onko muita äitejä joista vauvan rokottaminen

varsinkin jos on joku ärhäkkä rokote joka pitkään sattuu. Mun tyttö itki jonkun rokotteen jälkeen vielä varmaan tunnin, selvästi sattui. Joitain rokotteita se ei paljon edes huomannut. Erityisesti kerran harmitti, kun rokotteita pistettiin kerralla kaksi. Tuli tosi lasta huijaava olo kun siinä äidin sylissä kerta toisensa jälkeen satutetaan. Yhden piikin lapsi vielä kesti pienellä parkaisulla, mtuta sitten tuli vielä toinen perään, ja siitä jo loukkaantui kovasti.

kuin säpsähtänyt rokotettaessa hieman. En tiedä sitten miten vanhempana mutta nyt ikää vasta vähän yli vuosi. Istutan syliin ja lasken housuja vähän alemmas ja pidän tiukasti kainalossa ja jalasta vähän kiinni.

on se tietty luonteestakin kiinni. Meiän vauva on syntymästään asti ollut aika vahva temperamentiltaan. Kertoo kyllä kun joku harmittaa, mutta vastapainoksi on tosi ihana ja iloinen naurusäkki. :) Vertasin juuri kun kaveri kertoi ettei hänen vauvansa ole juuri itkenyt, vaikka paino tippui syntymän jälkeen 11%. Kyllä tuo minun tyttö vaan piti semmoisia huutokuoroja ettei oo tosikaan! :D Oli että ruokaa tänne ja heti, tämähän ei käy laatuun että heti nälkiinnytetään. Että erilaisia ovat, hauskaa.



2

Huusi pienenä heti kurkku suorana maidon perään ja hyvä jos kesken syöttämisen pystyi röyhtäyttämään. Nytkin ilmaisee herkästi mielipiteensä jos estän vaikka availemasta keittiön kaappia tai hellan luukkua. Muuten kyllä tosi aurinkoinen ja leppoisa tapaus ja nauravainen :) -3-

on juuri se, että vauva pettyy äitiin joka antaa tapahtua tälle "pahaa". näin itse koen asian, ja vauvan lohdutonta itkua kuunnellessa tulee tosi paha mieli itsellekin.



ei siinä rokottamisessa sitten mitään kurjaa olisikaan, jos vauva ei sitä pelästyisi ja siitä loukkaantuisi niin valtavasti.



ap

Että ihan rokottaminen tuntuu mammasta pahalta... tsiissus. Aikuinen ihminen ymmärtää, että tietyt asiat on pakko tehdä ja kovettaa itsensä. Totta kai rokotuksen jälkeen pitää lohduttaa, mutta ennen toimenpidettä asiasta ei kannata suurta numeroa tehdä. Ehkäpä ap:n olisi kannattanut kasvaa ensin aikuiseksi ja tehdä sitten vasta lapsia.

Että ihan rokottaminen tuntuu mammasta pahalta... tsiissus. Aikuinen ihminen ymmärtää, että tietyt asiat on pakko tehdä ja kovettaa itsensä. Totta kai rokotuksen jälkeen pitää lohduttaa, mutta ennen toimenpidettä asiasta ei kannata suurta numeroa tehdä. Ehkäpä ap:n olisi kannattanut kasvaa ensin aikuiseksi ja tehdä sitten vasta lapsia.

Nousitko väärällä jalalla sängystä? Ihmiset vaan on erilaisia. Sukulainen ottaa aina miehensä mukaan kun lasta rokotetaan koska ajattelee samoin kuin ap ja on hermostunut -> lapsi hermostuu. Mies sitten pitää vain lasta tiukasti sylissä ja siinä se. Ei ajattelutapa ole iästä tai aikuisuuduudesta kiinni.

Mutta en ole ajatellut että "luokkaantuu" minulle koska annan pistää.

Koska annan ajaa pyörälläkin -ja lapsi kaatuu ja sattuu.. ;)



Kyllä itse ajattelen ihan konkreettisesti että piikki pistää, sattuu.

Mutta ei rokotteessa ole mitään pahaa, ei tartte pelätä. Olen siinä tukena.

Kamalampaa se oli kun esikoiselle aikanaan annettiin vielä sairaalassa se piikki johon äiti ei voinut tulla mukaan. Silloin harmitti.

En itseänikään morkkaa kun otan itselleni rokotteen.



Jos en ottaisi lapsille rokotusta ja saisi jonkun taudin, niin silloin vasta itseeni ottaisin jos lapsi katsoo minua sairailla silmillään..



Mitään valtavaa mielipahaa en tunne piikeistä. Se itkuhan loppuu kohta, joten kipukin loppuu. Tai jos ei, niin annan särkylääkettä.

en tee asiasta etukäteen numeroa, enkä ole vauvaa rokotettaessa hermostunut (työni jo vaatii erinomaista tunteiden hallintaa, erilaisten tunteiden tunteminen ja niiden ilmaiseminen on kaksi täysin eri asiaa). olen yli kolmekymppinen (no ikähän ei tee aikuiseksi) ja vauvani on toinen lapsi minulle. ja kyllä, todellakin KOVETAN itseni, ja vauvani saa rokotukset. mielestäni rokottaminen vaan on niin kurja asia ja kyselinkin vertaistukea mutta ainahan täällä vähintään yksi päänaukoja vastaa...



ap

3x avosydänleikkaus ennen 2-vuoden ikää ja kaikki ne verikokeet, kanyylit, piuhat, tahdistimet..se tuntui pahalta!

en tee asiasta etukäteen numeroa, enkä ole vauvaa rokotettaessa hermostunut (työni jo vaatii erinomaista tunteiden hallintaa, erilaisten tunteiden tunteminen ja niiden ilmaiseminen on kaksi täysin eri asiaa). olen yli kolmekymppinen (no ikähän ei tee aikuiseksi) ja vauvani on toinen lapsi minulle. ja kyllä, todellakin KOVETAN itseni, ja vauvani saa rokotukset. mielestäni rokottaminen vaan on niin kurja asia ja kyselinkin vertaistukea mutta ainahan täällä vähintään yksi päänaukoja vastaa...

ap

Varmasti joku ryhmä on kasassa ja voisit siellä purkaa näitä tunteita, joita rokottaminen sinussa herättää.

Vauva ei pelkää etukäteen ja unohtaa koko jutun viidessä minuutissa.



Sen sijaan piikkikammoisen 6-vuotiaan rokotus paitsi tuntuu äidistä tosi kurjalle, on myös sekä henkisesti että fyysisesti aika rankka juttu molemmille.

Aikuinen ihminen ymmärtää, että tietyt asiat on pakko tehdä

Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää että rokotteita EI ole pakko antaa vauvalle!

Ja jos ne rokot yms. pelottaa niin antaa piikit kun lapsi on vähän vanhempi!

ihan normaalia, jos äidistä tuntuu pahalta, kun vauvaan sattuu. Vaikka se syy olisi hyväkin.



Niinhän sen kuuluisikin mennä: Vahva vauvan tunteisiin samaistuminen "pakottaa" äidin toimimaan normaalisti lapsen parhaaksi.

minua rokotti aika lailla kun esikoisesta otettiin verinäyte kantapäästä. Mutta kaikkeen tottuu.