Kaikki jotka olleet kumppaninsa kanssa yksissä yli 8v:

me ollaan olty yhdessä 12v ja häähaaveet on kyllä jo kauan aikaa sitten haudattu, eikä mulla sellasia ole oikeastaan koskaan edes ollut. Muutamat kaverit on jo tänä aikana menneet naimisiin ja eronneetkin jo joten mitäs kiirettä tässä sitten on?

Ja tosiaan ei mikään rakkaus täällä leimua, lähinnä huudetaan vaan toisillemme tai ollaan ihan hiljaa...

jos sulla olis yhtä helppo elämää kuin heillä niin takuuvarmasti onnistuisi. Ei oo paljon harmaata arkea esim. rahahuolineen stressaamassa!

Kyllä meillä tulee semmosia "ensi huuman rakkaus -puuskia" välillä vaikka ollaan yhdessä oltu 12 vuotta (naimisissa seitsemän). Ja jos häitä oltaisiin nyt vasta järjestämässä, niin eiköhän silloin olis just todella hyvä kausi menossa, joka ulospäinkin näkyisi. Välillä on vähän laimeampaa, mutta ei mitään mökötys, mykkä-nyhjötys kausia kuitenkaan.



t. Nro 3

yhdessä 4,5v ja kaksi lasta jo... Vaikea kuvitella, että olisi mennyt 8v jahkailuun!

Mutta jos jostain syystä olisi ollut pakko odottaa, niin eiköhän. Olisihan se pakko-odotus tietyllä tavalla tehnyt asiasta isomman.



Me siis menimme naimisiin kun olimme olleet yhdessä 3 vuotta pienin mutta kauniin juhlan saattelemana. Ja ihan yhtä rakastuneita olemme edelleen :)

aviopuolisooni. Sanoisin, että vuosien myötä tunteeni ovat vain vahvistuneet. Uskoisin mieheni olevan asiasta samaa mieltä. Ainakin hän osoittaa hellyyttä ihan eri tavoin kuin silloin suhteemme alkuvaiheessa.



Häitä emme pitäneet silloin muinoinkaan, koska menimme maistraatissa naimisiin, mutta minusta ajatus valojen uusimisesta ei tuntuisi millään tavalla kornilta.

ja lapset morsiusneidoksi. Meille molemmille selvää, että se oikea on löytynyt.

13 v yhdessä.

meidät vihittiin. Kunikaallisia ei olla, tasavallassa kun asutaan, mutta kunnon kirkkohäät musiikkiesityksineen päivineen oli. Lapsia meillä ei tuolloin vielä ollut.

Oltiin niin teinejä kun tutustuttiin, ettei silloin aluksi voinut mennä naimisiin. Kyllä se odotus silti palkittiin ja rakkautta riitti hääpäivänä.

eihän nuo ole edes asuneet yhdessä kuin muutaman vuoden, ei sitäkään virallisesti vaan on 2 eri asuntoa. Kokeilkaa huviksenne tavata puolisoanne satunnaisesti, voisi rakkaus roihuta ilman arkea.

kumppaniensa kanssa 7-10 vuotta, eräs pari menikin juuri naimisiin 7 vuoden jälkeen, ja ovat yhä hyvin rakastuneita.



Pointti on siinä, että he eivät ole olleet näin rakastuneita koko aikaa, siis tottakai huumaa on koeteltu ja suhde on arkistunut ja siinä on ollut vaikeitakin jaksoja, mutta nyt taas rakkaus kukoistaa.



Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä vasta 3v mutta välillämme on sellaista rakkautta, että uskon että sen saa aina arjen ja vaikeuksien alta uudelleen hehkuun.



Ja huomautettakoon, että tavallisten ihmisten elämä voi myös olla joillain tavoin helpompaa kuin megajulkkisten. Ei ole yhtään niin yksinkertaista elää niin, ettet voi IKINÄ lähteä ovesta ulos ilman että sinun pitää muistaa olevasi julkisuuden henkilö ja että kaikki tekemisesi saattavat päätyä lehtiin. Paine on valtava, jokainen voi kuvitella miltä tuntuisi kun yksityisyys olisi menetetty.

noin rakastunut, en mieheeni enkä kehenkään toiseenkaan. En ole tunneihminen. :(

noin rakastunut, en mieheeni enkä kehenkään toiseenkaan. En ole tunneihminen. :(

naimisiin oltuamme yhdessä 8v, 1 lapsikin oli. Häämme olivat tietysti paljon vaatimattomammat kuin Victorialla ja Danielilla, mutta myös verrattuna suomalaisiin hääjuhliin. Kyllä se päivä oli yksi elämäni onnellisimpiin kuuluvista (lasten syntymien kanssa), parisuhteemme sai viimeisen sinetin. Vihkimisen jälkeen itkin onnesta, tiesin että rinnallani seisoo ihminen joka jakaa kanssani ne huonotkin päivät.

Yhdessä oli asuttu neljä vuotta. Pidettiin hyvin pienet ja epäviralliset häät, mutta rakastuneita oltiin slloin. Kuljettiinkin aina käsi kädessä. Nyt on oltu yhdessä 31 vuotta, ja on kyllä tunteet laimentuneet.

edelleenkin ainesta rakastuneisiin silmäyksiin. On ollut vaikeitakin aikoja, mutta ei nyt.



Olemme olleet naimisissa 8 vuotta, viiden vuoden seurustelun jälkeen menimme naimisiin.

Kuljettiinkin aina käsi kädessä. Nyt on oltu yhdessä 31 vuotta, ja on kyllä tunteet laimentuneet.

Mä kyllä kannatan naimisiin menoa ihan käytännön syistä, mutta en tiedä tarvitsisiko siitä kukaan edes tietää. Maistaraattiin vaan ja pidetään omat nimet siihen asti et joskus huvittaisi viettää oikeat häät.

päästä ja ajateltiin juhlia silloin yhä kestävää rakkauttamme.

Olisin ollut niin onnellinen Victorian tilanteessa, onhan tuo eräänlainen päätös pitkälle, pitkälle odottamiselle.

... ja kyllä, väitän että yhtä rakastuneilta kuin V ja D näyttäisimme, jos jonkun valojen uusimisseremonian järjestäisimme. (Ei ole kyllä tuntunut että olisi tarvetta.) Ympärillä paljon lyhyemmät liitot natisevat liitoksissaan pettämisineen ja muine kriiseineen, vaikka tämä meidänkään ei vielä pituusennätyksiä lyö.