"Imuroin ja pyyhin pölyt joka aamu"

Meillä imuroidaan noin jokatoinen päivä, lattiat pesen nihkeällä ehkä kerran kuussa...pölyt pyyhin sitten, kun siltä tuntuu ja näyttää pölyiselle.

Minun ystäväpiirissä on nainen, jolle imurointi on pakkomielle :( hän imuroi keskimäärin 6 kertaa päivässä :/ aina kun joku tulee ovesta sitään tai lähtee ulos tai joku liikauttaa kenkäänsäkkin eteisessä, niin tuo nainen imuroi molemmat eteiset, olohuoneen jne.



Heillä imuri lojuu keskellä eteisen lattiaa (asia jota henk.koht en voisi sietää omassa kodissani) jotta imuroimisen voi aloittaa aina samantein. Olen yrittänyt tuolle ystävälleni monesti antaa "vinkkejä" miten hiekan tms. saa pidettyä ulkona tai edes etummaisessa eteisessä, mutta ei...hän pakenee imurinvarteen!

silti meillä on aina sekaista,mutta ei likaista.

Silloin kun olin kotona niin ennen vauvan heräämistä siivosin,järjestelin paikkoja ja oli pölyrättikin kädessä. Imuroin päivittäin koska meillä on koira josta lähtee valtavasti karvaa.

meillä on siistiä iltaisin ennen kuin menen nukkumaan. Lapset osaa korjaa lelut ennen nukkumaan menoa ja iltasatua ei lueta ennen kuin on siistiä.

Nyt on pojalle, täyttää 6, löytynyt huoneeseen pieni pöytä. Jos legorakennelma pitäis säästää seuraavaan päivään, se nostetaan pöydälle, mutta muuten kaikki lelut ovat omilla laatikoissaan hyllyllä.

Aamiaisen jälkeen voi jäädä astiat altaaseen, robotti imuroi päivällä kodin. Pölyjä pyyhin todella harvoin, kun ei ole sellaista hyllykamaa.

Heidän kotinsa oli aina täydellisen siisti. Paljon valkoista ja lasia. Heti eteisessä äiti painotti meille kavereillekin, että ei sitten saa sotkea.



Teini-ikäisinä istuimme perheen pesuhuoneessa juttelemassa, jotta varmasti emme likaisi huonekaluja. Sinisistä farkuistahan olisi voinut tulla jälkiä valkohuppuisiin tuoleihin, valkoiseen sängunpeittoon, valkoiseen mattoon ja valkoiseen sohvaan. Tuohon äiti oli tyytyväinen.



Kaverin perhe oli huomattavan rikas ja äiti kotirouva, jonka elämäntyönä oli se kodin siistinä pitäminen. Toki heillä kävi myös siivooja. Tuo äiti myös usein suuriäänisesti korosti kaverilleni (myös meidän vieraiden ollessa läsnä), kuinka hän joutui lasten vuoksi luopumaan upeasta urastaan esim. lääkärinä kun ei voinut opiskella vaan uhrasi aikansa perheelle. Äidillä siis oli lukio takana, ei mitään muuta koulutusta. Sai lapset nuorena (miehensä paljon vanhempi).

ja kyllä ärsytti. Että terkkuja vaan kirjoittajalle, jos tätä luet.

Tuli juttu luettua kans ja tuli mieleen kun lapset oli vauvoja niin tähän minäkin pyrin että on niiin siistiä. Imuroin jopa kolmesti päivässä ja heiluin pölyhuiskan kanssa etc. Lisäksi piti olla kaikki kotona tehtyä ruokaa ja pyykit silitetty ja ja ja... Mites sitten kävikään? Uuvuin täysin ja masennuin kun luulin että olen huono äiti kun en jaksanutkaan! Lopulta jouduin sairaalaan ja toipuminen kesti kauan ja tarvittiin ulkopuolista apua. Noh onneksi opin olemaan hieman rennommin enkä nykyään ota ressiä joka sotkusta, joskus pitääkin ollakin vähän sotkua, ja uskaltaa lasten kaverit kylään tulla.

Itse huomaan, että kotona ollessani siivoamisesta tulee minulle tavallaan lumetoiminto, jota suoritan vaikken pidä siitä. Siivoamisesta tulee ehto kaikelle muulle tekemiselle, en voi mukamas leikkiä lasten kanssa ennen kuin olen siivonnut, lukea lehteä ennen kuin olen siivonnut, ylipäätään tehdä yhtään mitään muuta ennen kuin olen siivonnut. Ja sitä siivoamista sitten riittääkin niin, etten käytännössä ehdi mitään muuta. Sitten olen pahalla tuulella ja masennun ja sulkeudun entistä enemmän siivousmaailmaani.



Kolmatta kertaa olen nyt äitiyslomalla ja yritän välttää tuohon oravanpyörään joutumista. Mutta se on aika vaikeaa, kun on tottunut työelämässä olemaan tehokas ja saamaan aikaiseksi, eikä kotona oleminen sujukaan yhtä sutjakasti. Ehkä siivoamisella yritän hakea jotain kontrollin tunnetta, tavoitella sellaista asioiden hoitamisen fiilistä kuin töissäkin. Mutta kun lapset ei ole asioita...

kerännyt lasten lelut kasaan - lasten kanssa yhdessä niin, että heille se on jäänyt automaatioksi (eikä mun enää tarvi siihen edes osallistua tai siihen kehottaa). Totta kai jos on hyvä leikki kesken, sen voi jättää odottamaan seuraavaakin leikkikertaa. Ei kuitenkaan niin, että lattia on täynnä leluja.



Mutta en kyllä imuroi enkä pyyhi pölyjä joka aamu. En edes joka päivä. Pölyt, roskat, koirankarvat - ne ei edes paljoa haittaa jos tavarat on suunnilleen paikoillaan - on "siistin" näköistä silti!

On kuulemma omansa opettanut korjaamaan jäljet ja ne muut vieraat ei osaa, eikä hän jaksa vahtia niitä.

Mun olisi ilmeisesti pitänyt sitten jaksaa, kun olen kotona.

Joo jaksoinhan minä, mutta kun en silti halua ja jaksa mitään ilmaista päivähoitoa, jonne lapsi tuodaan omien tarpeidensa mukaan.

Tämä opetettu lapsi liimasi tarroja lapseni oveen ja seinälle.

Täysin siistissä kodissa ei ole nautittu kylläkään elämästä täysillä.

Silti täydessä kaaoksessakaan ei tarvi elää.

Kohtuus kaikessa.

Itse huomaan, että kotona ollessani siivoamisesta tulee minulle tavallaan lumetoiminto, jota suoritan vaikken pidä siitä. Siivoamisesta tulee ehto kaikelle muulle tekemiselle, en voi mukamas leikkiä lasten kanssa ennen kuin olen siivonnut, lukea lehteä ennen kuin olen siivonnut, ylipäätään tehdä yhtään mitään muuta ennen kuin olen siivonnut. Ja sitä siivoamista sitten riittääkin niin, etten käytännössä ehdi mitään muuta. Sitten olen pahalla tuulella ja masennun ja sulkeudun entistä enemmän siivousmaailmaani.

Kolmatta kertaa olen nyt äitiyslomalla ja yritän välttää tuohon oravanpyörään joutumista. Mutta se on aika vaikeaa, kun on tottunut työelämässä olemaan tehokas ja saamaan aikaiseksi, eikä kotona oleminen sujukaan yhtä sutjakasti. Ehkä siivoamisella yritän hakea jotain kontrollin tunnetta, tavoitella sellaista asioiden hoitamisen fiilistä kuin töissäkin. Mutta kun lapset ei ole asioita...

En osaa oikein rentoutua ennenkuin on siistiä. Odotan esikoistani ja pelottaa onko vastaava tilanne itsellä edessä, tähän menessä kun siivottavaa on ollut vielä aika vähän.

Varoittavana esimerkkinä näen äitini, jonka elämään ei mahdu oikein muuta kun kotityöt. Nukahtaa telkkarin ääreen iltaisin, ei ehdi lukea lehtiä tai harrastaa kun on kotitöistä niin väsynyt.

sekin on jos ei pientäkään sekasotkua kestä, jota lapsiperheessä on aina. Pakkomielle.

Minulla oli myös lapsena kaveri, jonka luona oli aina viimosen päälle siistiä ja puhdasta. Jopa maton hapsut se nainen suoristi montaa kerta päivässä. Pahinta oli se, että kesken meidän leikkien kaverin äiti tuli ja keräs lelut pois. Kun yritettiin sanoa, että hei, leikki kesken, niin tämä vain sanoi, että aloittakaa alusta. Ei siis kestänyt sitä vertaa sekasortoa, että olisi lasten leikit odottanut loppuun. Ei liene vaikea arvata, että siellä ei kauhean usein leikitty.

jolla on viisi lasta,heillä käy paljon vieraita, 11 lastakin kerrallaan kämpässä, joka ei kuitenkaan ole viittä huonetta isompi.



Ja heillä on aina moitteettoman siistiä:)

ihmisellä olla kaikki asiat kunnossa jos on pakko pyyhkiä pölyt ja imuroida päivittäin. Siis ymmärtäisin jos kyseessä ois joku superallerginen ja erittäin vaikeasti astmaattinen tms, mutta TERVE ihminen keksii kyllä elämällään muutakin tekemistä kuin jatkuva siivoaminen kotona..

Meillä on allerginen lapsi ja meitä on kielletty siivoamasta liian usein. Jatkuva imurointi pitää pölyn jatkuvasti ilmassa.

Muuten olen kanssasi samaa mieltä.

Mikrokuitumopilla saa lakaistua ja pyyhittyä lattiat yhdellä kertaa!

ja kyllä ärsytti. Että terkkuja vaan kirjoittajalle, jos tätä luet.

En tiedä mistä kiikastaa tuollaisella, mutta voin ihan täydestä sydämestäni sanoa, että lapset kärsisivät meillä todella kovasti, jos itse tekisin vastaavaa. Vauva huutaa sitterissä tai sängyssään varmaan sillä aikaa.

Mulle kävi ihan samalla tavalla. Nyt pitkän toipumisen jälkeen osaan ottaa jo rennosti.

Kaikkein eniten ihmetyttää ne pölyt. Siis pyyhkii pölyt joka päivä! MITKÄ pölyt!? Ei pölyjä kerry yhdessä päivässä kuin muutama hiukkanen!



Mielestäni se kuvastaa, että ihminen hinkkaa vain jotain pakkomielteisesti ilman todellista tarvetta siivota. Pelkää pölyhiukkasia tmv. Ihminen, jolle lasten hyvinvointia tärkeämpää on tosiaan se sairaalloinen putsaaminen.

Onko lapsen oltava kokoajan sylissä?

Onko nytkin?

Miksi olet nyt koneella? Tämänkin ajan voisit TEHDÄ jotain. Valinta!! -Ja solvaat muita jotka tekee, eikä istu netissä. Saat varmaan kiksejä tollasesta ja opetat lapsellesi asenteesi.



13

kaks pientä lasta ja mä siivoan sillain että pari kertaa päivässä lakaisen keittiön lattialta murut ym ja tarvittaessa pyyhin isommat ruoan jämät lattialta. HOidan likaiset tiskit koneeseen ja vien roskat useasti ulos ja biot kompostiin. Vessaa siivoan aina ohimennen. Yritän pitää vaatteet paikoillaan, likaiset koriin ja puhtaat viikkailen heti kun ehdin. Pari kertaa viikkoon imuroin ja pyyhin alakerran lattiat ja muita pintoja jos ovat täynnä sormenjälkiä. Yläkerrassa vaan nukutaan ja sitä yritän siivota 2krt kuussa, samalla kun pistän lakanat vaihtoon. Mielestäni meillä on sillain siistiä että aina kehtaa tulla kylään eikä hävetä tarvi vaikka meillä on rempatkin kesken.. ENkä koe stressiä siivoamisesta, riittää kun on kamat paikoillaan ja lattiat suht puhtaita.