Mistä jaksamista raskauden loppuun?
Nyt meneillään 35+3 ja esikoinen 1v1kk. Esikoisen kanssa ei ongelmaa, mutta kyllähän se tuo oman vireensä jos on jo lapsi. Onneksi tuo kuitenkin kävelee jo hienosti itse eikä juuri tarvitse nostella.
Ongelman aiheuttaa monet krempat. Ensinnä raskausdiabetes, joka pysyy kyllä hallussa jos en hitustakaan poikkea ruodusta. Se on niiiiiiin tylsää, kun ei saa edes kahtaa hedelmää kerralla syödä, saati sitten jotain iltapäiväkahvin kaveria.. Toisekseen supistukset, jotka alkaa tosi helposti. Ei kai niitä enää tarvitse pelätä, mutta kyllä ne olon tukalaksi tekee enkä niitä turhaan halua = ei paljon voi siis kävellä. Kolmanneksi säryt: liitoskivut on kamalia, jonain päivänä on vain kohtuullisia ja toisena en saa sukkia jalkaan, vatsanahkaa särkee erityisesti jos pitää kävellä (kauppaan tms) kun arvet vaan leviää, selkäkin väsyy helposti ja tulee kramppeja joista on vaikea päästä eroon. Niin ja semmoinen epparihaavan kaltainen jomotus tulee helposti seisomisen tai kävelyn yhteydessä, tosi ikävän tuntuista.
Eipä tässä tietenkään auta kuin odottaa. Mikä piristäisi?
(ps: tämä on valitusviesti, kiva kun sai purkautua)
Kommentit (6)
kutsu kavereita kylään... koittakaa saada välillä esikoinen mummolaan ja vietätte muutaman tunnin miehen kanssa kahdestaan aikaa...
sitäkään et voi raskausdiabeteksen vuoksi kai oikein syödä? Yritä lepäillä ja vaikka lukea jotain hyvää kirjaa (jos vaan esikoiselta jää sellaiseen aikaa). Tai katsoa jotain hyvää leffaa. Onnea loppusuoralle!
loppuraskaus oli helvettiä ja mulla meni 2 vkk yliajalle. Kai syöt magnesiumia, auttaa kramppeihin. Mä voin kertoa lohdutukseksi, että elämä on vauvan ja sisarusten kanssa kuin ruusuilla tanssimista kun vatsasta eroon pääsi.
Pystyis ton esikoisenkin kanssa tekemään jotain. On tosi tylsää kun ei voivottelematta oikein kumartele eikä leikkipuistossa jaksa auttaa lasta mihinkään leikkiin. Esimerkiksi hiekkalaatikolla tyttö tarvitsisi vielä kaveria kakkujen tekoon, mutta en kerrassaan siihen taivu.
Suklaata tekis niin mieli, mutta sitä en saa syödä. :/ En juuri muutakaan, no tomaattia sais vedellä lähes mielinmäärin, mutta ei se hirveästi lohduta. :) Syön tarkasti kellon mukaan ja seuraava ruoka-aika on klo 11. Silloin tiedossa kasviskeittoa ja pala ruisleipää, ihan hyvä mutta ei varsin lohturuokaa sekään. :D
Äsken maalattiin tytön kanssa, se oli ihan kivaa. Iltapäivällä tytön famo tulee viemään ulos, jos ei ihan hirveästi sada. Se on kiva, koska saa ainakin liikuntaa silloin tuo lapsi. Ja itse voi hetken löysätä. Välillä tuntuu kyllä että famon vierailuista on enemmän vaivaa kuin hyötyä, mutta tuleepahan ainakin isovanhempisuhdetta ylläpidettyä.
Leffoja on vaikea katsoa lapsen kanssa, koneella tuo antaa minun istua välillä ehkä 5min, sitten ärsyyntyy. :D Kumma kyllä ei häiriinny jos laitan tiskejä tai pyykkejä, silloin leikkii itsekseen, mutta jos aloillani istun on takiainen puntissa karjumassa samantien. :)
Mites sinä jolla myös 1v2kk ikäeroa, miten koit sen alun? Ekan vuoden? Koska oli raskainta?
ap
mutta esikoinen on "jo"melkein 2v. Itse koen päivissä vaikeuksia, kun ei oikein jaksa istuskella lattialla leikkimässä eikä muutenkaan jaksa tehdä oikein mitään. Kun vain saisi löhötä ja istuskella nojatuolissa. esikoinen kuitenkin vaatii paljon huomiota ja uhmaikäkin alkaa kolkutella. Kauhulla vähän ajattelen myös alkuaikoja, kun vauva syntyy, mutta toisaalta ajattelen ettei ainakaan maha enää hankaloita oloa eikä tarvitse varoa liikkeitään ja nosteluja.
Ei kai siinä muu auta kuin tieto että on pian ohi :)
Itselläni oli kans tosi raskas loppuraskaus mutta näin vaan aika kuluu ja tyttö nyt 2 kk :)
Niin ja mulla kans esikoinen oli 1 v 2 kk kun vauva syntyi..
Päivä kerrallaan :)