Lue keskustelun säännöt.
Oletteko sanoneet kätilölle vastaan?
27.10.2010 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, kun kätilöt ovat estoitta kommentoineet toisten alapäitä, käskeneet olla "rääkymättä", todenneet ikävään sävyyn että "nyt tais mennä kamat vaihtoon" kun eritteitä roiskunut, yms. että oletteko sanoneet kätilölle vastaan, jos hän on sanonut teille ilkeästi / ikävästi???
Koska mietin tuossa, että ei helvetti, jos mulle jokou kätilö alkaa sanomaan että "nyt menee mulla kuule kamat tässä sun takias vaihtoon" tai että "synnytyksen kuuluu sattu, älä rääy" niin karjaisen varmasti, että haista nyt jo v****. Ihan salettiin, ei mulla pidä tommosessa tilanteessa kontrolli, jos itseä sattuu kamalasti ja on huoli vauvasta, repeämistä, yms. ja jännittääkin vielä, ja sit siinä alkaa joku kätilö, kenen työtä kyseinen homma on, niin aukomaan päätään. Varmasti annan tulla takaisin. Ja mies myös.
Miten te muut, jäittekö sanattomaksi vai sanoitteko vastaan?
Olen myös monesti miettinyt, mikseivät ihmiset pane sitä kätilöä vaihtoon? Kätilönhän saa vaihtaa, jos ns. kemiat eivät toimi! Miksi sitä ei tehdä kuitenkaan nähtävästi kovinkaan usein?
On surkeaa, että monelle jää huonon ja epäempaattisen kätilön vuoksi huonot synnytyskokemukset.
Kommentit (19)
onko tämä varsinaisesti vastaansanomista, mutta monista tarjouksista huolimatta kieltäydyin ottamasta epiduraalia.
Pyysin myös varsin voimakkaasti, ettei mulle pantaisi oksitosiinitippaa (vaikka kätilö sitä suosittelikin) ja sen laittaminen osoittautuikin tarpeettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kätilö siinä vaiheessa, kun tulin laitokselle ja laitettiin se sydänkäyrää mittaava vyö. Komenteli ja tiuski niin kovasti että olin kyyneleet silmissä ja itkun partaalla. Sanoin sille vastaan ja ehkä se auttoi, koska sitten kun synnytys alkoi tuli mulle uusi kätilö joka oli maailman ihanin, hänen vuoronsa päättyi kesken 6h:n synnytykseni ja tilalle tuli toinen yhtä ihana kätilö. En voi kuin lämmöllä kiittää näitä kahta Kätilöopiston kätilöä, hän joka lapsen maailmaan auttoi oli Mirka ja toisen kivan nimeä en enää muista.
Ainakin mun synnytyksen kätilöllä oli -samoin kuin kaikilla vuorossa olijoilla- 2 synnyttäjää, joten aika heikkoa...
Ainakin suurimmissa sairaaloissa, kuten NKL, TYKS, jne, on mahdollista.
Ensimmaäisen lapsen kohdalla nuorempana en olisi varmaan uskaltanut sanoa mitään vaikka olisi ollut aihettakin. Toisen lapsen kohdalla olin valmistautunut vaatimaan enemmän mutta kävikin pian ilmi että ei tarvitse sanoa tai vaatia. Kätilöissäkin kun on eroja ja sitten tietysti synnytyksissä.
Ja olen varma että kymmenessä vuodessakin on menty hurjasti eteenpäin myös tunnetasolla.
Aikanaan minulle sanottiin vain että toisilla ei ole kipukynnystä kun valitin synnytyksen jälkeen kipujani (syöksysynnytys kotiin, 2 asteen repeämät, kohtutulehdus ym. ym).
Nykyään on toista. Normaaleihin jälkisupistuksiinkin lääkitään niin hyvin että kyllä tuntuu hiukan katkeralta että aikanaan en uskaltanut vaatia mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syntyessä. Olin oikeastaan koko ajan yksin huoneessa ja ihan omatoimisesti irroittelin piuhat kun tuli tarve vessaan ja laitoin takaisin. Kukaan ei käynyt edes vilkaisemassa, en tosin kaivannutkaan. Synnytin seisoma-asennossa, koska en kivulta pystynyt kapuamaan sängylle, jonne kätilö pyysi siirtymään (hänen oli hankala nähdä tilannetta).
Ajattelin, että koska ketään ei tähänkään asti kiinnostanut, voin yhtä hyvin lopunkin päättää itse. Juu, en tietenkään voinut tietää, onko kaikki hyvin.
Koin, että sattuu vähemmän kun seison ja itse asiassa pää oli jo ulkona eli sain loppujen lopuksi synnyttää kokonaan seisten.
syntyessä. Olin oikeastaan koko ajan yksin huoneessa ja ihan omatoimisesti irroittelin piuhat kun tuli tarve vessaan ja laitoin takaisin. Kukaan ei käynyt edes vilkaisemassa, en tosin kaivannutkaan. Synnytin seisoma-asennossa, koska en kivulta pystynyt kapuamaan sängylle, jonne kätilö pyysi siirtymään (hänen oli hankala nähdä tilannetta). Ajattelin, että koska ketään ei tähänkään asti kiinnostanut, voin yhtä hyvin lopunkin päättää itse. Juu, en tietenkään voinut
tietää, onko kaikki hyvin. Koin, että sattuu vähemmän kun seison ja itse asiassa pää oli jo ulkona eli sain loppujen lopuksi synnyttää kokonaan seisten.
ja tuli seuraavan kerran vasta, kun siis pää jo ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin kätilölle että ottaisin spinaalin enkä epiduraalia kun aikasemmin epiduraali ei oikein vaikuttanut toivotusti mutta spinaali oli tehonnut.
Kätilö sanoi että vaihtoehdot on joko epiduraali tai kaasu, odotetaan sitten myöhempään spinaalin kanssa.
Kaasulla imppaan itseni sekasin joten otin epiduraalin: koska kätilön mielestä synnytyksessä saattaa kulua vielä tovi.
Meni sitten noin tunti kun piikin jälkeen paikat aukes loput 5 senttiä. Ja ponnistuksen ekalla ulos.
Mutta lopputulos oli kivuton synnytys ja terve lapsi joten miksi "valittaa"?
Kätilöt vaihtui moneen kertaan koska olin synnytyssalissa 2vrk... Minä kiroilin, potkin ja ties mitä, kätilö sanoi estoitta kaikenlaista, minä takaisin, ja minua toruttiin, sitä pahemmin sanoin takaisin ja sanoin miehellekin, että kommentoi sinäkin nyt asiaa ja puolusta minua, kun toinen oli avuttomana ja sanattomana, vaikka normaalisti hyvin kärkäs ja puhelias. Mies vaan yritti sovitella sanomisiani ja pyytää kauniimmalla sävyllä mitä halusin kaikkeen vittuuntuneena huutamalla. :D
En mennyt pyytelemään käytöstäni anteeksi jälkikäteen, vaan vaadin kätilön päätä vadille kokemistani vääryyksistä. Lopulta paljastui että lopusta vastannut kätilö oli kuin olikin vähän toistaitoinen hätäapu, sillä synnärillä oli ruuhkaa ja mulle sattui huono tuuri....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätilö on siellä sinua auttamassa parhaan ammattitaitonsa mukaan. Eikä niitä kätilöitä niin vaan vaihdella, ole onnellinen jos vuorossa oleva ehtii sinuun paneutua ja saat lapsesi turvallisesti maailmaan synnytettyä.
Mutta sanoin kyllä vastaan, kun kätilö käski ponnistaa kaikin voimin. Sanoin, että en varmana ponnista täysillä. Viimeksi tottelin ja tuli mahtavat repeämät. Nyt otetaan rauhallisemmin, jotta pysyisin ehjänä. Vielä kätilö hymähteli, että kyllä siinä nyt yleensä vaan ihan täysillä pitää ponnistaa.
Minä sitten varovasti vähän ähisin ja sanoin kätilölle, että kertoo sitten vaan jos pitää ponnistaa kovemmin. Vähän se hämillään naurahti, että kyllä tämä voima riittää oikein hyvin.
Hyvinhän se meni, kun pidin pääni. Mutta vähän surkeaa on nyt tietää, että kätilöt saattaa olla tosi tiukkoja ja joustamattomia asioissa, joissa ovat aivan väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätilö on siellä sinua auttamassa parhaan ammattitaitonsa mukaan. Eikä niitä kätilöitä niin vaan vaihdella, ole onnellinen jos vuorossa oleva ehtii sinuun paneutua ja saat lapsesi turvallisesti maailmaan synnytettyä.
Mikä ihmeen asenne se muka on, jos haluaa asiallista kohtelua myös ollessaan itse melko avuttomassa tilanteessa "toisten armoilla"? Ihmisten ammattitaidoissa on eroja, alasta riippumatta, eikä kätilöt ole tähän mikään pyhä poikkeus. Jos ei kukaan mitään koskaan vaadi, huolehdi oikeuksistaan jne, edistys pysähtyy kaikessa tähän ja takapakkia aletaan ottaa saman tien. Taidat itse olla joku ylimielinen ja kaikkitietävä, ammattitaidoltaan kyseenalainen kätilö.
Kätilö on siellä sinua auttamassa parhaan ammattitaitonsa mukaan. Eikä niitä kätilöitä niin vaan vaihdella, ole onnellinen jos vuorossa oleva ehtii sinuun paneutua ja saat lapsesi turvallisesti maailmaan synnytettyä.
Kuule, sulla on ihme asenne! Eihän ap ollut kätilöä nyt tässä vaihtamassakaan, mikäli kätilö on asiallinen tyyppi. Mutta tuosta toisesta ketjusta voi lukea, että näin ei aina ole. Itsekin vaihtaisin tällöin kätilöä ja todellakin sanoisin vastaan!
Ja se on kyllä kätilön työtä, että ehtii paneutumaan synnytykseen, ei se mikään herran lahja ole että saa kätilön joka paneutuu "juuri minun synnytykseeni". Zsiisus, mitä porukkaa, toivottavasti et ole kätilö, tai taidat kuulua just noihin mulqvisteihin... ;)
t. ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätilöni tokaisi minulle ensisanoikseen salissa että "nyt joudun sinua sitten vähän komentelemaan", johon vastasin että "ei ei lienee ole kovin viisasta minun tapauksessani".
En voi sietää komentelua tai ihmisiä jotka luulevat tietävänsä paremmin.
Mä olin ollut kuusi tuntia synnytyssalissa yksin (miehen kanssa). Kätilö vei saliin ja laittoi oksitosiinitipan ja sen koommin ei näkynyt. En siis saanut mitään puudutuksia, opiskelija kävi välillä tuomassa kauratyynyn.. Istuin jakkaralla kun seuraava kätilö tuli saliin. Ensi sanoikseen sanoi: "jos haluat siinä synnyttää, niin saat etsiä toisen kätilön, hän ei pysty kyykkimään". Koska olin jo tuntitolkulla ollut yksin ilman mitään apua tai tukea ammattilaiselta, niin en uskaltanut kuin totella ja kiivetä sänkyyn.
Siinä ponnistellessani pidin reisistäni ulkokautta kiinni ja joka kerta kätilö tarttui mun ranteisiin ja repi mun kädet niin, että olis pitänyt pitää kiinni reisien sisäpuolelta. Jossain vaiheessa sain sentään tiuskastua, että mä haluan pitää käteni näin. Olin kivultani niin sekaisin, etten kyennyt pahemmin sanomaan.. Puolitoista tuntia ponnistettuani lapsi lopulta revittiin imukupilla ulos. Seuraava lapsi, joka oli kilon painavampi, syntyi yhdellä työnnöllä siinä jakkaralla..
siis siinä vaiheessa kun kätilö vihdoin ilmaantui paikalle kohdunsuu oli täysin auki.
synnytin esikoista. Epiduraali sai aikaan aivan sietämättömän ponnistamisen tarpeen, ja koska paikat eivät olleet vielä täysin auki, kätilö kielsi minua ponnistamasta, johon tietysti tiuskin että ponnistan juuri nyt kun siltä tuntuu, johon kätilö sanoi että et muuten ponnista, johon sanoin että ponnistanpas jne. Tätä jatkui siihen asti kunnes kätilö sanoi, että nyt on 10 cm auki, ala ponnistaa. Johon tiuskasin että en varmasti ala, kun ei juuri sillä hetkellä ponnistuttanutkaan...
Naurettiin tätä sitten jälkeenpäin yhdessä kätilön kanssa kun käytiin läpi synnytystä.
Ekalla kerralla en ollenkaan, vaikka kätilö oli ilkeä kun mikä.
Pelkäsin että se jättää mut sinne ittekseni synnyttämään tyyliin "jos ei kelpaa, niin oo sitte itteksesi!".
Toisella kerralla en uskaltanut paljoa sanoa, kun oli keskellä yöllä, kätilö hoiti samalla toistakin synnytystä. Sain sellaisen käsityksen että se on nyt toi kätilö tai ei mitään. Siinä tilanteessa minulta ei edes kyselty että sopiiko että on miespuolinen kätilö. Siitä päättelin että nyt ei oo oikeen valinnan varaa.
Muutenkin siinä synnytystilanteessa olen vieraassa ympäristössä, virallisen tahon armoilla, jolla on omat säänöt ja säädökset. En mä siinä uskalla koskaan kauheasti pistää vastaan koska en ole sairaanhoitaja itse enkä tiedä systeemejä kovin hyvin.
Mulla oli ihan tavalliset kätilöt. Ei mitään mainittavaa jäänyt hampaan koloon.