Suututtaa tyhjän lupaajat

Sukulaisuus, kummius esimerkiksi.

tai "ystävä" :-( joka lupailee kuun taivaalta. Kun pitäisi lunastaa lupaukset, hänellä on aina yllättäen johonkin kiire...



Yli 20 vuotta ystävyyttä takana. Suodatan nykyään kyllä tehokkaasti 75% sanoista.



Silti...nyt tekisi jo mieli sanoa. Että ei suuret sanat suuta halkaise, teot ja valinnat ovat ne jotka merkitsevät.

Toinen vanhemmistani tuli matkan takaa käymään muutamaksi päiväksi. Ainokaisellamme oli kesällä synttärit, mutta vanhempani unohti ne jo silloin kuten aikasemminkin, aina ja myös joulut. Soitti monta päivää jälkeen päin kuinka oli pitänyt kortti laittaa, mutta unohtui sekin. Hänen ystävänsä (ovat seurustelleet pitkään, mutta omat taloudet) soitti muissa asioissa ja kertoi kuinka laittavat jotain pienelle ainokaisellemme, vaikka eihän asia minusta hänelle kuulu kun hänellä on omiakin lapsenlapsia iso liuta eivätkä virallisesti ole pari. Häntä kai hävettää vanhempani käytös.



Aikaa meni eikä mitään tullut. Sitten vanhempani tuli vieraisille ja tietysti ilman mitään tuliaisia edes pienelle lapsellemme. Ystävällä oli pieni pussi ihania kasviksia, joita rakastan. Mitään suurta en tietysti odottaisi, mutta tuollainen käytös tuntuu tyhmältä. Vanhempani kertoi kuinka oli tarkoitus edellisenä päivänä ostaa jotain lapsellemme, mutta oli unohtunut. Syötimme, juotimme, saunotimme ja kuljetimme häntä paikasta toiseen monta päivää pitkiäkin matkoja. Mihinkään kuluihin ei osallistunut eikä auttanut missään kotitöissä.



Lapsemme sai jokin aika sitten säästöpossun ja on aika ajoin tuonut sitä kirjahyllystä minulle ja miehelleni, jotta laittaisimme kolikoita possuun. Vieraille ei sitä tietnkään kanna. Tuli puhetta, että lapsi sai oman säästöpossun ja kerroin hauskan kommelluksen pankissa. Lapsi tietysti haki possun näytille ja pyysi minua täyttämään sitä ja samalla pyysi vanhemmaltanikin. Lapsi ei vielä tajua rahan merkitystä kun on niin pieni.



Vanhempani sanoi, että täytetään huomenna, ei jaksanut hakea lompakkoa kahden metrin päästä kuulemma eli ei ollut hänellä antaa viiden centin kolikkoa possuun. Itsekin annan vain pienet rahat, koska suuria ei ole itselläkään. Aina annan kuitenkin kaikki 5 ja 10 centtiset hänelle, jos vain niitä kukkarossani on.



Tuli lähdön päivä ja kävimme samalla ostamassa ruokaa marketista ja hän oli ystävänsä kanssa myös mukana. Ostin alennuksessa olevan vaatteen lapsellemme, koska käyn aina läpi alennuskorit löytöjen varalta. Vanhempani ystävä halusi ostaa sen, mutta kieltäydyin jyrkästi, koska eihän hänen kuulu meitä lahjoa.



Hulluinta tässä on, että vanhempani odottaa, että ostamme hänelle seuraavana synttärinä matkalahjakortin, vaikka meillä ei ole itselläkään varaa mihinkään matkoihin. Minulla itselläni on tilanne, ettei minulla ole mitään tuloja muutamaan kuukauteen. Vanhemmallani on säännölliset tulot, ei velkaa eikä rahat mene mihinkään "turhuuteen" on vain niin itsekäs ja kitsas. Minulle olisi riittänyt se kortti lapselle synttärinä ja ihan vaikka pieni, halpa kukka tuliaisiksi ja lapselle vaikka euron lelu, koska hinnalla ei ole väliä vaan sillä miten arvokkaana meitä pitää.



Mua niin suututtaa!!!

mitä aloittajan kummi nyt on jättänyt tekemättä kun noin ketuttaa? eikö muistanut postikortilla?

siskoni on tuollainen, aina lupailemassa kaikenlaista, mikä ei koskaan toteudu. Eniten ärsyttää se, että lupailee lapselleni kaikenlaista kivaa ja lapsi tietenkin pettyy kun lupaukset unohtuvat. Itse en enää usko siskoani ollenkaan.

miehen veljen perhe tekee tuota jatkuvasti. Ekan kerran 10v sitten kun ensimmäinen lapsemme oli syntynyt. Toivat miehelle viskipullon ja lupasivat että tuovat minulle jotain myöhemmin :DDD Tämän jälkeen sama on toistunut lähes joka vuosi syntymäpäivänäni, kutsuvat itsensä kakkukahville ja lupaavat tuoda lahjan myöhemmin (en tod. odota mitää lahjoja, mutta naurettavaa tuo lupailu)

Oikeasti paha mieli tuli nyt kun esikoisemme täytti 10 vuotta. Miehen veli on vielä lasemme kummisetä. Eivät muka päässeet synttäreille ja lupasivat tulla seuraavalla viikolla muistamaan lasta. Kävivät kyllä seuraavalla viikolla, mutta eivät puhuneet halaistua sanaa lapsen synttäreistä. Lapsi sitten kysyi itse, ja kummsietä lupasi tulla viikonloppuna tuomaan lapselle lahjan. Tästä on nyt aikaa 4kk eikä ole vielä lahjaa tai korttia näkynyt. Lapsi oli tosi pettynyt että jäi kokonaan muistamatta.

Meillä kummi soitellut ja kysynyt jo tuotavan lahjankin ja sopinut ainakin kuusi kertaa ajan jolloin tulee kylään, mutta ei vieläkään ole näkynyt. Suututtaa sovitella omia menoja ja varata tarjoilua kun ei näy eikä kuulu.

No milläs ostan kun tulot mulla vain yhden lapsen lapsilisä kuukaudessa liki puoli vuotta ja mieheni ei ole velvollinen kustantamaan vanhempani lomareissua.



Sisarukseni kyllä taitaa painostaa myös ottamaan osaa kolehtiin, mutta tekisi mieli tehdä sama kämmi kuin itselle tehty eli "Voi, voi kun piti ostaa, mutta unohtui".