Uraäidit HOI, miten hanskasitte lastenhoidon?

Menin itse töihin, kun esikoinen oli 5,5 kuukauden ikäinen ja uudelleen, kun vajaa 1,5 vuotta nuorempi toinen lapsi oli tasan 5 kuukauden ikäinen. Tosin meillä jäi lapsia aluksi hoitamaan isä. Syynä oli se, että olin juuri vaihtanut toiselle alalla ja minulla oli määräaikainen unelmatyöpaikka. En uskaltanut luopua siitä (tai olla suurinta osaa 3 vuoden määräaikaisesta paikasta äitiyslomalla). Pelkäsin ihan oikeasti, että en enää sen jälkeen saisi uuden alan töitä mistään. Nyt kumpikin lapsista on jo koulussa (4. ja 5. luokalla), eikä heidän perusturvallisuudessa yms. näytä olevan mitään vikaa. Ajattelin asiaa myös siltä kannalta, että oma äitini meni töihin minun ollessani 2 kk:n ikäinen (ja samoin lähes kaikki töissä käyvät äidit tuohon aikaan), enkä ole kokenut elämässäni kärsineeni siitä.



Sinun tapauksessasi miettisin asiaa kuitenkin siltä kannalta, että miten helppo sinun on saada kohtuullisen hyvä työpaikka, jos hylkäät tämän tarjouksen. Jos työpaikan saanti alaltasi on helppoa, jäisin todennäköisesti vielä kotiin. Jos taas paikan saaminen on lähes kiven alla, niin tuskin uskaltaisin jättää tätä tilaisuutta käyttämättä. On toki ikävä jäädä uudelleen äitiyslomalle vuoden päästä, mutta toisaalta ei ole mitenkään varmaa, että tulet raskaaksi toiveittesi mukaisesti, vaikka ensimmäinen lapsi olisikin tullut helposti. Jos sitten toinen raskaus ei alakaan etkä löydä alasi töitä, voi kaduttaa aika paljon se, että hylkäsit tämän paikan suurelta osin vauvasuunnitelmien vuoksi.



Tosin sinulle tarjotussa paikassa tunnin työmatka ei todellakaan ole mikään ideaali. Mutta asia riippuu toki siitä, miten helppo on löytää alan paikkoja lähempää.

...jäi mainitsematta, ettei vastaavaa paikkaa tule varmaankaan alueellani auki pitkiin aikoihin (Itä-Suomessa).

siis jos on noin ainutkertaisesta paikasta kyse niin mä varmaan kokeilisin ainakin. Voihan sitä lopettaa muutaman kuukauden päästä jos se ei onnistu. Entä voitteko muuttaa lähemmäs sun työpaikkaa, että matkat vähenis, tai voitko tehdä etänä muutaman päivän viikossa, ettei joka pv tarttis matkustaa niin pitkään?



Tai jos susta tuntuu ylivoimaiselta, niin voithan sä tietoisesti päättää että nyt ei ole sun aika ottaa sitä työtä vastaan. Ehkä ei myöhemminkään kaduta, jos tietoisesti asetat lapsen/perheen sen työn edelle ja nautit siitä täysillä, kunnes koittaa päivä, että voit hakea työtä.



Mä olin kotona lapsen kanssa reilu 3v asti, se oli hyvä, mutta samalla kaipasin kovasti työtä ja koin oloni välillä aika turhautuneeksi. En tiedä olisinko valinnut toisin, ehkä olisin osa-aikatyötä ottanut jos olis ollut tosi hyvä homma tarjolla ja hyvä hoitojärjestely lapselle. Me ollaan kaikki erilaisia. Toiselle kotiäitiys on unelma, mutta toiselle ei, jos kaipaa enemmän älyllistä haastetta... siis ei mitenkään kotiäitiyden väheksymistä, mutta itse koin sen niin, että kotiäitiys ei tarjonnut mulle tarpeeksi virikettä ensimmäisen puolenvuoden/vuoden jälkeen. Siis mieti mikä sulle on tärkeintä ja miten voisit käytännön kuviot järjestää mielekkääksi.

eli olen hakenut yhtä unelmatyöpaikkaa ja haluaisin tosi kovasti saada sen, sillä mun alalla työpaikat on kiven alla. Työ pitäis aloittaa heinäkuussa, jolloin kuopus olisi 7 kk. Meilläkin mummi voisi ehkä hoitaa ekat pari kuukautta, mutta sen jälkeen pitäisi saada hoitopaikka. Tuntuu aika hurjalle, mutta toisaalta olen sitä mietä, että jos lapsella on turvallinen ja hyvä hoitopaikka ja muutenkin asiat hyvin, niin ei se siitä rikki mene. Siskoni poika oli 8 kk kun aloitti päiväkodissa kokopäivähoidossa ja ihan normaali pojannassikka siitäkin on kehittynyt.



Ymmärrän tosi hyvin sun tilanteesi,sillä olen tosiaan painiskellut saman " ongelman" kanssa. Päädyin kuitenkin siihen ratkaisuun, etttä otan ko. paikan vastaan jos sen saan. Yritän sitten ehdottaa, josko saisin ainakin aluksi tehdä lyhyempää päivää tai esim. 3 pv/vko.

vapaalla, pisin aika taitaa olla 8 kuukautta. Useimmat ovat olleet puolisen vuotta siinä vaiheessa kun äiti on mennyt töihin tai aloittanut opiskelut tai kun perheeseen on tullut entisten lasten lisäksi kaksoset...



Että kannattaa keskustella ihan vakavasti miehen kanssa tästäkin vaihtoehdosta!

koti-työ-yhdistelmä, vaikka sielua jäytää jo nyt - kotonaoloaikaa on jäljellä reilu 4 kk ja pitäisi osata nauttia tästä hetkestä, eikä murehtia tulevia. Yritetää saada mummi hoitamaan 3-5 kuukauteen ja sitten jatkaa perhepäivähoidossa. Aioin kokeilla, miten homma toimii ja jos ei toimi, niin lopetan sitten työt ja jään kotiin.

Itse menin takaisin johtotehtäviin esikoisen ollessa 9kk ja isä jäi kotiin. Ajoitus oli tosin huono meille, koska hän poti ihan kamalaa eroahdistusta silloin. Neuvottelin työnantajan kanssa 80% työnajasta, josta 20% tein etätöinä. Aivan loistavasti on toiminut!! Mielestäni olen tehokkaampi nyt kuin aikaisemmin vaikka teen vähemmän tunteja. Olen läsnä ja tiimiläisten käytettävissä noin 9.30-15 ja teen sitten kaikki ns kirjoitushommat kotona noin 20-21 ja välillä myös viikonloppuisin.



Palkkasimme myös kotihoitajan ja se on ollut meille todella hyvä ratkaisu.



Jos työnantaja todella haluaa sinut, niin hän on varmaan myös valmis keskustelemaan vaihtoehtoratkaisuista! 10h työpäivä (matkoineen) olisi ollut minulle henkilökohtaisesti liian raskasta ja haluan myös olla kotona mahdollisimman paljon lapsen kanssa.



Tsemppiä ja menestystä sulle!

Molemmat lapseni ovat aloittaneet päiväkodissa ollessaan 3 kk ikäisiä, maan tapa :-o Sydämeni on ollut kovilla, mutta muutakaan ratkaisua ei ole ollut. Esikko on nyt reilut 5 v ja pikkukakkonen 1,5 v - molemamt ovat ihan tavallisia ipanoita, eivät mitenkään ole vaurioituneet hoidossa/sta.



Kieltämättä sukulaiset ja kaverit Suomessa ovat olleet kauhuissaan ja mm. kommentoineet ettei kannattais hankkia lisää lapsia ....

Mutta ovatko kaikki miljoonat ja miljoonat keskieurooppalaiset väärässä kun noudattavat moista systeemiä.



Minulla on hyvä työ ja tiedän että jos olisin ollut poissa pidempään, sen olisi napannut joku muu enkä olisi ehkä koskaan löytänyt vastaavaa. Kotiäitinä minulla ei olisi ollut taloudellisesti varaa olla.