Ihan karmiva tuo uutinen että Down-lapsia syntyy aiempaa vähemmän

Vaikka nyt alkaakin sataa sontaa niskaan, niin siitä huolimatta olen tätä mieltä. Miksi ehdoin tahdoin "ottaa" vammainen lapsi, jos sen tiedon saatuaan voi estää? Ja sitten yrittää paremmalla onnella uudestaan. Ihan normaalia haluta terve lapsi, ei siinä ole mitään väärää.



Ja kyllä, minulla on lapsia, ihan kolme kappaletta. Ja ei, eihän sitä voikaan tietää jos joku heistä vammautuu, mutta sillehän EN voi mitään. Vammaisen lapsen odottaja voi asialle tehdä jotain. Tunnustaa täytyy, että kolmessa suht terveessä (kahdella pitkäaikaissairaus kylläkin) on ihan tarpeeksi hommaa.

Mä odotan kolmatta ja toivon todella että lapsi on terve. Mä en halua sairasta lasta, en!

Jos se nyt sattuu sitten olemaan sairas niin sillehän mä en voi mitään ja varmasti tulen rakastamaan sitä, mutta en mä halua sairasta lasta.

en yhtää ihmettele ku tätä palstaa lukee..

ja varsinkin, jos tietää, että haastavamman lapsen hoitamiseen ei tahdo voimavarat riittää.

ei ole itsestäänselvää. Kolme tervettä lasta synnytin ja yksi sairastui pitkäaikaissairauteen.

Jokainen toivoo tervettä lasta, tietysti. Elämä vaan ei aina mene siten, kuin itse toivoo.

Aina kun se rakkaus ei riitä. Kyllä sitä omalle kohdallekin sattuessa varmasti miettisi moneen kertaan. Lähinnä siltä kantilta, että kun nykymaailmassa on terveittenkin tapeltava joka asiasta ja aina vaan sosiaali- ja terveydenhuollon kuluista leikataan vuosi vuodelta lisää, niin kuka siitä down-lapsestani huolehtisi kun mä ja mieheni kuollaan.

Kun tosiaan ei työssäkäyvät ns. terveetkään ihmiset meinaa pärjätä tämän yhteiskunnan vaatimuksissa.



Eikähän kaikki downit ole iloisia hymyilijöitä, joitten ainoat ongelmat on lähinnä vaan hitaus ja oppimisen erityistarpeet. Kun voi olla vakaviakin terveysongelmia. Sydänvikoja ym.

että jos synnytyksessä tai myöhemmin ilmenisi että lapsi on down, pitäisin hänet varmasti ja ehdoitta rakastaisin kuten muitakin lapsiani.



Mutta jos saisin odotusaikana tietää, ajattelisin etukäteen työtä, sitoutumista ja muita sisaruksia ja tulisin myös ratkaisuun abortti. Ajattelisin ettei ole oikein muita lapsiani kohtaan ehdoin tahdoin synnyttää heidän vierelleen sisarus, joka vie enemmän huomiota ja vaati hoivaa enemmän kuin muut.



Mutta jos tulevaisuudessa jotain ilmenee, otan vastaan sen niin kuin se on ja aivan varmasti huolehdin ja rakastan.

kuinka tarkkaan seulonnoissa nähdään, onko lapsi vakavasti vammainen vaiko lievemmin..? Jos itse tietäisin ettei lapsesta tule itsenäistä ihmistä, vaan hän joutuu elämään täysin muiden ihmisten hoidettavana, niin varmasti hankkisin abortin!!! Minusta ihan luonnollista ettei hanki tähän maailmaan lasta, joka on vaikeasti sairas, eikä pärjää koskaan omillaan.

Mutta jos tietäisin että lapsi on vain lievästi vammainen, niin en varmaankaan tekisi aborttia....

Tottakai lasta rakastaisin yhtälailla, oli hän sitten vammainen tai terve!!!

Tällä palstalla on taatusti enemmän naisia, jotka ovat murhanneet oman vauvansa, kuin muilla vauvapalstoilla.



t. isä

toisaalta ymmärrän kyllä nämä abortoivat äidit.

Itse en mennyt seulontoihin enkä halunnut tietää, onko turvotusta kun kävimme ultrassa. Päätimme ottaa miehen kanssa vastaan sen mitä saamme.

Tällä palstalla on taatusti enemmän naisia, jotka ovat murhanneet oman vauvansa, kuin muilla vauvapalstoilla.

t. isä

Se nimittäin ei ois pitänyt paikkaansa.

kerrotko, että jos odottava äiti ja tuleva isä tekevät yhdessä päätöksen raskauden keskeyttämisestä, niin miksi sinä laitat syyn vain naisen niskoille? Vai tarkoitatko tilannetta jossa äiti on omakätisesti murhannut jo syntyneen lapsensa?

kerrotko, että jos odottava äiti ja tuleva isä tekevät yhdessä päätöksen raskauden keskeyttämisestä, niin miksi sinä laitat syyn vain naisen niskoille? Vai tarkoitatko tilannetta jossa äiti on omakätisesti murhannut jo syntyneen lapsensa?

kerrotko, että jos odottava äiti ja tuleva isä tekevät yhdessä päätöksen raskauden keskeyttämisestä, niin miksi sinä laitat syyn vain naisen niskoille? Vai tarkoitatko tilannetta jossa äiti on omakätisesti murhannut jo syntyneen lapsensa?

Varsinkin, jos raskaus on alunperin vahinko eli ehkäisy on pettänyt.

Olen sitä mieltä, että jos Down-lapsia ei synny Viralliseksi Linjaksi katsoen riittävää määrää, ongelma voidaan korjata aiheuttamalla keinotekoisesti vajetta vastaava määrä kromosomihäiriöitä terveille lapsille.



Häiriön saavat lapset arvotaan neuvolakäyntien yhteydessä arvalla. Tämän jälkeen aborttia ei enää voida toteuttaa.

on ymmärrettävää abortoiminen tuossa vaiheessa. Down-lapsen kanssa eläminen on raskasta ja extra voimia vaativaa. Toki sellaiset lapset ovat myös aivan yhtä ihania, hymyileviä jnejne.



Mutta ei kai kukaan toivo oman lapsensa kärsivän? jos sen voi estää abortilla, niin mielestäni ymmärrettävää toimintaa täysin. Joidenkin mielestä ehkä itsekästä ja raakaa, mutta välillä pitää olla itsekäs ja varsinkin jos tietää ettei itsestä ole huolehtimaan vammaisesta lapsesta, on abortoiminen silloin varsinkin viisain teko.



Jokaisella on varmasti abortin tekemiseen omat syynsä, tuskimpa kukaan syyttä niin tekee.

Jokaisella on varmasti abortin tekemiseen omat syynsä, tuskimpa kukaan syyttä niin tekee.

Onhan se toki omanlainen perustelu sekin, että lapsi nyt ei vaan matchaa sisustuksen kanssa.

t. isä

Vain vahvat säilyy hengissä.

Jokaisella on varmasti abortin tekemiseen omat syynsä, tuskimpa kukaan syyttä niin tekee.

Onhan se toki omanlainen perustelu sekin, että lapsi nyt ei vaan matchaa sisustuksen kanssa.

t. isä

samaa mieltä. Olen tehnyt joka raskaudessa istukkatutkimuksen ja halunnut tietää onko sikiöllä mahdollisesti kuolemaan johtava trisomia (jota esim. Down ei ole). Olen myös teettänyt kaikki mahdolliset perinnölliset tutkimukset, jotka etukäteen voi tehdä. En ole joutunut harkitsemaan aborttia tähän mennessä, mutta erittäin todennäköisesti olisimME siihen päätyneet lapsen isän kanssa yhteisellä päätöksellä, jos näin olisi ollut. Muitakin sairauksia olemme saaneet jännittää loppuun asti, joten se että kromosomit ovat ok, ei vielä takaa yhtikäs mitään. Maailma on mielestäni aivan tarpeeksi kova paikka täysin terveellekin ja normaalilla järjellä varustetulle yksilölle. Henk.koht. abortissa ei ole kyse siitä etteikö vammaista lasta rakastaisi yhtä paljon tai haluaisi maailman (tai sisustuksen :D) olevan täydellisen. Biologinen kelloni ei vain ole koskaan tikittänyt niin kovaa, että ehdoin tahdoin haluaisin lapsen hintaan mihin hyvänsä. Toisaalta voisin hyvin adoptoida jo syntyneen vammaisen lapsen.