Onko joku onnellisesti rinnakkaissuhteessa?

vaikka moraalisaarnaajia täällä piisaa, voin todeta, että omalla kohdalla homma on toiminut täydellisesti. rakastaja tuo mieletöntä lisäpotkua arkeen enkä ikinä lopettaisi suhdetta kuin pakon edessä. noh, kovin monella tuskin onkaan yhtä ihanaa rakastajaa kuin mulla :). me ollaan molemmat perheellisiä (tämäkin tiedoksi saarnaajille) ja ikionnellisia toisistamme (joskin myös perheistämme).



N30+ (joka just äsken vietti ihanan " lounashetken" kuumakallensa kanssa)

melkein kolme vuotta on ollut rinnakkaissuhde, kummatkin vakisuhteessa. " rinnakkainen" on minulle rakas ystävä, eroottisten ajatusteni kohde, tuki, luotettava kumppani. rakastan yhtä lailla vakikumppaniani, onneksi ei tarvitse valita heidän välillään - minulla on kummatkin!



juu kohta hyökkää joku etusormi tanassa ja huuli paheksuvasti nyrpistyneenä: " Ei noin voi elää!" . vaan voipas. minun elämäni on rikasta ja hyvin antoisaa näin, pidän itseänä onnekkaana.

Rakastuin viime vuonna töiden kautta erääseen mieheen, joka oli vielä silloin naimisissa. Tapailtiin töiden merkeissä, kunnes kerroin hänelle tunteistani. Noin kaksi kuukautta ensi tapaamisesta rakastelimme ensimmäisen kerran hotellissa. Sen jälkeen tapailimme lähes päivittäin mutta pystyimme järjestämään rakastelua vain n. kahden viikon välein. Lopulta olin valmis jättämään aviomieheni. Aviomies epäili suhdetta jo aika varhaisessa vaiheessa, olen huono peittelemään fiiliksiäni. Erosimme rakastajan kanssa molemmat aviopuolisoistamme n. puoli vuotta ensi tapaamisestamme. Ex aviomies kertoi että hänelläkin on ollu " juttuja" ja suhteita, mutta ei olisi eronnut niiden takia minusta. Tämä uusi mies tuntui heti vain niin hiton oikealta ja olen hänen kanssaan äärimmäisen onnellinen. Petin ex-aviomiestä ekan kerran ja se oli siinä. Jos aikoo rinnakkaissuhteeseen tärkeää on se ettei rakastu, eikä jää kiinni! Niin olisi ollut paljon helpompaa...

myös positiivisia kertomuksia. Minä olen jo rakastunut tähän " rinnakkaiseen" . Uskon todella, että homma voi toimiakin vaikka eihän tämä mitenkään fiksua tai helppoa ole.

kokemuksia tästä?

Vierailija:

vaikka moraalisaarnaajia täällä piisaa, voin todeta, että omalla kohdalla homma on toiminut täydellisesti. rakastaja tuo mieletöntä lisäpotkua arkeen enkä ikinä lopettaisi suhdetta kuin pakon edessä. noh, kovin monella tuskin onkaan yhtä ihanaa rakastajaa kuin mulla :). me ollaan molemmat perheellisiä (tämäkin tiedoksi saarnaajille) ja ikionnellisia toisistamme (joskin myös perheistämme).

N30+ (joka just äsken vietti ihanan " lounashetken" kuumakallensa kanssa)

Vierailija:

" Ei noin voi elää!" . vaan voipas. minun elämäni on rikasta ja hyvin antoisaa näin, pidän itseänä onnekkaana.

Vierailija:

myös positiivisia kertomuksia. Minä olen jo rakastunut tähän " rinnakkaiseen" . Uskon todella, että homma voi toimiakin vaikka eihän tämä mitenkään fiksua tai helppoa ole.

olla moralisoimatta :(



En tosiaankaan uskonut, että olisi mahdollista rakastaa kahta ihmistä samaan aikaan. Ja rinnakkaissuhteita paheksuin ja tunsin moraalista ylivertaisuutta niitä harjoittavia kohtaan. Mutta niin taas arroganssi kolahti omaan nilkkaan. Elämä opettaa nöyräksi, ennemmin tai myöhemmin.



Ei tämä silti tarkoita, ettenkö nauttisi!

ap

kokemuksia tästä asiasta?

Itselläni vain kävi klassisesti. Olin varattu kun aloin tapailemaan varattua miestä. Oma suhteeni voi jo silloin huonosti, joten rinnakkainen suhde oli seuraus tästä. Vaikka kaikki alkoi vain puhtaasta seksisuhteesta, aloin vastoin tahtoani rakastua vakipanooni. Sen seurauksena erosin miehestäni, mikä oli koko tarinan ainoa onnellinen seuraus. Aloin vaatia vakipanoltani munan lisäksi myös muuta laatuaikaa ja tunteitakin. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää perheettään. Samalla hän ahdistui omiin pyrkimyksiini ja halusi lopettaa suhteeni minuun.



Nyt olen aivan masentunut ja yksin. Tästä ei voi kuin nousta, koska alemmas ei enää pääse. Uusiin suhteisiin en vielä ole valmis, mutta sekin aika vielä tulee. Omat sormet saavat kelvata sen aikaa.

sinulle nro 12! Uskon, että varmasti nouset sieltä. Iso lämmin halaus.

Mäkin toivotan tsemppiä nrolle 12, vaikka paska juttu kieltämättä. Toivottavasti en itse joudu samaan liemeen vakipanoni kanssa... nyt jo tunteet kuumina, mutta onneksi vielä lähes pelkkää seksiä. Itse en kyllä miestäni jätä ihan tosta vaan, mutta vakipanostani ei voi sanoa samoin...



" Samassa sopassa"

Vierailija:

melkein kolme vuotta on ollut rinnakkaissuhde, kummatkin vakisuhteessa. " rinnakkainen" on minulle rakas ystävä, eroottisten ajatusteni kohde, tuki, luotettava kumppani. rakastan yhtä lailla vakikumppaniani, onneksi ei tarvitse valita heidän välillään - minulla on kummatkin!

juu kohta hyökkää joku etusormi tanassa ja huuli paheksuvasti nyrpistyneenä: " Ei noin voi elää!" . vaan voipas. minun elämäni on rikasta ja hyvin antoisaa näin, pidän itseänä onnekkaana.

Niin, mutta tietääkö kumppanisi tuosta suhteestasi. Koska jos ei tiedä, niin et anna hänelle mahdollisuutta tehdä päätöstä omasta elämästään vaan teet sen röyhkeästi hänen puolestaan. Ja siinä ei ole mitään puolustelemista !! Mun mielestäni jos kumppani hyväksyy ko. asian on se ihan ok, mutta jos hänen puolestaan tehdään ratkaisu hänen olleessaan tietämätön asiasta on se mun mielestäni todella väärin. Ja miksi sitten ette kerro kumppanillenne....no tietenkin siksi, että muuten hän jättäisi teidät. TODELLA ITSEKÄSTÄ, PUOLUSTELKAA IHAN NIIN PALJON KUIN HALUATTE...tollasille on oma nimityksensä....ihan turhaa kehua kuinka onnellisia olette.. P.askan marjat....

sen myönnän, mutta et voi sanoa ettenkö olisi onnellinen kahden miehen nainen. :)



polyamoria rules!

onkohan olemassa joku yhteisö, jossa voisi näistä asioista keskustella ilman " normaalisuhteissa" elävien piikittelyjä ja syytöksiä. Tämä on kuitenkin niin yleistä.

Olen toista kertaa naimisissa ja kummankin liion aikana minulla on ollut samaja " rakastaja, ystävä, kolleega, uskottu" . Jos olosuhteet olisivat toiset, olisimme varmaankin keskenämme naimisissa. Mutta kun ei, niin pysymme yhdessä näin, kuten olemme pysyneet jo yli kymmenen vuotta.

Seurataan itseä ikäänkuin ulkopuolisena. Höpistään vain, että ne tunteet, ne tunteet.. Omaa käyttäytymistäkö ei vaan voi eikä tarvitse kontrolloida?



Oikeaan aikuisuuteen kuuluu omien mielihalujen punnitseminen: onko tämä järkevää vai ei? Mitä seurauksia toiminnallani saattaa olla? Nykyajan henkeen kyllä kuuluu tämä liioiteltu individualismi ja äärimmilleen viety hedonismi. Petturuus ei ole mielestäni kuitenkaan koskaan trendikästä.



Elämäntapanne kertovat lyhytjännitteisyydestä ja siitä, ettette kestä arjen tylsyyttä. Varmasti lähipiirinne kärsii jollakin tavalla näistä persoonallisuudenpiirteistänne. Vaikka totuuttahan ette kestä kuulla. Tai sitten ette vain välitä.

tai siitä, että ei kestä arkea, ole kysymys.



Arkea on " kestetty" yli 20 v oikein hyvin. Moni elää elämänsä onnellisena rakastumatta totaalisesti kertaakaan. Toisille kohdalle voi sattua useampikin tällainen tilanne. Minulle nyt esimerkiksi sattui siten, että rakastuin toiseen naiseen vaikka olen naimisissa. Rakastan edelleen vaimoani. Eli ei tähän mitenkään ole hakeuduttu eikä kyse ole mistään haihattelusta. Elämä on joskus vaikeaa, eikä kaikkien ratkaisut mahdu protestanttisen moraalin piiriin. Se ei tee näistä ratkaisuista kuitenkaan mitenkään huonompia kuin kivien heittelijät täällä esittävät. Nuorempana minäkin uskoin mustavalkoiseen maailmaan, jossa oli vain oikeita ja vääriä ratkaisuja ja mielipiteitä.



t. mään

Eläinkunnassakin että urokset parittelevat usean lauman naaraan kanssa. Mulle ainakin miehenä ihan sama, pidän vain huolen että oma naiseni on koko elämänsä ajan niin läpeensä tyydyttynyt henkisesti fyysisesti taloudellisesti ja seksuaalisesti että ei tarvitse vierasta. Ainakaan vielä ei ole ollut syytä epäillä että tarvitsisi.

Miehet jotka ei pidä huolta naisestaan joutavatkin tulla petetyiksi.

mies