei osteta vaatteita, ei todellakaan. Itse olen huolissani lapsista, kun molemmilta puuttuu vielä talvipuvut. Niin myös itseltäni mutta koetan saada edellistalvisen vielä johonkin kuntoon (on rikki).
Kyllä me ihan yhdessä kaikki laskut ja tulot mietitään, ja suunnitellaan, miten saadaan kaikki maksetuiksi. Yhdessä ne lapset on hankittukin.
onhan ne meidän lapsetkin yhteisiä, miksi ei siis rahatkin!
Vakavasti puhuen, kyllä pariskunnan on yhteisesti hoidettava raha-asiat, niin että laskut maksetaan sen tililtä, jolla rahaa kulloinkin on. Ja äitihän sitäpaitsi tekee lasten hoitotyötä kotona + hoitaa kodin siinä sivussa.
hoitovapaalla nyt ison asuntolainan kanssa elävä perhe nyt muutenkaan mitenkään kauhean leveästi elellyt, mutta siis kaikki menot kustannettiin yhteisistä rahoista.
En siis ole enää hoitovapaalla, mutta näin meillä toimitaan edelleen ja rahavarat ovat tietenkin nyt ihan toista luokkaa kun on kaksi palkansaajaa ja jo mukavasti lyhentynyt laina.
On periaattessa yhteiset rahat, vaikka molemmilla omat tilit onkin. Yhdessä ollaan lapset tehty ja sovittu, että olen heidän kanssaan kotona, joten mielestäni miehen velvollisuus on silloin maksaa laskuja enemmän.
Mutta siis, mä olen saanut kotihoidontuen riittämään hyvin pitkälti omiin ja lasten menoihin. Ostan itselle vaatetta ja kosmetiikkaa tarpeen mukaan ja käyn kampaajalla. Jos oma tili alkaa olla tyhjä, pyydän mieheltä rahaa sen enempää määrittelemättä mihin sen käytän. Meillä ei olla koskaan riidelty rahasta ja tämä käytäntö varmasti sopii silloin, kun kumpikaan ei tuhlaile aivan turhuuksiin. Laskut on maksettu ajallaan ja ruokaa on saatavilla - sen jälkeen voi törsäilläkin :)
On periaattessa yhteiset rahat, vaikka molemmilla omat tilit onkin. Yhdessä ollaan lapset tehty ja sovittu, että olen heidän kanssaan kotona, joten mielestäni miehen velvollisuus on silloin maksaa laskuja enemmän.
Mutta siis, mä olen saanut kotihoidontuen riittämään hyvin pitkälti omiin ja lasten menoihin. Ostan itselle vaatetta ja kosmetiikkaa tarpeen mukaan ja käyn kampaajalla. Jos oma tili alkaa olla tyhjä, pyydän mieheltä rahaa sen enempää määrittelemättä mihin sen käytän. Meillä ei olla koskaan riidelty rahasta ja tämä käytäntö varmasti sopii silloin, kun kumpikaan ei tuhlaile aivan turhuuksiin. Laskut on maksettu ajallaan ja ruokaa on saatavilla - sen jälkeen voi törsäilläkin :)
jos rahaa on. Meillä ei oikein ole. :) Mutta ei se haittaa. Miehen kanssa maksetaan kaikki yhteisesti, eli palkan ja hoitorahan tultua katsotaan mihin kaikkeen rahan pitää riittää ja pistetään riittämään. Ei miehellä juurikaan sitä rahaa ole antaa, hän maksaa lainanlyhennyksen ja yhtiövastikkeen, minä laskut, yhdessä kaupassakäynnit.
vaan voin tarpeen tullen siirtää miehen tililtä omalleni rahaa, hoidan meidän verkkopankkiasioinnit miltei kaikki, myös miehen firman.
Meillä on aina ollut kans niin, että se maksaa, kellä on rahaa. Laskut maksetaan sen tililtä, missä rahaa on. Tasataan tarvittaessa, kaikki on yhteistä.
Itseeni en kauheasti tuhlaa muutenkaan, hiusten leikkuu 22e joka 2. kuukausi, joitakin vaatekappaleita vuodessa, siinäpä se. Lapsille vaatteita tarpeen tullen, yleensä kirppikseltä tai huutonetistä, kotiin tarvikkeita yleiseen käyttöön.. Huonekaluihin ei olla rahaa laitettu vuosiin.
Siis, lyhyesti, ei ole ongelma tuo rahapuoli vaikka olen hoitovapaalla. Ei sen pitäisi olla kenellekään avioliitossa olevalle ongelma.
Perhe on meillä yhteinen yritys, eivätkä lapset ole kummankaan oma projekti. Yhdessä lapset on hankittu, yhteisen talouden tulot putosivat, yhdessä pärjätään. Ei se niin mene, että vain se kohdulla ja pillulla varustettu on kusessa lasten myötä.
Mä maksan vuokrasta puolet ja lapsen vesimaksun, sähkön ja oman puhelinlaskun. siihen ne rahat sitten suurinpiirtein meneekin :p
Mies maksaa puolet vuokrasta, vakuutukset, auton lainan jne.
Mies tekee myös yleensä ruoka ym. ostokset. Rahaa saan omiin menoihin häneltä jos pyydän. Ja jonkun verran multa kyllä jää noiden laskujenkin jälkeen ns. kahvi ja kirppari rahaksi :)
sulla käyttää myös itseesi rahaa jos yhteinen tulotasonne sallii mitään ylimääräisiä menoja. Meillä on omat rahat vaikka teoriassa kyllä kannatetaankin yhteisiä rahoja. Mulla on huomattavasti enemmän säästöjä kuin miehellä niin tuntuisi vähän hölmöltä häneltä rahoja pyydellä. Minä olen meillä perinteisesti hoitanut myös aina asunnon vastikkeet (omistan myös asunnosta isomman osan kuin hän) aina juuri tästä syystä ja mies sitten taas esim. sähkön, netin jne. Miestä kyllä välillä tuntuu melkein harmittavan kun olen niin itsenäinen taloudellisesti ja antaa mulle kyllä välillä rahaa esim. ruoka tai mitä ostoksia varten ja laittaa esim. s-tilille rahaa.
Musta sun kannattaisi käydä miehesi kanssa keskustelu rahankäytöstä. Voisiko esim. olla yhteinen tili, jonne kumpikin laittaisi kaikki muut rahat paitsi tietty sovittu summa, jonka kumpikin saisi käyttää itseensä ihan miten haluaa. Yhteisistä rahoista maksettaisiin sitten esim. vuokrat, vastike, lainat, sähköt, netti, bussikortit, lastentarvikkeet, terveydenhuoltomenot, ruoka jne... mikä nyt teille välttämätöntä on. Olisi reilua, että kummallakin olisi itseensä yhtä paljon rahaa käytettävissä.
joten ennen äitiyslomaa säästin sen verran, että ei tarvitse nyt rahaa joka päivä miettiä. Eli ennakoin sen, että tuloja ei oikeastaan ole. Ja ostan nyt, mitä mieli tekee.
Silloin kun minulla ei rahaa ole (ne hupenee aika nopeasti, ei tuo hoitoraha hyvä ole) niin mies maksaa.
Ostan minä itselleni tarvittaessa vaatteita. Aika harvoin koska enhän minä tästä kasva :) Toivon mukaan en ainakaan leveyssuunnassa :)