Muita ekaluokkalaisten äitejä?

Meillä siis esikoinen on tuleva ekaluokkalainen. Yrityksen ja erehdyksen kautta varmaan pikku hiljaa hahmottaa, missä mennään. Ja keskustelemalla lapsen kavereiden vanhempien kanssa. Me ollaan yritetty luoda vähän yhteisiä pelisääntöjä ja pidetään muutenkin paljon yhtä. Muuten olisin itse ainakin aika tyhjän päällä.

vaikka meidän esikoinen onkin jo toisella luokalla. Välillä hän saa päähänsä niin tyhmiä juttuja, että tuntuu että en uskalla päästää häntä enää mihinkään. Välillä taas tuntuu, että voin luottaa häneen missä asiassa vaan ja kaikki sujuu kuin unelma.

Se, miten pärjää riippuu paljon lapsen luonteesta, toiset ovat yksikseen viihtyviä, toiset eivät halua olla yksinään vielä hetkeäkään. Ekaluokkalainen tarvitsee aikuista vielä kokopäiväisesti, olipa se sitten ope, iltapäiväkerhon ohjaaja tai vanhemmat. Meillä vasta siinä 9-vuotiaana on osattu olla omatoimisemmin yksinään pidempiä aikoja, ei kuitenkaan silloinkaan vielä koko päivää.

Meidän omassa lapsuudessa oli niin erilaista, ihan pienet lapset kulki omin päin pihoilla, eikä lapsia kytätty ja suojeltu niinkuin nykyään. Siksi välillä tuntuu, että olen kamala tiukkisäiti, kun en päästä lasta kulkemaan vapaasti ja että teen hänestä jatkuvalla holhoamisella avuttoman.. Mutta tuntuu, että maailma on niin muuttunut noista meidän lapsuusajoista, että samat kasvatusmetodit (tai niiden puute) ei vaibn kerta kaikkiaan ole aina suoraan sovellettavissa tähän päivään.