Olen ns. jokinorsu (162cm/96kg) Haluatko kysyä jotain?

ja sitten yhtäkkiä huomasit olevasi tuon painoinen?

Vai huomasitko tasaisesti painonnousun, tuntuiko se kamalalta vai koko ajan vaan "no ei tämä nyt niin paha ole..."?



t. yks joka on lihonut 17 kg vuodessa ja koko ajan nousussa...

Nyt seitsemän kiloa painosta pois ja suunnilleen sun mitoissa. Ei kiva, vaikka suunta sentään hyvä. :)

oma siskoni - onneksi - on pudottanut jo yli 50 kg painoa :) Ja on huomattavasti terveemmän, energisemmän ja paremman näköinen. Ja niin tyytyväinen, kun saa kaupasta kaikkia hianoja vaatteita.



Eikö tule innostusta laihduttaa tai pikemminki tehdä elämän tapoihin remonntia? Näytät kuitenkin tiedostavav ylipainosi..

Nyt seitsemän kiloa painosta pois ja suunnilleen sun mitoissa. Ei kiva, vaikka suunta sentään hyvä. :)

Täältä voimia , jaksa vaan!

Ite normi painosena en voi ymmärtääkkään tätä, mutta jaksamista!!!

Eli suunnilleen saman verran lihoin kuin sinä nyt, johonkin 76 kiloon noin vaan hups, ja sen jälkeen kaikki on ollut yhtä kamppailua. Vielä sen jälkeen, kun "tajusin" kunnolla mitä oli tapahtunut, lihoin 10 kg ja aloin laihduttaa ja laihduinkin sen 10 kg, mutta sen alle en päässyt millään. Sittemmin paino on vaan kivunnut näihin lukemiin. Nyt tuntuu ihan mahdottomalta päästä mihinkään normilukemiin enää ikinä eikä oikeastaan edes kiinnosta kovin paljon. Ruuasta ja herkuista saa liikaa lohtua. Karseinta on, että mulla on ihan vääristynyt kehonkuva, sillä tunnen itseni ihan samankokoiseksi nyt kuin hoikempana. Lihomisenkin huomasin hassuista asioista, esim. siitä etten mahtunutkaan kulkemaan jostain kolosta, mistä kuvittelin mahtuvani, vaan törmäsin nolosti tuoleihin tms. Sittemmin mulla on diagnosoitu PCO, mutta vaikea sanoa mikä on syy ja mikä seuraus.

ja sitten yhtäkkiä huomasit olevasi tuon painoinen? Vai huomasitko tasaisesti painonnousun, tuntuiko se kamalalta vai koko ajan vaan "no ei tämä nyt niin paha ole..."? t. yks joka on lihonut 17 kg vuodessa ja koko ajan nousussa...

Olen jojo-laihduttanut lukemattomia kertoja ja vannonut elämäntapojem muuttuvan pysyvästi, mutta kilot tulevat aina korkojen kera takaisin joten pelottaa edes yrittää, kun päädyn aina lihavampaan jamaan kuitenkin. Laihduttaessa / elämäntapaa remontoidessa ajatukset pyörivät vielä enemmän syömisissä, niiden suunnittelussa jne.

oma siskoni - onneksi - on pudottanut jo yli 50 kg painoa :) Ja on huomattavasti terveemmän, energisemmän ja paremman näköinen. Ja niin tyytyväinen, kun saa kaupasta kaikkia hianoja vaatteita. Eikö tule innostusta laihduttaa tai pikemminki tehdä elämän tapoihin remonntia? Näytät kuitenkin tiedostavav ylipainosi..

koska esim. minä tämän 17 kilon painonnousun jälkeenkään en oikeastaan tunne itseäni kovinkaan paljon isommaksi kuin silloin hoikempanakaan. Vaikka siis tajuanhan mä järjellä, että 17 kg on jo aika paljon lisää laardia...



Mullakaan ei ole mitään kunnon motivaatiota alkaa laihduttaa, koska tosiaan, ruoka ja herkut lohduttaa liikaa. On ihanaa, kun "voi" syödä mitä vaan ja kuinka paljon tahansa. Äsken söin kolme ruisleipää kunnon oivariini-kerroksella, paljolla juustolla ja kurkulla. Maistui niin ihanalta tuo voi ja juusto kitalakea vasten. Ah. Ja niistä pitäisi luopua, jos meinaisin laihtua. Tai saisinhan minä niitä syödä, mutta en kolmea, pitäisi tyytyä vaan yhteen...



t. kakkonen

Karseinta on, että mulla on ihan vääristynyt kehonkuva, sillä tunnen itseni ihan samankokoiseksi nyt kuin hoikempana.

Oon sun mittainen ja paksuimmillani (ennen raskauksia) painoin 79,5kg. Ja tosiaan sama ilmiö, eli peiliin katsoessani en nähnyt ylipainoa, vaan suunnilleen saman tytön kuin se aiempi, vähän pyöreä mutta ihan nätti 65-kiloinen. Vasta joistakin valokuvista kauhistuin, ja vielä enemmän kun äitinikin lopulta kommentoi mun painoa (olen hänelle tavallaan kiitollinen mutta silti vähän katkera, musta äitien ei pitäis koskaan ikinä saada lastaan tuntemaan itseään rumaksi). Mutta todellisen kimmokkeen laihduttamiseen sain vasta kun lääkäri huomautti verenpaineesta ja antoi kaksi vaihtoehtoa: laihduttaminen tai luopuminen e-pillereistä :D En tosiaan halunnut palata säätämään kortsujen kanssa, joten pudotin puolessa vuodessa reilut kymmenen kiloa elämäntapamuutoksella, joka on kantanut tähän päivään (tokan raskauden jälkeen painan nyt 69kg ja suunta yhä alaspäin).

Eli kysymykseni sulle: mikä vois olla sun motiivi laihtumiselle? Terveys, ulkonäkö, rakkaus? Jos mikään?

senkin allekirjoitan! sähän olet ihan kuin mä!

Mä olen onnistunut nelisen kertaa pudottamaan kiloni, ja vaikka kuinka olen tehnyt tosissani elämäntaparemontin, niin pah, viimeistään vuoden päästä kilot tulleet aina takaisin. Kuten siis nytkin on käynyt. turhauttavaa. Sitä vaan se hoikkuus menettää hohtonsa, kun tosiaan sitten joutuu koko ajan vahtimaan syömistään ja kieltäytymään, vaikkei mitään kitukuuria vedäkään. Eli ruoka ja syöminen pyörii mielessä.



kakkonen

Ehkä ulkonäkö, sillä ihme kyllä terveyteen ei ole vaikuttanut toistaiseksi ainakaan niin että tietäisin. Ei kolesterolia, maksa-arvot ok, sokeriarvot ok, ei verenpainetta - pikemminkin matala se... Ulkonäkö vituttaa eniten, eikä sekään kovin paljon, sillä olen tosi hyvä tässä itsepetoksessa ja pidän edelleen itseäni suht hyvännäköisenä. En liho naamasta juurikaan, vaan suurin osa on perseessä ja reisissä, ja pukeutumisella voin hämätä jonkin verran. En tietty niin paljon etteikö kaikille olisi selvää että olen tankki, mutta väitän että moni kuvittelee mun painavan vähemmän.

Eli kysymykseni sulle: mikä vois olla sun motiivi laihtumiselle? Terveys, ulkonäkö, rakkaus? Jos mikään?

Täältä voimia , jaksa vaan!

Ite normi painosena en voi ymmärtääkkään tätä, mutta jaksamista!!!

En mäkään tätä meinaa ymmärtää, vaikka en oo kai koskaan ollut normaalipainoinen, en tosin näin lihava aina. Nyt on kuitenkin ihan erilainen draivi pudottaa painoa ku koskaan aikaisemmin ja oon kauheasti pohdiskellut, missä oon aikaisemmin tehnyt virheen ja jotenkin tuntuu, että oon viisaampi nyt kuin aikaisemmin. Ja uskon kyllä, että tällä kertaa onnistun, kun osaan välttää aikaisemmat karikot. :)

Itse olin kuin tikkuun pistetty lihapulla. Jalat hoikat -tai no melko hoikat mutta ihan hirvee etukessi eli maha! Maha oli pahimillaan jopa 20 cm pitemmällä kuin tissit, jotka ei nekään ole pienet!!! Peilipillu (en siis näe värkkiäni ilman taskupeiliä) olen ollut jo hoikempana ollessani.



Mummoni oli myös möhömahainen. Oli siis ihan hirveän näköinen, kun ihan riisipuikko, ei tissejä tai takamusta, mutta karsee viimeisillään raskaana olevan näköinen maha.



Laihtuessani aina viimeksi lähti maha -ja tuli ensimmäisenä takaisin....



Kunnes tutustuin Antti Heikkilän teksteihin..... Nyt on paino pudonnut 107 kg:sta 82 kg ja nivelvaivat yms. ovat KOKONAAN KADONNEET! Olen 165 cm pitkä, pieniluinen, joten normaali paino olisi varmaan jossain 60-65 kg tienoilla. Pikkuhiljaa...

Ai niin ensimäinen 17 kg lähti 3 kk aikana.



Tutustukaa. Ja huom. Kukaan ei maksa minulle tästä ilmoituksesta!!!

Laittakaapa kokemuksia, kunhan olette tutustuneet ohjeisiin. Eron huomaa jo 2 viikon aikana KUN VÄSYMYS KAIKKOAA JA 7 TUNNIN YÖUNET RIITTÄÄ...

Tällä hetkellä mitat 166/111, 7 kiloa olen taistellut nyt pois (lähtönä huikeat 118kg) ja aion jatkaa. Miljoona jojolaihdutusta takana, paino kivunnut hirveisiin lukemiin 10 vuodessa pikkuhiljaa edestakaisin sahaten. Nyt olen päättänyt, että kun paino ylittää tietyn rajan aamulla (rajaa madalletaan laihdutuksen myötä; nyt rajana on 112kg), otan päivän tai kahden nutrilett-kuurin. Eli hiukan saa paino laihduttaessa sahata (päivät ovat kuitenkin niin erilaisia), mutta suunnan on oltava alaspäin. Jo tuo 7 kilon pudotus tuntuu omassa olossa ja löysissä farkuissa, joten eteenpäin!

ja ne olen kokenut tehokkaimmiksi ja järkeenkäyvimmiksi laihdutusmuodoiksi vaikken niinkään ole tuota omenalihavaa tyyppiä vaan enemmän ylisuuri päärynä.



AP

Ettekö sitten enää käy vaa'alla ollenkaan kun olette saavuttaneet tavoitepainoa? Pakkohan se on vaatteistakin huomata jos tulee yli 5 kg lisää painoa, eikö? En ymmärrä.

Minäkin tiedän valokuvista ym. että olen aikamoinen tankero, mutta silti peilistä katsottuna olen useimmiten "suht jees". Mitat 162 cm/87 kg. Käyn kyllä lenkillä pari kertaa viikossa ja syön yleisesti ottaen suht terveellisesti (mutta liikaa erityisesti leipää), mutta karikkoni ovat satunnaiset ylensyöntisessiot. Eli saatan syödä yhden päivänä aikana suunnilleen viikon kalorit. Ja vaikka tätä ei tapahdu kamalan usein, niin totta kai edesauttaa pikkuhiljaa lihomista....

uskaltaa tunnustaa. Syön salaa perheeltäni, enkä edes tiedä miksi..

kuinka paljon ja kauan pitää ahtaa ruokaa sisäänsä, että tulee tuollaiseen kuntoon?



Käsittämätöntä.. olen saman pituinen, 45 kiloa kevyempi enkä mitenkään voi ymmärtää, että joku tuollaisia kilomääriä voi kantaa.

on jokinorsu????

Ylipaino on kyllä vapaata riistaa.



Ei kukaan kauhistele tyhmälle ihmiselle, että miten sä nyt olet voinut päästää itsesi noin tyhmäksi, mieti vähän, kehitä itseäsi, kai sä nyt tiedät, miten voit oppia enemmän asioita.



Mutta ylipainoiselle voi sanoa, että miten sä olet päästänyt itsesi noin lihavaksi.



Meidän maailmassa ULKONÄKÖ määrittää lähes kaiken, ja ns. poikkeava ulkonäkö on vapaata riistaa tuomittavaksi. Ja eniten voidaan haukkua nimenomaan ylipainosta. Minusta se on huonoa käytöstä.



Syöminen ja ylipaino on joskus hieman monimutkaisempi yhtälö.