Menossa pelkopolille juuri - mitä siellä tapahtuu?

Sitten menet uudelleen keskustelemaan asiasta. Etköhän sektion kuitenkin lopulta saa, toivottavasti!



Saanko tiedustella, mikä sairaala on kyseessä?

keskusteluaina ja sano, ettet muuhun suostu. Niin sain itse sektion toisella kerralla aivan kamalan ensimäisen synnytyksen jälkeen.



Ketään EI VOI PAKOTTAA!

"Kyllä se hyvin menee, olet niin hyvässä kunnossa ja reipas!"

Onneksi sain silti sektion.

Muutama kyynel auttaa kummasti.

Pelottaa lähinnä, että jos saavat minut paniikkiin kaikilla 'vaarannat lapsen' puheilla :(



-ap

Kävin pelkopolilla ennen lapsemme syntymää vuonna 2007. Pelkoni aiheena oli sairaalassa olo ja henkilökunta, ei niinkään kipu. Pelkäsin myös toimenpiteitä. Pyysin saada kokeilla mm., jalkatukia etukäteen, koska tuissa synnyttäminen peloti (tukia käytetään mm. imukuppisynnytyksessä tai muutoin toimenpiteissä, ei normaalissa synnytyksessä). Pyysin myös nähtäväkseni imukupin kaiken varalta, samoin anturin, jolla voidaan seurata lapsen sydänääniä jo kohdussa. Juttelimme sen tunnin verran myös, olimme synnytyssalissa, joten paikka tuli tutuksi. Auttoi minua paljon, ja kappas, jouduimme lopulta käyttämään sitä imukuppia, ja kaikki meni hyvin eikä pahaa mieltä jäänyt. Kysy, kysy ja pyydä esim. sairaalamn varusteita nähtäväksi, jos ne mietityttävät.

Nyt valitettavasti tiedän, mitä tapahtuu.

-ap

Kävin pelkopolilla ennen lapsemme syntymää vuonna 2007. Pelkoni aiheena oli sairaalassa olo ja henkilökunta, ei niinkään kipu. Pelkäsin myös toimenpiteitä. Pyysin saada kokeilla mm., jalkatukia etukäteen, koska tuissa synnyttäminen peloti (tukia käytetään mm. imukuppisynnytyksessä tai muutoin toimenpiteissä, ei normaalissa synnytyksessä). Pyysin myös nähtäväkseni imukupin kaiken varalta, samoin anturin, jolla voidaan seurata lapsen sydänääniä jo kohdussa. Juttelimme sen tunnin verran myös, olimme synnytyssalissa, joten paikka tuli tutuksi. Auttoi minua paljon, ja kappas, jouduimme lopulta käyttämään sitä imukuppia, ja kaikki meni hyvin eikä pahaa mieltä jäänyt. Kysy, kysy ja pyydä esim. sairaalamn varusteita nähtäväksi, jos ne mietityttävät.

Joo, varmasti on eri juttu mennä pp:lle ennen ekaa kuin ennen tokaa synnytystä. Olen ymmärtänyt että synnytyksen voivat olla hyvin erilaisia samalla henkilöllä, joten siinä mielessä kaikki tuskin toistuu samanlaisena kuin ekalla kerralla. Kannatan kyllä sektion vaatimista, jos liikaa pelottaa ja/tai ekasta on jäänyt esim. pysyviä tai pitkäaikaisia fyysisiä kipuja.

Nyt matkaan.

ap

Joo, varmasti on eri juttu mennä pp:lle ennen ekaa kuin ennen tokaa synnytystä. Olen ymmärtänyt että synnytyksen voivat olla hyvin erilaisia samalla henkilöllä, joten siinä mielessä kaikki tuskin toistuu samanlaisena kuin ekalla kerralla. Kannatan kyllä sektion vaatimista, jos liikaa pelottaa ja/tai ekasta on jäänyt esim. pysyviä tai pitkäaikaisia fyysisiä kipuja.

ennen tokaa synnytystä ja nimenomaan sen ekan synnytyksen takia. Mulla oli eka siis imukuppisynnytys, raju ja kivulias ym.



Käynti oli tosi hyvä, käytiin ensin tarkkaan läpi eka synnytys, ne selitti kaikista papereista ja käyristä mitä tapahtui milloinkin ja sain kertoa omista tuntemuksista.



Mulla pelot liittyi nimeomaan ponnistusvaiheeseen ja sen kipuun.



Keskusteltiin kipulääkkeistä ym ja mulle tehtiin synnytyssuunnitelma, johon kirjattiin mm. mitä kaikkia kipulääkkeitä mulle tulisi antaa ja ettei esim. turhia sisätutkimuksia tehtäis ja kun niitä tehdään niin varoen ja kaikki jutut tarkkaan selittäen.



Mulle jäi hyvä mieli jo siitä ekasta käynnistä enkä kaivannut lisää käyntejä.Samoin kätilö ihanasti tsemppasi minua ja toi varmuutta.



Mulla oli loppuraskauden paljon parempi olo eikä itkett¨änyt enää.



No, toka synnytys meni niin vauhtia, että sairaalaan ehdin vasta ponnistusvaiheessa. Se oli kyllä ihan yhtä kamala kun ekassakin, mutta onneksi meni nopeammin ohi. Imukuppi tuli taas tutuksi :(, mutta kaiken kaikkiaan toipuminen oli paljon nopeampaa ja itsellä paljon varmempi olo. Samoin tuntui, että sain itse päättää, enkä joutunut niin henkilökunnan armoille kun ekassa synnytyksessä ja kivut otettiin todesta.

Ilmeisesti lääkäri haluaa odottaa, jos mieleni muuttuisi. Olen päättänyt sektiosta jo vuosia sitten. "Kyse on kuitenkin sinun vartalostasi, minkä takia tätä pitää harkita.." Jos se on MINUN vartaloni, minkä vuoksi en saa päättää? Logiikka ei nyt oikein toimi.



-ap