Lue keskustelun säännöt.
Voih, mieli mustana viikko viikon, kuukausi kuukauden jälkeen...
27.10.2010 |
Olen kotihoidon tuella kitkutellut nuorempaa hoitaen (1.5v) ja mies on työttömänä (vaikeasti työllistyvä).
Nyt käy aina vaan selvemmäksi, että budjetti ei kestä vaan minun on pakko lähteä töihin. Oikeasti tuntuu kuin kaikki olisi menossa syvälle metsään. Tajuan kyllä, ettei aina asiat mene kuten haluaisi eikä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta silti sydän on synkkänä....
Lasta en haluaisi hoitoon laittaa, mutta isänsä ei pysty ottamaan vastuuta kokopäiväisesti, liittyen sairauteensa. Minkähän takia tuntuu, että aina kaikki on elämässäni vain "melkein"....Vaikkei täydellisyyttä olekaan. Kiitos, kun luit.
Kommentit (3)
Ei se puolitoistavuotias siellä hoidossa pilalle mene, tekee hyvää lapsellekin nähdä muita lapsia ja aikuisia kuin väsynyt stressaantunut äiti ja sairas isä. Ihan turhaan podet tuosta huonoa omaatuntoa.
Tee nyt ne muutokset, mitä tarvii, ettei asiat mene huonompaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä voi hoitaa osan päivästä. Saattaa mielesikin piristyä kummasti, kun "pääset" ihmisten ilmoille muiden pariin ja elämänpiirisi vähän laajenee.
Kuka on sanonut että sinä olet parempi äiti kun masennut? Kuka on sanonut ettei muillakin ole "melkein" kaikki asiat? Miksi et ole iloinen siitä että sinulla on perhe ja työpaikka?
Luet liikaa tätä palstaa.