En mielestäni ollut julma, mutta olen saanut paheksuvaa
palautetta, kun tarkoituksella eksytin 6v tyttäreni kaupassa.
Meillä on säännöt kuinka kaupassa käyttäydytään, mutta ne unohtuu aina. Ja tyttö harhailee missä sattuu.
Joten eksytin hänet, seuraten tietenkin hyllyjen välistä kuinka hän reagoi ja käyttäytyy.
Loppuajan käveli kaupassa kiltisti kärryjen vieressä.
Mutta nyt unissaan huusi äitiä ja odota. Mietin, oliko tekoni siltikin liian raju.
Mutta toisaalta kaupassa voi oikesti eksyä ja muitakin vaaroja on.
Kommentit (11)
vaan haahuili ympäriinsä ja jouduin etsimään häntä.
Puhutaan ihan muutamasta minuutista, kun seurailin hyllyjen välistä.
millainen on. Jos on kauhean villi ja vilkas, rajummat keinot on pakollisia.
Mielestäni teko oli opettavainen ja otti varmasti opiksi.
Toivottavasti ei ala pelätä kaupassakäyntiä.
6v sentään jo aika iso siinä suhteessa että pitäisi asiat pysyä mielessä. Siis oletuksena että tilanne on joka kauppareissulla sama ja käskyt ei tehoa. Yhtä hyvinhän olisi voinut eksyä vahingossakin. Meillä 3v aikanaan oli kaupassa ihan mahdoton juoksentelija ja kerran sitten eksyi hyllyjen väliin ja ehti hätääntyä vaikka olinkin ihan lähellä ja löysin hänet melko pian. Eipä enää juoksennellut sen jälkeen.
Ja meillä myös lapset useinkin unissaan puhuvat päivän tapahtumista, etenkin "hurjemmista jutuista". joten kai ihan normaalia että lapset niistä unta näkee, kuka sitten puhuu ääneen ja kuka ei. En usko että siitä tarvii huolestua. Ja mieti sitä niin että oishan oikeesti voinut eksyä vahingossakin tai jotain pahempaakin. Nyt ehkä toivottavasti ainakin siltä pahemmalta vältyttiin.
että en tarkoita että tuon ikäinen vielä mikään iso on mutta kuitenkin kouluun lähtökin jo lähenee joten se kuitenkin jo asettaa jonkinlaisia vaatimuksia sille että asioita täytyy vaan pystyä toisella tapaa pitämään mielessä ja hoitamaan ihan itsenäisestikin. Vaikka kuinka pieni lapsi vielä onkin...
ei koskaan muutenkaan suostunut lähtemään mistään ja aina juoksi karkuun esim. autyoteitä kohti, tosi vaarallista. ei itsesuojeluvaistoa ollenkaan. tässä meni pitkän aikaa, ehkä jotain 15-20 min yhteensä ennen kuin löysi minut, olin jo kaukana matkalla kotiin.
mitä lapsi ei tiennyt oli että kerhokaverin äiti piti koko ajan silmällä ja olimme kännykkäyhteydessä usemapaan kertaan. lopulta lähtivät yhdessä "etsimään" minua. .
tosta on jo yli vuosi, ja yhä toimii. kyllä oli lapsi valkoinen ja hiljainen. ja on sen jälkeen tullut mukaan kun sanon että lähdetään
itsestä tuntui myös tosi pahalta silloin ja monesti jälkeenpäinkin, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa. toi temppu oli sille lapselle paras mahdollinen henkivakuutus. tarkoitus pyhittää keinot. tarkoitus on ensisijaisesti pitää lapsi hengissä. olen ikuisesti kiitollinen kerhokavcerin äidille siitä että mahdollisti tämän.
se huoli ja hätä kadonneesta lapsesta on aivan kamala!
Meillä hävisi 5v poika kauppareissulla. Löytyi 1/2 päästä info pisteestä.
eli lähteä huuhailemaan omiaan juuri silloin, kun olet uponnut maitohyllyn syövereihin. Erona oli nyt se, että koko ajan tiesit, missä menee eli "oli turvallista eksyä".
Joskus noin on tehtävä, parempi demontroida kuin joutua tositilanteeseen.
järisyttävä kokemus.
Eli on nyt varmaan oppinut. Nyt ei tarvitse enää varmaan muuta kun sanoa tytölle, että pysyy kärryjen luona.
Miksi yrität estää karkaamasta, jos kuitenkin olit valmis aiheuttamaan saman trauman ihan itsekin?
Mitä lapsi teki ja kuinka kauan häntä pidit eksyksissä?