Lue keskustelun säännöt.
Olisiko jo viisainta päästää irti murkkutytön isästä?
12.06.2010 |
Monta vuotta olen tapellut isän kanssa tapaamisten tärkeydestä, saarnannut ja jäkättänyt pitkistä tapaamistauoista, ihmetellyt, kysellyt, puhunut enkelten kielellä, vedonnut, anonut, huutanut, sättinyt.. Tulos: tyhjää. Vähän aikaa toimii, max kuukauden, kunnes taas hiljaisuus. Tapaamiset eivät onnistu. Isästä ei kuulu mitään.
Eilen tytön _piti_ jälleen kerran mennä isälleen, isää ei kuulunut. Tapasivat viimeksi helmikuussa lyhyesti. Tyttö on tosiaan jo murkku, ja on alkanut vierastamaan isäänsä. Yritin rohkaista tyttöä soittamaan isälleen, mutta ei halunnut.
Isä ei soita, ei osallistu muuhun kuin elareiden maksuun. Isälle syntyi uusi vauva, ja hänellä on nyt onni ydinperheessä. Meidän tyttö syntyi keskelle nuoruuden huumaa, vastuu jäi alusta asti minulle. Onko enää mitään tehtävissä? Vai annanko isällekin jo rauhan ja oikeuden onneen, oikeuden aloittaa alusta?
Yritin taas jokunen kuukausi sitten painostaa isää osallistumaan aikuistuvan tyttärensä elämään, isä sanoi kiivastuneena että "Mikä sua vaivaa!!? Kasvaako joku kyrpä taas otsassa vai mitä vittua? Asiat on aina ollu näin, mitä sä vaahtoot? Vaikee se on mitään nyt muuttaa!!". Isän vaimo jäkättää aina puhelun taustalla samoja juttuja.
Auttakaa mua. Mikä olisi oikein? Säälittää ihana, fiksu, kiltti, sydämellinen tyttäreni.
Kommentit (10)
Mitenpä tuo tuosta enää korjaantuisi. Kirjoita sinne isälle kirje, että todella sääli, että suhde ihanan, fiksun, kiltin, sydämellisen tyttäresi kanssa ei kiinnosta sinua tämän enempää, tyttö ei ole ansainnut tällaista toistuvaa hylkäämistä ja hänen tunteiden säästämiseksi on parasta lopettaa tämä pelleily tähän. Kiitos kaikesta ja hyvää loppuelämää sinulle ja perheellesi, toivottavasti uuden lapsen kanssa osaat olla huolehtiva ja välittävä vanhempi. Älä ota enää yhteyttä tyttöön, jos et tämän enempään pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on varmasti hyvä isä uudelle vaaville,koska on saanut sen iihmisen kans jota oikeesti rakastaa.Isällä on varmasti niin negatiivinen kuva isyydestä ollu sun kans,et suhe lapseen on kärsiny. Jatkat sä nyt vaan omaa elämääs lapses kaa.
Anna olla ja unohda, kyllä tuokin asia jonain päivänä miehen eteen tulee.
Tyttärellesi on terveempää elää ilman ainaista odotusta ja pettymystä.
naurettavaa jaksaa vittuilua, uhkailua yms luettelimiasi asoita vuodesta toiseen.
Anna olla, oikeasti.
meillä tosin on neiti nuorempi. "oikeaa" isää ei kiinnosta. joskus.. ja jouluna.. eikä aina sillonkaan. ei muista ees synttäripäivinä.. nykyään ei sentään enää lupaile mitään, niinku ennen lupas lapselle et tulee ja kun olis jo pitäny tulla ni soitti ettei pääse.. :(
tyttö kysyykin isältä et miks valhetelet mulle.. ei oikeen osaa vastata.. paitsi ettei hän valehtele.
nyt uusioperheessä .. ja on ihana iskä ja miehenmalli :)
ei kande tuputtaa.. edestään löytää kyllä.!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni sama tilanne, tosin tytär vasta 6-vuotias.
Eipä isää kiinnosta eikä pidä mitään yhteyttä niin en ole itsekään enää vaivautunut.
Tyttäreni isällä on myös uusi perhe vauvoineen. Mikäs siinä. Ei ketään voi pakottaa isyyteen, kyllä sen on lähdettävä isästä itsestään.
Nykyinen mieheni on tytölle isä. Kantaa vastuun, huolehtii ja rakastaa. Mielestäni biologialla ei ole mitään merkitystä jos ei lapsesta välitä. Luulen että enemmänkin haittaa lapselle on väkinäisistä tapaamisista biologisen vanhemman kanssa jos minkäänlaista tunnesidettä ei ole koskaan päässyt muodostumaan.
Onhan se lapsellekin vaikeaa kun välillä tapailevat tiheämmin ja sitten taas ei kuukausiin kuulu mitään.
Kysy tytöltä miten hän haluaa asiassa edetä. Jos on sitä mieltä ettei halua pitää yhteyttä isäänsä, kunnioittaisin tytön toivetta. Ilmoittaisin sen jälkeen isälle tytön päätöksestä yksinkertaisella kirjeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isäänsä kerran tai pari vuodessa. On selvää ettei heidän välillään ole syvää kiintymyssuhdetta.
Silloinkin kun lapset ovat isällään mummo huolehtii melkein kaikesta.
Anna olla, luulen ettei murkkuakaan kiinnosta tuollainen luuseri. Meillä on niin että keräävät rohkeutta sanoa suorat sanat isälleen.
Painostamalla et saa mitään hyvää aikaiseksi. Jos tyttö on jo yli 12 hän voi itse valita tapaako vai ei isäänsä.
Minä annan lasten päättää haluavatko tapaamisia. Lasten isää ei ole koskaan suuremmin kiinnostanut tapailla lapsiaan mikä on minusta harmillista.
Hyvä että edes maksaa elarit.
vähättelevään sävyyn siitä ettei biologinen isä halua tavata omaa lastaan. Ei se ole reilua, kivaa eikä missään nimessä vähäpätöinen asia. Kyllä lapsi varmasti mielessään, jos ei nyt niin tulevaisuudessa, miettii mikä minussa on vikana kun en kelpaa omalle isälleni, vaikka muut lapset kelpaavat.
Ap:lle vastaisin kuitenkin, että antaa olla jos toinen ei kerta vuosienkaan yritysten jälkeen ole kiinnostunut tyttärestään. Voithan vielä yrittää kysyä häneltä onko hän varma ettei ole tämän enemäpää kiinnostunut omasta lapsestaan ja nyt alkaa olla viimeiset mahdollisuudet luoda edes jonkinlainen suhde tyttöön. Jos häntä ei nappaa niin sitten ei nappaa, vaikka todella inhottavaahan se onkin.
kiva "isä-tytär" -suhde. Ihan turhaa pakottaa tyttöä tapaamaan jotain paskiaista.