Lue keskustelun säännöt.
Päätin "adoptoida" isovanhemmat lapsilleni
18.10.2010 |
Lapsellamme on elossa yksi pappa, joka ei juuri välitä lapsenlapsestaan. Näkee häntä 1-2 kertaa vuodessa. Papalla ei ole mitään ongelmia, jotka selittäisivät kiinnostuksen puutteen lapsenlapseensa esim. alkoholismia, mielenterveysongelmia tai muuta. Hän on vain tosi vanha eikä ole koskaan suuremmin välittänyt lapsistaan tai lapsenlapsistaan.
Hän ei muista koskaan edes kortilla saatika tuliaisilla lastaan tai lapsenlastaan. Ain akuulemma unohtuu ja piti laittaa tmv. Joskus harvoin soittaa ja kyselee mitä lapsi touhuaa.
Toiselta puolelta on olemassa molemmat isovanhemmat, mutta näkevät lasta vain 1-2 kertaa kuukaudessa. He ovat kiinnostuneempia lapsestamme, mutta ei ole aikaa eikä voimia touhuta suuremmin. Pappa vain istuu sohvassa ja mummi yrittää joskus leikkiä. Ovat onnellisia lapsenlapsestaan.
Nyt odotamme toista joka syntyy ihan pian. Ensiksi mainittu pappa on vain tyytyväinen, lapsia on hyvä tulla lisää. Tämä toinen isovanhempipari taas ei halua kuulla koko vauvasta mitään. Eivät yksinkertaisesti halua vauvaa enkä ymmärrä miksi. Aiheeesta ei keskustella vaikka yritän evätkä sitä odota mielenkiinnolla kuin esikoistamme. Mikäli yritän puhua raskaudesta tai vauvasta minut keskeutetään ja aletaan puhua päälle jostain muusta asiasta minun tai jonkun toisen kanssa. Mikäli lopetan asian kesken, asiaan ei palata. Mikäli kerron jonkun jutun odotuksesta ja vauvasta niin siihen ei reagoida kuin: "jaa" tai "joo".
En jaksa tuollaista tilannetta, koska minulla oli aikoinaan vain yksi vanha isoäiti isovanhempana, joka kyllä oli erityisen rakas ja jota näin usein. Hän oli kiinnostunut kaikista lapsenlapsistaan. Olisin vain toivonut toistakin mummia tai pappaa. Toiselta puolelta vanhempiani (tuon ekan mainitsemani papan vanhemmat) oli kyllä suhteellisen nuoret pappa ja mummi elossa, mutta he eivät välittäneet lapsenlapsistaan eikä oleet juurikaan tekemisissä.
Olen päättänyt hankkia lapsillemme uudet isovanhemmat, jotka haluavat olla lasten kanssa, jutella ja tehdä kaikkea kiva yhdessä, että lapsemme oppisivat rakkauden vanhempiin ihmisiin. Olen huomannut kuinka paikkakunnallamme eläkeläiset oikein janoavat pieneten lasten seuraa ja jututtavat lastamme usein. Monilla ei ole mahdollisuutta lapsenlapsiin ja samalla he saisivat tilaisuuden olla lapselle isovanhempi.
Tarkoitus ei ole saada hoitajaa lapsille vaan hyvä suhde isovanhempiin. Minusta kaikki osapuolet olisivat onnellisia kun jokainen saisi jotain tällaisesta suhteesta.
Onko joku muu tehnyt tällaisen ratkaisun ja miten toimitte? Ilmoitus lehteen vain miten?
Kommentit (14)
niistä adoptioisovanhemmista eli kun he vanhenevat, on sinun autettava heitä. Ehkä jo hyvin pian.
Laitoin tuon adoption lainausmerkkeihin sillä enhän oikeasti sananmukaisesti adoptoisi heitä sillä onhan heillä oikeudellisesti katsottuna varmasti omat lapset ja sukulaiset. Enhän ole ensisijaisesti vastuussa ystävistänikään, jos he apua tarvitsevat, mutta samalla tavalla kuin ystävienikin kanssa myös noiden oletettujen isovanhempien kanssa auttaisin ja tukisin heitä kuten pystyisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se sikiö on vain äidille konkreettisesti läsnä. Monet vanhemmat ihmiset sitä paitsi ovat eläneet aikana jolloin oli epäsopivaa puhua raskaudesta. Taikauskoisesti on jopa ajateltu tuovan huonoa onnea, jos puhuu tulevasta vauvasta ennen kuin se on syntynyt.
Meillä on ollut juuri tuollaiset isovanhemmat. Raskausaikana varottiin visusti puhumasta tulevasta lapsesta, mutta kun se oli syntynyt, mistään muusta ei enää puhuttukaaan kuin vain ja ainoastaan siitä vauvasta...
Tämä toinen isovanhempipari taas ei halua kuulla koko vauvasta mitään. Eivät yksinkertaisesti halua vauvaa enkä ymmärrä miksi. Aiheeesta ei keskustella vaikka yritän evätkä sitä odota mielenkiinnolla kuin esikoistamme. Mikäli yritän puhua raskaudesta tai vauvasta minut keskeutetään ja aletaan puhua päälle jostain muusta asiasta minun tai jonkun toisen kanssa. Mikäli lopetan asian kesken, asiaan ei palata. Mikäli kerron jonkun jutun odotuksesta ja vauvasta niin siihen ei reagoida kuin: "jaa" tai "joo".
Toiselta puolelta on olemassa molemmat isovanhemmat, mutta näkevät lasta vain 1-2 kertaa kuukaudessa. He ovat kiinnostuneempia lapsestamme, mutta ei ole aikaa eikä voimia touhuta suuremmin. Pappa vain istuu sohvassa ja mummi yrittää joskus leikkiä. Ovat onnellisia lapsenlapsestaan.
Nyt odotamme toista joka syntyy ihan pian. Ensiksi mainittu pappa on vain tyytyväinen, lapsia on hyvä tulla lisää. Tämä toinen isovanhempipari taas ei halua kuulla koko vauvasta mitään. Eivät yksinkertaisesti halua vauvaa enkä ymmärrä miksi.
"He eivät vain halua vauvaa". Hei, eikös se nyt ole teidän vauva kuitenkin. Eihän isovanhempien kuulukaan puuttua lastensa vauvojen hankintaan. Toki onnittelu aiheesta on paikallaan, mutta ehkä ovat vain kyllästyneitä hössötykseesi tai sitten lapset vain rasittavat heitä liikaa.
"Isovanhemmat näkevät lasta VAIN 1-2 kertaa kuukaudessa". Tuohan on paljon! On paljon isovanhempia, jotka näkevät kaukana asuvia lastenlapsia vain jouluna. Silti voi suhde olla läheinen.
Onhan tuo isovanhempien adoptoiminen tietysti yksi ajatus, mutta enpä usko olevan kauheasti pariskuntia tarjolla, joita vieraitten ihmisten lapset kauheasti kiinnostaisivat. Itse yrittäisin tutustua paremmin naapuruston mummeleihin kuin ihan ventovieraita lähestyisin.
niistä adoptioisovanhemmista eli kun he vanhenevat, on sinun autettava heitä. Ehkä jo hyvin pian.
Laitoin tuon adoption lainausmerkkeihin sillä enhän oikeasti sananmukaisesti adoptoisi heitä sillä onhan heillä oikeudellisesti katsottuna varmasti omat lapset ja sukulaiset. Enhän ole ensisijaisesti vastuussa ystävistänikään, jos he apua tarvitsevat, mutta samalla tavalla kuin ystävienikin kanssa myös noiden oletettujen isovanhempien kanssa auttaisin ja tukisin heitä kuten pystyisin.
ap
Tulevasta vauvasta ei edes onniteltu heidän taholtaan, vaikka kerrotiin yhtäaikaa molemmille maljapuheen aikana.
Esikoisesta olivat haltioissaan jo odotusaikana ja silloin jo suunnittelivat asioita, joita lapselle voi tehdä vasta kouluikäisenä ja kutimet alkoivat kilisemään ahkerasti ennen kuin laskettuaika oli edes puolessa välissä. Uudesta vauvasta ei kerrota edes lähisuvulle, jota me näemme harvemmin, he joka viikko ja esikoisesta kertoivat heti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epäilen jonkun isovanhemman tai sitä aikaa lähestyvän "vetävän herneen nenäänsä" eli taitaa olla sama syndrooma itsellä suhteessa lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa.
Mielipidettäni ja ajatuksiani se ei muuta vaan haluan kommentteja saman ratkaisun tehneiltä. kiitos.
ap
olisivat olleet paikallaan, kun vauvauutisia kerrottiin. Se nyt kuuluu peruskaytostapoihin, riippumatta siita, mitka omat fiilikset ovat.
Ja olkoonkin vasta "vain sikio", normaaliperheissa jo vatsassa asuva uusi perheen jasen kasitetaan todellakin kiinnostuksen arvoisena ainakin lahisuvun kesken.
En nyt lahde ottamaan kantaa, onko tuo 1-2 kertaa kuukaudessa paljon vai vahan. Mutta mielestani varaisovanhempien hankkiminen on hyva idea, kunhan kaikki osapuolet ovat selvilla saannoista. Paljon on yksinaisia vanhuksia, jotka kaipaavat seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli tutustui lähitalon mummoon, jonka kutsui kahville jne. Vähitellen yhteydenpito tiivistyi, mummosta tuli melkein jokapäiväinen vieras. Valitettavasti mummo ei tyytynyt olemaan isoäiti eli lapsen kaveri vaan ryhtyi huushollaamaan kuin kotonaan eli alkoi oikein "anoppimainen" marmatus ja neuvominen, jota kaverin oli pakko kuunnella. Hänhän se oli halunnut mummosta kaverin lapselleen miettimättä, että mummo ehkä haluaa isomman roolin koko perheen elämässä.
Eli mieti kahdesti, mitä olet tekemässä. Huonolla tuurilla saat itsellesi todellisen riippakiven.
Olisiko parempi hankkia ostomummo, eli maksat jollekin eläkkeellä olevalle naiselle tietyn summan siitä, että ulkoiluttaa lastasi tms. Silloin suhde pysyy "työsuhteena", etkä saa vaivoiksesi ylimääräisiä ihmisiä. Sille adoptiomummolle kun on hankala sanoa, että tämä oli nyt tässä, hyvästi.
eli tutustui lähitalon mummoon, jonka kutsui kahville jne. Vähitellen yhteydenpito tiivistyi, mummosta tuli melkein jokapäiväinen vieras. Valitettavasti mummo ei tyytynyt olemaan isoäiti eli lapsen kaveri vaan ryhtyi huushollaamaan kuin kotonaan eli alkoi oikein "anoppimainen" marmatus ja neuvominen, jota kaverin oli pakko kuunnella. Hänhän se oli halunnut mummosta kaverin lapselleen miettimättä, että mummo ehkä haluaa isomman roolin koko perheen elämässä.
Eli mieti kahdesti, mitä olet tekemässä. Huonolla tuurilla saat itsellesi todellisen riippakiven.
Olisiko parempi hankkia ostomummo, eli maksat jollekin eläkkeellä olevalle naiselle tietyn summan siitä, että ulkoiluttaa lastasi tms. Silloin suhde pysyy "työsuhteena", etkä saa vaivoiksesi ylimääräisiä ihmisiä. Sille adoptiomummolle kun on hankala sanoa, että tämä oli nyt tässä, hyvästi.
Jos tuollaiset varaisovanhemmat löytää, niin on varmaan hyvä keskustella avoimesti odotuksista. Onko suhde ystävyyttä? Hoitosuhde? Yksipuolinen avunantosuhde? Saako antaa lahjoja? Pitääkö antaa vastalahjoja? Maksetaanko hoidosta?
Valitettava tosiasia taitaa olla, että on hyvin vaikea löytää saman ajatusmaailman omaava eläkeläispari, jonka kanssa yhteiselo toimisi saumattomasti, pyyteettömästi ja tasapuolisesti.
Itse nostaisin kissan pöydälle omien vanhempieni kanssa ja yrittäisin parantaa sitä suhdetta, jos tilanne olisi tuollainen kuin ap:llä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei muista koskaan edes kortilla saatika tuliaisilla lastaan tai lapsenlastaan. Ain akuulemma unohtuu ja piti laittaa tmv. Joskus harvoin soittaa ja kyselee mitä lapsi touhuaa.
joka antaa paljon lahjoja lapselle?
ovat huomaamattaan omaksuneet isovanhempien roolia. Ikäerosta huolimatta olemme ystäviä, ja matkustelimmekin yhdessä ennen lapsemme syntymää. Heillä on yksi yli 30v lapsi itsellä, joka ei varmaankaan tee heistä isovanhempia.
Pikkuhiljaa ovat kiintyneet myös lapseemme, ja tavataan usein. Ovat välillä jopa hoitaneet päivällä sairasta lasta tai vieneet hammaslääkäriin yms. Me taas hoidetaan heidän koiraansa ja asuntoa, kun ovat matkoilla, ja autetaan renkaiden vaihdossa ja joskus lumitöissä yms.
Ilman "virallista" adoptiota on syntynyt luonteva suhde:-) ( mun ja mieheni vanhemmat ovat kaikki kuolleet jo ennen lapsen syntymää)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli tutustui lähitalon mummoon, jonka kutsui kahville jne. Vähitellen yhteydenpito tiivistyi, mummosta tuli melkein jokapäiväinen vieras. Valitettavasti mummo ei tyytynyt olemaan isoäiti eli lapsen kaveri vaan ryhtyi huushollaamaan kuin kotonaan eli alkoi oikein "anoppimainen" marmatus ja neuvominen, jota kaverin oli pakko kuunnella. Hänhän se oli halunnut mummosta kaverin lapselleen miettimättä, että mummo ehkä haluaa isomman roolin koko perheen elämässä. Eli mieti kahdesti, mitä olet tekemässä. Huonolla tuurilla saat itsellesi todellisen riippakiven. Olisiko parempi hankkia ostomummo, eli maksat jollekin eläkkeellä olevalle naiselle tietyn summan siitä, että ulkoiluttaa lastasi tms. Silloin suhde pysyy "työsuhteena", etkä saa vaivoiksesi ylimääräisiä ihmisiä. Sille adoptiomummolle kun on hankala sanoa, että tämä oli nyt tässä, hyvästi.
Kiitos tuosta kokemuksesta, en ollut ajatellutkaan, että saattaisi tulla vastaan joku joka voisi alkaa hallita negatiivisesti koko perhettä omien sääntöjensä mukaan.
Meillä on tuttavapiirissä eräs ei-sukua oleva vanhempi, eläkeläinen nainen, joka tykkää lapsestamme kovasti ja on hänestä kiinnostunut, mutta emme tapaa niin usein, hän on hyvin aktiivinen leski eli touhuaa ja liikuu paljon positiivisessa merkityksessä. Hänellä on aito kiinnostus lapseemme ja ilmeisesti ei saa omaa lastenlasta, jota kaipaa ja lapsemme on hänelle yksi "korvike" muiden joukossa ja meistä se on vain ihanaa kun haluaa joskus nähdä lastamme ja on oikeasti kiinnostunut.
Noita vanhempia ihmisiä tulee tuolla kauppareissuilla vastaan, jotka oikein janoavat reippaan ja iloisen lapsemme seuraa ja siitä sain ajatuksen, että olisi molemminpuolinen ilo sellainen suhde.
Lisää kokemuksia...
Itse nostaisin kissan pöydälle omien vanhempieni kanssa ja yrittäisin parantaa sitä suhdetta, jos tilanne olisi tuollainen kuin ap:llä on.
[/quote]
Tuo pappa on sen verran vanha ja itsepäinen, ettei hänelle muustakaan vaikuta puhua kun tekee muutenkin todella tyhmiä päätöksiä omaksi vahingokseen. Hänelle voi puhua asiasta, mutta ihan sama kuin "seinille puhuisi". Samaa olen kuullut muiden sisarusteni sanovan, ei mitään uutta.
Isovanhempipari taas on aika viisas, mutta minä en ole tottunut koskaan kerjäämään kenenkään huomiota tai rakkautta, jos ei kerran itse sitä tajua tai halua antaa niin etsin sitä muualta. Olen vähän sellainen "kun ei tykätä niin ei tupata" -tyyppi olipa kysessä parisuhde tai ystävyys tms. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos esim. vakiintuneessa parisuhteessa tulee ongelmia niin luikkisin pakoon. Minusta rakkautta ja tunteita ei voi pakottaa.
niistä adoptioisovanhemmista eli kun he vanhenevat, on sinun autettava heitä. Ehkä jo hyvin pian.